Itselläni aina ollut vaikeuksia puhua asioista, joten keksin purkaa tunteitani blogiin. Helpottaa tietää, että joku saattaa jopa lukea, jolloin tietää, että joku -vaikkakin aivan tuntematon- kuuntelee.
Samalla pidän sitä eräänlaisena terapiana. Saa nähdä miten paljon auttaa, kun matkaa on vielä, mutta toivoa on. Ainakin toistaiseksi. :)
Minun "terapia"blogini:
http://silvervonblood.blogspot.com/
Samalla pidän sitä eräänlaisena terapiana. Saa nähdä miten paljon auttaa, kun matkaa on vielä, mutta toivoa on. Ainakin toistaiseksi. :)
Minun "terapia"blogini:
http://silvervonblood.blogspot.com/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen myös perustanut blogin, ja huomasin kirjoittamisen auttavan, ainakin joksikin aikaa. En tiedä, mikä siinä helpottaa, kai ajatus, että joku voi lukea sen, ja ehkä ymmärtääkkin niitä asioita.
Ei niinkään itse bloggaamisesta.
Lisäksi sillä ei ole paljoa vaikutusta itsetuntoon - lähinnä vaan helpottaa niitä mahdollisia huonoja fiiliksiä, kun pääsee purkamaan ajatuksiaan, kokemuksiaan ja muuta sellaista jonnekin.
Itse olen varsin ahkerasti bloggaillut, mutta harvemmin törmännyt (oikeastaan en koskaan) niihin ihmisiin, jotka oikeasti käsittäisivät, mitä meikäläisen pään sisällä tapahtuu.
Kumoan siis väitteesi, ei, bloggaaminen ei nosta itsetuntoa.
(Anteeksi tuo edellinen viesti, onnistuin sen lähettämään keskeneräisenä.)