tänä yönä
istun kuunsirpillä
ja katselen kun nukut
yritän täyttää sinut
ajatuksilla minusta
pimeyden yksinäisinä
tunteina
odotan aamua
jolloin Hitchcockin
lintuparvi kiljahtelee
ensimmäiset riitasointunsa
yön valkopukuinen siluetti
nojaa työn kyllästämään
lasiseen oveen
Kuunsirpillä nuokkuja
Minanoita
3265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ompas noitamainen runo, tiiäkkö! Semmoinen ku pitääkin ollakii. Tunnelmaa on ja hyvin sanoin kuljetat alusta loppuun lukijaa. Mahoton tängss tästä Noita ja varovasti siellä kuunsirpillä - Ajatus on välillä niin villi...piä kiinni,,,;))
Hieno on runosi...ohitin sen äsken, kun en huomannut. Taidan olla nykyisin liian kiireinen, mutta on hienoa, että Sinulla runosuoni sykkii. Jatka samaan hienoon tyyliin;)
Sielä varmaan aikamoinen tungos Kiehtova paikka sieltä vois nähdä - vaikuttaa - Minänoita Aamuussa kuuki katoaa ja "nuokkuja" herää Kiitos runos kuun sirpiltä itseni löysin..Liisa