Varovaiset askeleet

olen sammaloitunut lahonneissa askelmissa yksi askelma ja porras sortuu jäätynyt maa huutaa taivastaan kuin tuuli heiluttaa kulunutta jalustaansa jossa askeleet kerran tavoittivat toisensa lennähtää kevään ensi perhonen kohmeiseen iltaansa kuin aavistus tulemattomista äänettömistä askeleista - vain äänettömyys ja mainen katoaa - uuden tieltä ; saapuvaksi.

...täytyy edetä narisevilla lattialankuilla... Kuin myös rakkaudessa! Tykkäsin runostasi.

Juuri tätä tunnetta ja tätä hetkeä, tätä tunnelmaa olen turhaan yrittänyt kuvata niin monessa runontapaisessa. Mutta sinä sen osaat. Loistavaa työtä.

Tämä kuule Noita - pysäyttää! Murukulta suu auki kuuntelee runoasi, Upea kertakaikkiaan - mikä sen tekee - en tiedä..- energia joka siitä huokuu, se! Sanat ja tunnelma siis kohtaa, niin kuin parhaimmillaan täytyykin tehdä, että se kosketaa lukiaa - syvältä. Tässä kävin kauempana kuin ehkä jossain muussa runossa. Kiitos Noitiz tästä 10 pisteen runostasi ja hyviä lentokelejä..:))

...Mikä tunnelma runossasi... Vain aavistuksen ajaksi huokaus. Niiaa niksauttaa ja kiittää lukunautinnosta=)

Herkkä ja kaunis on runosi tunnelma...

Ei päivässä kasvakkaa aikaa ja koskemattomuutta tarvitsee alustakseen. Rakkaus yläpuolella - kaiken ei tarvitse kysyä - lupaa Miten se elämää opettaakaa avaa silmiä ja ymmärryksen ovea. Ennenkuin voi sydämestään sanoa "ei voi ottaa, jos ei anneta" Minänoita kuules nyt tuli kesä eikös eletä vain "elämä on tässä" Minäki rakastan noita sammaloituneita siinä aina tuntee jotaki suurta. Rakkaudella ..Liisa

Niin varovasti,kuitenkin erittäin kauniisti.Ja tuo aavistus,se jäi leijumaan ilmaan..

Aavistuksen ajan haluan olla tuo untuva yksitellen leijailen teidän jokaisen luokse kiittäen Ja hyvää vappua toivotellen=))))