Tämä ei ole vaan runo
tämä on kipeä tilitys
sanoja rakkaudesta
ja menetyksestä
Lapseni kuoli tänään
se nuorempi menehtyi
olisin ollut joutavampi
itse lähtemään täältä
aikuinen ja elänyt
nähnyt paljon, kokenut
hän ei elää ehtinyt
ei riitänyt elämää
pienellä kiltillä
tytölläni, enkeli
hänestä piti tulla
minuun sattuu
meihin sattuu
häneenkin sattui
mutta ei satu
ei ikinä enää
ei ehkä tunne
kipua, enkelit...
tämä on kipeä tilitys
sanoja rakkaudesta
ja menetyksestä
Lapseni kuoli tänään
se nuorempi menehtyi
olisin ollut joutavampi
itse lähtemään täältä
aikuinen ja elänyt
nähnyt paljon, kokenut
hän ei elää ehtinyt
ei riitänyt elämää
pienellä kiltillä
tytölläni, enkeli
hänestä piti tulla
minuun sattuu
meihin sattuu
häneenkin sattui
mutta ei satu
ei ikinä enää
ei ehkä tunne
kipua, enkelit...
Vastaukset 16
Vanhimmat
kädestäsi kiinni
t.
Voi, ystävä kallis! Kauheaa! En tiedä mitä sanoa.. Olen niin pahoillani. Otan osaa suruusi.
Elämän alku ja sen loppu
on niin arvoituksellinen
itse elämä siinä välissä
täynnä koskettavuutta
ei kaikkea voi ymmärtää
- vielä vähemmän tätä -
ja onko hyväksyttävä
ja onko se edes
hyväksyttävää.
Lämmin kosketus että
puristus -osanottoni-et
ole yksin,vaikka nyt varmaan
siltä tuntuu...aikoinaan aivan
lähipiirissäni aivan samankaltainen,
joista toinen kuitenkin jäi eloon.
Voimia Sinulle - en osaa
juuri tähän muuta sanoa.
suruusi, en voi edes käsittää miltä sinusta tuntuu... :(
Voimaa ja jaksamista...
se ahdistaa, se suuri suru
sitä ei voi käsittää kuin sellainen, jolle
myös on niin käynyt. voimia paljon teilla.
Itken täällä taas kanssasi, niin vähän voin sanoa, niin pienesti lohduttaa suuressa surussasi.
Ei, ei enkeleitä voi enää sattua, on pieni tyttösi nyt Luojan huomassa.
Olen niin surullinen, ei sitä sanat riitä kertomaan.
ei enkelinäkään ole paha paikka
hetken tuntea liikkeet vaikka
elämää vain suuremmat voimat määrää
tuulet kuljettaa...
sinun pois menosi olisi sille vanhemmalle väärää
siis sinulla on tärkeä tehtävä täällä
rakkaus...
kuljet vahvalla jäällä.
Voimia ja jaksamista perheellenne...
kaikki tiet vie kotiin päin.
vietän kanssasi,tässä
pimenevässä yössä...
....Olen mutta osanottoni...
Olet rantautunut.
Edessä kultakaupunki,
hopeinen hiekkaranta,
marmorinen maa.
Voimia sinulle ja perheellesi.
en voi suruasi määrää edes käsittää... Lämpimin osanottoni... :(
olen runosi ääressä...
Lämmin *rutistus*
..onneksi sinulle on suotu kirjoittamisen lahja, niin että voit purkaa osan surua kauniiksi sanoiksi.
"Taivaan Isän sylissä
jokainen saa levätä."
--
haluan kiittää. Mietin laittanko edes runoa lapsestani. Kirjoitin pahaa oloani ja ikävääni, ne ovat seuranani koko elämäni, haalenevat joskus, mutta unohdu eivät milloinkaan.
Jokainen toivoo lapselleen parempaa elämää. Ehkä hänellä onkin nyt kaikki paremmin, mitä meillä tässä maailmassa, näin ainakin haluan uskoa. On minulla toinenkin tytär, hänen vuokseen koitan jaksaa ja pysyä kasassa, että hänkin jaksaisi. Kovin teitä kiitän vielä kerran että luitte runoni.
Olen tässä...
Kun sanoja ei ole
on vain hiljaisuus
metsän puissa
Vaiennut lintujen laulu
suureen suruunne.
Luoja on joskus epäoikeudenmukainen, emmekä me
voi ymmärtää Hänen tekojaan.
Nyt on vain lohtu siitä, että Häneen ei enää
satu. Surua ei kukaan toinen voi kantaa, eikä
kukaan kylliksi lohduttaa.
Voimia, paljon voimia teille jotka jäitte sure-
maan.
Vaikea käsittää, kun lapsi joutuu liian aikaisin lähtemään. Voimia sinulle ja perheellesi!