Rakkaus on voimista suurin,
sulattaa se paksuimmankin muurin,
usein sitä vain on liian vähän,
haluan sitä lisää elämään tähän.
Elämän ylin onni on varmuus siitä,
että sinua rakastetaan sinun itsesi takia
- tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta.
Maailman parhaita ja kauneimpia asioita ei voi nähdä,
eikä koskettaa. Ne täytyy tuntea sydämellä.
Älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt
elämään; valitse se jota ilman et voi elää.
sulattaa se paksuimmankin muurin,
usein sitä vain on liian vähän,
haluan sitä lisää elämään tähän.
Elämän ylin onni on varmuus siitä,
että sinua rakastetaan sinun itsesi takia
- tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta.
Maailman parhaita ja kauneimpia asioita ei voi nähdä,
eikä koskettaa. Ne täytyy tuntea sydämellä.
Älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt
elämään; valitse se jota ilman et voi elää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vielä mistä tekstit lainasit ja sitten alkuperäisen kirjoittajan nimi: esim Kahlil Gibran
rakkaus on voimista suurin.. maailmassa.. Sen oon huomannut niin monesti.. että rakkaus on se jota jokainen ihminen tarvitsee.. Niin pieni kuin suurikin.. me kaikki tarvitsemme rakkautta.. jokainen..
Me voimme kulkea maailmassa paljon mukavemmalla mielellä kun meidän jokaisen mukana kulkee rakkaus.. se näkyy ihmisestä.. se jolla ei ole rakkautta, anna hänelle rakkautta.. tuhlaa sitä kaikin voimin.. niin saat myös itsesi iloisemmalle tuulelle.. kokeile.. siinä et menetä mitään.. jopa ihan pieninkin olento maan päällä tarvii rakkautta.. näin sanoo rakkauden enkeli.. me kaikki tarvitsemme rakkautta..
muista.. aina huono tilanne.. mutta voisitko auttaa ja puhua minulle lisää rakkaudesta.. Mitä on rakkaus.. se on sitä että hyväksyy toisen ihmisen sellaisena kun hän on, kaikista vioista ja puutteista huolimatta.. ihmisen ulkokuori ei monestikkaan kerro kuin puolet siitä mitä on ihmisen sisällä.. Ja ihmisen sisin.. se on kaikista tärkein kun puhutaan rakkaudesta ja ihmisyydestä...
Kuten tuossa alla kerroin rakkautta tarvii jokainen.. myös sinä joka tuon yllä olevan viestin kirjoitit nimimerkillä ystävällisesti.. Rakkautta myös sinulle.. ystäväni..
Kävin toisen kerran mökillä hänen lähtönsä jälkeen.
Apea tunnelma, juuri yön yli viihdyin.
Luonto taitaa valloittaa koko paikan.
Hänen istuttamansa ritvakoivut ovat tukkipuun mittaisia.
Kävellessä ruoho on jo polvissa.
Kuka käynnistäisi raivaussahan?
Keittiön keskenjääneissä astiajäämissä asuu home. Olkoon.
Kävin nuuhkimassa hänen ulkoilutakkiaan.
Josko sieltä ripaus rakkautta löytyisi?
Iso mies ei itke, mutta hammasta purren pussitin hänen 38 numeron lenkkarinsa ja laitoin ne tulomatkalla Destian moolokin suuhun.
Tätä se rakkaus on.
Sitä se rakkaus on.
Muistan eteisessä, naulakossa, oli mieheni takki pitkään. Sen alla 43 numeron lenkkarit. Usko tai älä, otin sen takin käteeni ja yritin haistella minäkin. Surin syvästi ja yritin edes pienen "läheisen" tuoksun saada imettyä itseeni. Aikaa kului ja lopulta päätin heittää kengät ja takin roskiin. Ennen roskiin viemistä "nyppäsin" Tuoksun sydämeen, sen rakkauden vierelle köllimään. Tuntui hyvältä päätökseltä. Ja järkevältä päätökseltä.
Aloin siirtelemään jalkaa jalan eteen. Huomasin, että tässähän mennään eteenpäin. Ja mikä mukavinta, se rakkaus ei hypähtänyt pois, se seuras mukana.
Nyt kulkeminen on helppoa. Ne eläkööt, joilla on elämä. Niinhän se menee.
Poltin kaikki hänen alusvaatteensa heti alussa.
Yhdet rintaliivit jätin.
Ajattelin niistä siirtynyttä elämää...
Nekin on nyt poissa, kai tyttäreni ne poistivat...
No, ensi lauantaina on vuosi elämää, toisen kuolemaa.