Oletko siinä ammatissa mistä haaveilit

kahvitunnilla "Raatteen hampaassa", suunnattoman ikävystyneenä silloisiin konttorihommmiini. Luin eräästä aikakauslehdestä, miten "vanhoilla päivillään" oli eräs mies siihen ammattiin hakeutunut. Päätin siltä istumalta yrittää samaa. No, nyt teen sitä hommaa yrittäjänä ja haaveilen siitä, että olisin palkkatyössä, jossa tekisin jotain ruumiillista, kunto säilyisi, palkka juoksisi, eikä tarvitsisi ajatella mitään...

Nykyiseen itsenäiseen ammattiini tavallaan "jouduin" tai johdatettiin. Yo-vuotena -71 päädyin lukemaan psykologiaa yliopistolle, jätin kesken. Siirryin täysin markkinatalouden palvelukseen kouluttautuen koko ajan ulkomaita myöten. Henkilökohtaisten asioiden takia punnitsin elämääni uudelleen n. parikymmentävuotta sitten ja kouluttauduin täysin uuteeen ammattiin. Loppujen lopuksi se liippaahyvin nyt taas läheltä sitä -71 aloittamaani alaa. Kohtalon sormet pelissä, sanoisin. Mutta koko ajan olen ollut tyytyväinen aina ko. työhön ja työyhteisöihin. Ihan hyvä matka tähän saakka.

Kolmekyppisenä löysin sen tavan, kuinka minun pitää työni tehdä; yrittäjänä. Olin siihen asti lähes vastaavissa töissä vieraan palveluksessa pääosin kahdenvuoden jaksoissa, en saanut tyydytystä, jotain puuttui. Oma yritys, vaikka oli ensin kestettävä ne seitsemän heikkoa vuotta, kuten sanotaa avioliitostakin, ne kun kestää, on pahin voitettu. Vaikka terveys meni enneaikojaan, en ole katunut valintaani, yrittäjyys ja ala jossa toimin oli minulle just eikä melkein. Todennäköisesti terveyteni olisi mennyt vaikka olisin tehnyt palkkatyönä ammattini mukaista työtä, joten ei ole ole jossiteltavaa senkään suhteen. Vieläkin olen rampa yrittäjä, aiankin paperilla!;)

Pienellä viivästyksellä. Esikoista kun aloin odottaan päätin siirtää opiskelua vuodella.... niinpä siinä vierähti 10v. Oli muuten upea kokemus opiskella "vähän" vanhempana. Kahta en vaihtais.... :-)

Pitkän prosessin tulos. Kasailen taas portfoliotani yhtä juttua varten. Hassua. Materiaalia tasan kolmenkymmenen vuoden ajalta. Neljältä eri vuosikymmeneltä. Tätä olen ihmetellyt..... Mulla heittää ajoitus, ois pitänyt parikymmentä vuotta sitten olla ihan eri hommissa kuin silloin. Nyt pitäs olla ihan eri hommissa kuin oon. Mutta ala on sama kokoajan. Ihan äärirajast toiseen. Näitäkin hommia voi tehdä monesta syystä, ihan kuin kaikkea muutakin. Elannon takia (hah), tahdon asiana, vallanhimon takia, toteuttaakseen jotain intuitioitaan, tahtomisen vuoksi, rikastuakseen jne. Mä teen hommia sydämestä. Hah, siis silloin kun hommia jostain saan kehiteltyä. =DW=

Ensimmäiseen koulutukseen hain ihan itse. Koulutus oli ruotsinkielinen. Ja ensimmäiseen jatkokoulutukseen vihjaisi opettajani. Silloin oli viimeinen mahdollisuus pyrkiä siihen koulutukseen peruskoulupohjalta, koska se muuttui lukiopohjaiseksi seuraavana vuonna. Siis opettajalle kohteliaana lupasin antaa ilmoittaa itseni pääsykokeisiin. Ja läpäisin soveltuvuustestit ja luin koulutuksen loppuun asti. En heti saanut mieleistä työtä, niinpä hain toiseen jatkokoulutukseen. Suomen kielellä tällä kertaa. Arvelin, että olisi hyötyä edes yhdestä suomenkielisestä todistuksesta. Sen opiskelin työni ohessa hyvin määrätietoisesti. Se oli siis ihan oma valinta. Osaksi siis oma valinta, mutta opettajan piti rohkaista, kun en olisi itse uskonut pärjääväni niin pitkässä opiskelussa ja vieläpä ei äidinkielellä. Tyytyväinen olen ja toimin lasten parissa. Kerran työskentelin muutaman vuoden vanhusten parissa, mutta palasin takaisin lapsiin ja siinä aion pysyä. Nykyiseen työhöni olen siksi tyytyväinen kun se on aika itsenäistä ja voin siinä toteuttaa luovuutta myös harrastuksiani, joten työ ei tunnu niin työläältä.