Minä Luojalta hopeisen kruununi sain
sitä ylväästi kannankin matkallain,
sitä syntymälahjana kukaan ei saa
sen elämä vain rakastaa.
Se on merkkinä eletyn elämän
siinä raitojakin murheista itkevän,
se on vuosien tuomaa patinaa
sitä sydämestään voi vain rakastaa.
Jos kertoa pystyisi harmaapäin
meille paljonkin haastaisi ystäväin,
paljon iloa, naurua helkkyvää
monta kyyneltä kimmeltävää.
Kaikki nähnyt on pitkällä matkallaan
silti rakkaus laulaa rinnassaan,
pää pystyssä elämään kuljen vain
Luojan hopeat nuo otsallain.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luojahan sen meille luo,
hopeisen kruunun vuosistamme.
Soljuvaa ja nautinnollista runoa,
jossa silmä lepää.
Kiitos lukunautinnosta.
palautteestasi asia on just niin
ku sanoit,se on kunnia eikä häpeä.
Lämpöisiä kesäpäiviä. J
Eikö kulta ole kauniinpaa?
Ne raidat merkkinä elämän
tulevat myös siihen.
Jos sydän on kultaa,
se ulos ei heti näy,
mutta ajan myötä sen kyllä huomaat.
Sinne talletat sä muistot
onnen tai ikävän.
Kaiken mitä kohdata sait,
sä matkalla elämän!
Näinhän se todella on.
Aina oppii jotain uutta.
Valoa päiviisi.
Jatka matkaasi
soihdut palaen.
Niin minäkin teen,
ehkä kohtaamme joskus,
näin runon muodossa.
On hyvä oppia uutta
ei takertua eiliseen.
Huominen,
sitä odotan!
Vaikka
se ei aina toisikaan
sitä mitä eniten kaipaan.
kiitos olisi kovin pieni lahja
elämällee,siksi sinä
teet sen toisin?
Kauttakoon Sinulle Mäkinen.