sulloin elämääni paperikassiin
sinne heitin iloa ja naurua
murheita kyyneleineen
ikävää milloin mistäkin
tuskaa menneistä läheisistä
kiihkeää rakkautta suudelmineen
tosi pieni käärö
vihaa ja katkeruutta
vain hippunen kateutta
paljon maisemia
Suomesta ja muualta
ikä on ajan myötä syönyt
sen vähäisen vihan
katkeruuden ja kateuden
eli ei niitä voi kassista poistaa
ne ovat olleet osa elämääni
tehneet minusta tämän
mikä olen tänään
huomaan olevani rikas
niin täysi on tuo paperikassi
jotain siitä nyt jäi puuttumaan
katselin ympärilleni
mihin olen sen laittanut
ikuinen rakkaus
paperikassi kädessä
jatkan matkaa
kokematta
ikuinen rakkaus
harhaa vai totta
sinne heitin iloa ja naurua
murheita kyyneleineen
ikävää milloin mistäkin
tuskaa menneistä läheisistä
kiihkeää rakkautta suudelmineen
tosi pieni käärö
vihaa ja katkeruutta
vain hippunen kateutta
paljon maisemia
Suomesta ja muualta
ikä on ajan myötä syönyt
sen vähäisen vihan
katkeruuden ja kateuden
eli ei niitä voi kassista poistaa
ne ovat olleet osa elämääni
tehneet minusta tämän
mikä olen tänään
huomaan olevani rikas
niin täysi on tuo paperikassi
jotain siitä nyt jäi puuttumaan
katselin ympärilleni
mihin olen sen laittanut
ikuinen rakkaus
paperikassi kädessä
jatkan matkaa
kokematta
ikuinen rakkaus
harhaa vai totta
Vastaukset 22
Vanhimmat
K-Markettiin
ja hae sieltä oma
Pirkka kestokassi
ja pakkaa loppuelämäsi siihen
jos se rakauskin säilyisi
siinä varmemmin kuin maatuvassa
paperikassissa :-)
ei...olin päättänyt että forever, mutta kun muovipussi repesi, oli pakko pyytää vapautus
tuo runoni kulissirakkaus oli kirjoitettu rakkaudesta tähän palstaan, mutta osia siitä voisi olla ns. ikuisesti luulemassani rakkaudessa;)
eli en nyt kipaise mihinkään, paperipussi maatuu kun on sen aika.
Runosi on rikas ja täyteläinen kuin elämä. - Mutta rakkaus, miten se olisi ikuinen, kun elämä ei?
Mutta kestävä, kyllä. Rakastaa voi myös ilman vastarakkautta.
Olet oikeassa, rakastaa voi ilman vastarakkautta, kantaa sitä aarteena sisällään.
tuon ikuisuuden olen pohtinut toisaalta näinkin:
se rakkaus, mikä kerran on ollut, jatkuu lapsissamme, lastenlapsissamme jne.
Kiitos vierailustasi:)
Minä olen miettinyt pääni puhki tässä, mitä se ikuinen rakkaus on ja mistä sen löytää,,, Mitä se on!
Minä luulen, että se on jokaisella vähän niin kuin tullut vakiovarusteena mukaan, se , että sen jakaisi sitten jollain tasolla, jonkun toisen kanssa, tai jakaa sen monella tasolla, usean kanssa - ikuista kun se on aina - ihmisessä.
Hetkikin voi olla ikuisuus - jos siinä hetkessä rakastaa - eikö se ole ole ikuista rakkautta! :)
Ja tuo paperikassiteema on todella jotain, näin se sitten on meillä muilla,,
Erkseen on sitten vaikka UKK tai Aku Ankka... :))
Tässä jälleen Murukullan oudot selitykset osa. 5799 tai jotain,,, :O
Runosi laittoi ajattelemaan näikin, kiitos siis tästä hetkestä! :)
...aloin itsekkin tätä pohtimaan oikein tosissaan...uskotko?
Mulla nuo pahuksen sormet ensin kirjoittaa ja tuo pää juoksee jälessä, vähän samalla tavalla kuin tuo suu sanoo ennenkuin olen asiaa tarkemmin ajatellut.
Eli teelle vastasin, kun me elämme, rakastamme ehkä vain pienen hetken, mutta se rakkaus siitä rakkaudesta voi olla ehkä lapset ja siitä rakkaus jatkaa matkaa taas seuraavaan sukupolveen jne.
