Voi Rakkaani.
Huomasitko tien.
Hiekkaisen.
Sen kiven joka kaihersi.
Poistitko.
Kaivoitko syvältä sydämen.
Niinkuin hiekanmurun.
Joka ahdistaa.
Kun askeltaa.
Rakkaani.
Matkani oli mutkikas.
Miksi.
Luoja sen yksin tiesi.
Laitoi kiven polullein.
Uskon.
Luotan huomiseen.
Ystävyyteen.
Joka kerran kasvoi.
Hiekan murusta.
Hiekkatieksi.
Jota kulkea sain luoksesi.
Paratiisiisi.
Olenko oikealla tiellä.
HIEKKATIE
Margitta
6316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että Sinä Margitta olet tullut jälleen tänne runoystäviäsi ilahduttamaan.
runostasi Margitta! Ja se sopi oikein hyvin näihin yömietteisiinikin...
.."Uskon. Luotan huomiseen. Ystävyyteen. Joka kerran kasvoi. Hiekan murusta. Hiekkatieksi. Jota kulkea sain luoksesi. Paratiisiisi." Jokaisella askeleella on merkityksensä, aivan jokaisella. Yksittäin ei ehkä niinkään, kaikkea ei edes huomaa, mutta niistä syntyy matka ja se taas on tärkeää. :) Ystävän_halaus, tuitukka se on Murukulta kun täältä vilkuttaa! ;)
Olethan Sinä olemassa, Luojan kiitos. Olet ollut kauan poissa, liian kauan. Mutta kun runoasi lukee, se ehkä selittänee poissaolosi ainakin osin. Runosi riipaisee, todella. Paljon surullisen upeita lauseita kuten; ' sen kiven joka kaihersi ' ' kaivoitko syvältä sydämen niin kuin hiekanmurun joka ahdistaa kun askeltaa ' Lopulta kuitenkin löydät sinne paratiisiin takai- sin vielä, usko ja luota siihen - minäkin. Kaunis ja koskettava runo, mutta ihanaa lukea taas Sinua.
tämä oli niin hieno, kotoinen runo. Hiekkateitä on enää niin harvassa, mutta kyllä täältä maaseudultakin jokunen niitä vielä löytyy. Ehkä siksi tykkäsinkin. :D
Margitta heii! Aii ykskii hiekanmurunen kengässä, aina joka askeleella olemisestaan muistuttaa. Tuo kysymys? "Olenko oikealla tiellä" Sen kysymyksen äärellä tungosta. nyt meidän hoo hetkemme uimavedet sinne voimme antautua - mikä ihanuus. Kesäistä iltapäivää ja kiva kun taas ilmestyit.