Aamun kynnykselle ulos näkemään
luonto on talven jäljeltä
elotonta riisuttua
Katseeni vaeltaa - kauas
kumpareitten taa
missä taivaan kansi kaareutuu
Minussa se tunne - asuu
on kuin itkuvirsi
se on sielujen - tuskaa
Kumpareella käsi ojentuu - kutsuu
syliini laskee soittimen
itku ilmoille nousee
kielet kyynelissä - ui
Istun yhä soitin sylissäni
katson - kauas alas alastomaan
kuoleman laaksoon
Laskeutui alas malja
johon oli koottu - itkuvirret
ne kyyneleet sai - elämän hengen
pyrähtivät siivilleen
laskeutuivat alas - laaksoon
Sävel uusi laskeutui
kosketti elämäni - soitinta
soi sävel herää eloton - korsi
uuden laulun aika on - tullu
Suo sävelten istua - tuulen selkään
kulkea vastatuuleen - ylös alas
sinne missä yksikin - yksinäinen
unohdettuna viruu - aurinko nousee
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kauniisti soittimesi,Liisa kauniisti,,,,,kauniisti surua soi. Miten ylväästi uusi sävel jäi soimaan ja nousi siivilleen kuin uljas kotka. Kiitos ystäväni taas hienosta sisimpää koskettavasta runostasi. Uusia tuulia ja sydämen herkkää laulua toivotan sinulle kevään myötä. Rakkaudella ruusu-kielo
ruusu-kielo Tämmöstä nyt tänä aamuna koin katsellessa aamuista luontoa. Alastomuus riisuttu kuin elämä, itkuvirsien aikaa - ollu. Sinulle lämmin kiitos sydämes lämpöä sanoissas pulppuaa. Täälä jo sinivuokkoja kukassa kevättä ei sitäkää estää voi, se nousee ja meki saamme nousta. Ilahdutit kiitos ystävä....Liisa