Hmmm, mutta sitten tulin tänka på, onhan perheitä joilla ei ole lasta...niin??? Vaatii lisää pohtimista...;)
Mutta sitten on niinkin et voit kantaa sitä rakkautta eli rakastat itse toista vaikka toinen ei rakastakkaan...jaa tästäkin tulis pitkä mietelmä;)
Mulla on kohta jo osa 6000 selityksissä;)))
Jos se auttaa, jatketaan ajattelemista naisen logiikalla;) Ja paperikassi teema on taas sitä, että se maatuu tai palaa helpommin mun mukana. Olen tehnyt tuon jälkimmäisen valinnan...
on rakkaus ikuista
joskus vaan on hetkiä
jotka vievät voimia
rakkaus on ja pysyy
rakkaus on ihana saada
kuin myös antaa
kesti se ikuisuuden
tai vain pienen hetken
Kiitos!
...surut ja murheet...
Maatuuvat paremmin kaatopaikalla.
Onnellinen vanhuus odottaa.
Tykkäsin runostasi=)
...onnellinen vanhuus;)
Se kun melkein nurkan takana jo vikittelee:)))
oiva keksintö, biopussi. Muistin ostaa niitä taas kaupasta tässä muutama päivä sitten;)
Kiitos!
Monille on =)
Pidän näistä runoistasi aina vaan!
Ikuisuuskysymys, pitipä kirjoittaa itsellekin liian monimutkainen juttu, harhaa vai totta. Otappa siitäkin tässä elämässä selvää:)))
Viheltäen jatkan matkaa ja kiitän;)
Jo moneen kertaan veetty nurinkipäin.
Toteaa miten seestynny on taivas.
kaaru
Ainutkertaisuutemme ei sen tarvikkaa
olla kuin tiiliskivi.
Väkevää asiaa runos toi, kiitos
Liisa
...sitä kivirekeä perässä, eihän? Taivas seestyi tänään hetkeksi ja aurinko pilkisti. Hienolta näytti, eilen kun oli koko päivä niin turkkasen pimeä. Hyvä kun kotiin kaupungista osasin:)))
Liisa, kiitos käynnistäsi
Hyvä ettet sitä ikuista rakkautta sinne kassiin pakannut, se kun tulee usko pois ellei jo kolkuttele ovilla. Hienoa oli runosi.Minäkin yritin runoilla kahden minuutin runo siitä se kai alkaa tai sitten ei.
...jään odottelemaan sitä kolkutusta, mutta en unohda elää;)
saanen kurkistaa kassiisi?
ikä kyllä muuttaa ihmistä
(ilot ja kolhut)
jos ritarin pitäisi valita
vihan, katkeruuden tai kateuden väliltä
niin vihan valitsisin
olen lyhytvihainen ():=))
täydellistä ihmistä ei ole olemassa
tämmöistä löysin paperikassistasi
Into
...muuttaa ihmistä kun numeroita tulee lisää, mutta milloin sitä aikuistuu. Sitä olen tässä odottanut jo muutaman vuoden;)
Kerron Sulle yhden salaisuuden, olen kerran tuntenut hetken sellaista vihaa, että pelästyin.Tajusin miksi ihmiset tekevät kauheita tekoja. Onneksi se kesti ehkä sekunnin ja äimistelin, että miten minussa voi asua noin vahva tunne...nauraa. Sitten toisen kerran suutuin eräälle ihmiselle, siin lensi kengät, silmälasit jne. Toinen pojistani näki tapahtuman ja soitti veljelleen, että hän näki eka kerran kun äitimuori suuttui eikä tiedä uskaltaako tulla sisälle. Mun huoli tuossa purkauksessa oli ettei silmälasit hajonneet, eli en sitten ihan täysillä?
Mutta sitten rakkauteen, siihen sit mennään tuhatta ja sataa ja se kestää pitempään kuin minuutin...heh..he
Kaikki tekevät virheitä jopa minäkin, yksi mun motto:)))
on jotenkin niin hyvä vertaus. Paperikassi kädessä - tunnen kulkevani joskus - minäkin.
Kiitos runostasi, Kaaru !
tv: Kerppuli
Kassi-Almoja täällä ollaan aikamme, näin se ehkä menee.
Kiitos käynnistäsi!
Hyvin ilmeikäs ja tasapainoinen runo.
Todistaa kyllä sitä,
että elämänarvosi
ovat kunnossa
ja olet sinut loistavasti sinut
itsesi kanssa.
On sitä välillä eripuraisuuttakin itseni kanssa, mutta ei sitä kaikki näe:)))Mutta kun sitä keskustelee itsensä kanssa, niin sopu sitten on aina löytynyt...
Kiitos, jalkatuki on kyllä pöydän alla;)