Kyllä se oli hyvä miäs,
ei se ikinä mua lyäny,
mitä ny joskus pari kertaa läppäsi,
mut itki sitä sit aina selvin päin parikin viikkoo.
Se sano aina et mää olin sen sillain pakottanu tekee,
en mää sitä kyllä ymmärrä vieläkään et miten,
mut pääasia oli että ei lyäny mua pahuuttaan ja nyt se onki kuallu ja mulla on sitä ikävä.
Vaikka väliin se joi ja kyllä mää sen tiärän,
et naisissa se kävi, haistoin semmoisen heti siittä,
vaikka tiätäähän sen nyt muutoinkin.
Mut ei se niitä rakastanu,
kotiin tuli aina reissuiltaan ja palkka pussin toi kans.
Sai mää siltä joskus lahjojakin,
paitti kerran se toi kotiin satiaisia,
samperi sentään,
mistä ne muutoinkaan olis tullut,
vaikka sanokin et yleisestä saunasta,
semmoisestahan sen tiäsi et hutsuja ne oli ne naikkoset.
Vaikka onhan se totuuren nimissä sanottava että olihan mullakin kerran yks Kalle,
se oli sit mukava miäs,
olisin mää sitä voinu rakastaa,
mutta kun se oli sellainen huarapukki ja yks Viljo se oli paljon komeempikin,
kun Sulo oli.
Oli se siinäkin miäs,
turhan aikainen hianostelija,
haisikin sellaselle ooldecolonille kaiket päivät,
sitä sai itteensä pestä moneen kertaan ja vähän piti kiirustakin pitää ett olisi vähän tullu hikiseks, niin kamalan hyvin sen hajut tarttu.
Ja Matilla oli sentään tarkka nenä,
ai että mulla on ikävä sitä.
ei se ikinä mua lyäny,
mitä ny joskus pari kertaa läppäsi,
mut itki sitä sit aina selvin päin parikin viikkoo.
Se sano aina et mää olin sen sillain pakottanu tekee,
en mää sitä kyllä ymmärrä vieläkään et miten,
mut pääasia oli että ei lyäny mua pahuuttaan ja nyt se onki kuallu ja mulla on sitä ikävä.
Vaikka väliin se joi ja kyllä mää sen tiärän,
et naisissa se kävi, haistoin semmoisen heti siittä,
vaikka tiätäähän sen nyt muutoinkin.
Mut ei se niitä rakastanu,
kotiin tuli aina reissuiltaan ja palkka pussin toi kans.
Sai mää siltä joskus lahjojakin,
paitti kerran se toi kotiin satiaisia,
samperi sentään,
mistä ne muutoinkaan olis tullut,
vaikka sanokin et yleisestä saunasta,
semmoisestahan sen tiäsi et hutsuja ne oli ne naikkoset.
Vaikka onhan se totuuren nimissä sanottava että olihan mullakin kerran yks Kalle,
se oli sit mukava miäs,
olisin mää sitä voinu rakastaa,
mutta kun se oli sellainen huarapukki ja yks Viljo se oli paljon komeempikin,
kun Sulo oli.
Oli se siinäkin miäs,
turhan aikainen hianostelija,
haisikin sellaselle ooldecolonille kaiket päivät,
sitä sai itteensä pestä moneen kertaan ja vähän piti kiirustakin pitää ett olisi vähän tullu hikiseks, niin kamalan hyvin sen hajut tarttu.
Ja Matilla oli sentään tarkka nenä,
ai että mulla on ikävä sitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miesten kanssa, mutta Matti oli sittenkin paras.
hyvin ajatus sinulla juoksi. Mistäs aiheen löysit?
sellaisia miehiä?
Tosin nykyään se on hyväksyttävää
Toista oli ennen
Vai mitä?
Et tuota runon jaotusta osannut oikein
mutta juttu sinänsä oli hyvä
tämän kysymyksen ?ja arvostelun ?
ja tarina syntyi. Kokeilin hieman astella naisen maailmassa ;D ja kaippa se on totta että aina on joku jossain jokaiselle.
Kiitti että lukaisit, hymyilköön aurinko sinulle.
Millainen miäs se minäkin olisin? kas siinä onkin miättimistä, itelle ei ole selvinnyt ja kun tuntuu tuo aika käyvän vähiin, niin en taida kovin moista pähkäillä.
Niin ja runoistahan minä en tiedä mitään, kuhan pistelen sanoja jonoon, ja jonkun pilkun tai muun epäoleelisen sinne tännä.
Tarina on tarkoitettu luomaan mielen tila, joten kysymys kuuluukin onnistuiko?
Utelee ajanmittaaja
ai jaa ? mitä tarkoitti, kun en päässyt kärrylle, että kenelle se oli tarkoitettu.Minun mielestäni
onnistui :)
tarinassa.kiitos vain sinulle, kun vähän selitit.
Aurinko hymyilee niin sinulle, kuin minullekin :)
taas väsäsit hulppean tarinan. Hyväntuulinen on juttusi, joskin S.A. Tiaiset eivät tietenkään ole mikään iloinen tuliainen, tartuntatien tuntien. Vakka kantensa valitsee, tarinassakin, ihan saivartelematta.:D
Joo tarina tosiaan, eihän tämmöinen tänne kuuluisi, sillä runosta ei hajuakaan, mutta kun täällä on on kivoja ihmisiä lukemassa ja itekkin kirjoittamassa.
Saa olla hetken itteään paremmassa seurassa.
Iloa keväästä.