Oletko huomannut
miten illat pimenevät
viilenevät ilmat
Sumua - jo monena yönä
Miten hellästi se koskettaakaan
ruohonkorren ihoa
kuin rakastaja
Hyväillen
Ja kuin aavistaen tulevaa
syksyisiä hallaöitä
Jättää lehdelle muiston
kirkkaimman helmen
Kyyneleen
miten illat pimenevät
viilenevät ilmat
Sumua - jo monena yönä
Miten hellästi se koskettaakaan
ruohonkorren ihoa
kuin rakastaja
Hyväillen
Ja kuin aavistaen tulevaa
syksyisiä hallaöitä
Jättää lehdelle muiston
kirkkaimman helmen
Kyyneleen
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja kylmissä aamuissa on jotain taijanomaista
Tämä aika on minulle kovasti mieleistä!
Kiitos kommentista
on sellaista, mihin ei ihmiskäsi yllä milloinkaan.
Runosi ilmentää siitä niin paljon, niin paljon
että on vaikeaa löytää oikeita sanoja.
Herkkä kosketus, kuin tuulen suudelma iholla -
sumu, kaste ja kyyneleet.
Kertakaikkisen kaunis kuvaelma Pk, lukija
kiittää lukuelämyksestä.
On aivan totta että parhainkaan käsi ei voi yltää luonnon kauneutta kuvaamaan... minäkin onneton vaan yritän =)
Kiitos Sinulle !
joskin aihe Käytetyn oloinen.
Mutta Kaunis.
Niinhän se tuppaa olemaan... Käytetty aihe.
Vaan kommenttisi oli tuore ja kannustava - Kiitos =)
Todellakin sellainen liian "käytetyn" oloinen kaikessa kauneudessaankin. Koottu useista eri, jo liiankin moneen kertaan ja monessa runossa, esiintyneistä virkkeistä. Nuo lopun kolme viimeistä riviä suoraan kopioidut eräästä toisesta, toisella runosivustolla lukemastani runosta.
En ole pitänyt tapanani kopioida!
Toisella runosivulla on myös tämä sama runo ja sekin on minun käsialaani...
Kommentistasi kuitenkin kaunis kiitos =)
... luin myös aivan toisen henkilön kirjoittaman... muutamin sanoin kirjoitetun runon, josta kopio sinun runosi lopussa. Näinhän se useinkin menee.
Olkoon sitten niin - mitäpä minä siihen sanomaan...
..Kaunista , kaunista...
*Jättää lehdelle muiston
kirkkaimman helmen
Kyyneleen*
Kiitos klooni vinks =)
Tuosta kohdasta en taida voida ottaa kunniaa itselleni, kun tuo yläpuolinen kehtolaulu tuossa väittää mun kopioineen koko jutun...
Mutta kiitos =)
Utuisen taivaan pehmeys
Pakkasen purema ilmassa
- se lepää -
maiseman yllä
Utuisen taivaan pehmeys
-kuin siveltimen jälki -
talvipäivänä
Valkoinen untuvavaippa
- on kietonut-
puut pehmeään pukuunsa
Metsän asukki
- jättänyt-
jälkensä uuteen lumeen
Valkoinen kauneus
- se lumoaa-
luonnossa taapertajan
Kiitos Lämmin sydän!
Sinun runosi innoitti minut jo talven tunnelmiin !