kohtalo on syvä
tie pitkä yksinäinen
Jossain oli se sanaton kaipuu
jonka joskus väreiksi maalasin
huusin, itkin, eksyneenä etsin
betoniseinistä,
kylmettyneistä käsistä
Jem myös soturi Layana tunnettu
taisteluissa ryvettynyt
arpia mukanaan kantaneena
laski sydämensä
merellä lentoon
kotkalle kaapattavaksi
suojaan vietäväksi
Niin raadonsyöjästäkin tuli lämmin, rakastava
laineiden mukana
kevyesti liidellen
tyrskyjen yllä
soturi Jem Aka Lunan sydäntä suojellen
Vaan ei se riittänyt tälle
öitään pimeydessä viettäneelle
kutsui vielä sydäntään suojaamaan
kaikki hiljaisten voimat yllä maan.
"Hiljainen on kaipuuni, sanoin yllesi veistetty"
tie pitkä yksinäinen
Jossain oli se sanaton kaipuu
jonka joskus väreiksi maalasin
huusin, itkin, eksyneenä etsin
betoniseinistä,
kylmettyneistä käsistä
Jem myös soturi Layana tunnettu
taisteluissa ryvettynyt
arpia mukanaan kantaneena
laski sydämensä
merellä lentoon
kotkalle kaapattavaksi
suojaan vietäväksi
Niin raadonsyöjästäkin tuli lämmin, rakastava
laineiden mukana
kevyesti liidellen
tyrskyjen yllä
soturi Jem Aka Lunan sydäntä suojellen
Vaan ei se riittänyt tälle
öitään pimeydessä viettäneelle
kutsui vielä sydäntään suojaamaan
kaikki hiljaisten voimat yllä maan.
"Hiljainen on kaipuuni, sanoin yllesi veistetty"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huh.
Jään tunnelmaan, se soi minussa
runosi ansiosta =)
miten sielukas ja koskettava runo !
Upeaa, jos tällaisesta runosta niin voi sanoa.
Oli vaikuttava runo sinulta!
Kiitos lukuhetkestä!