Kaik ova nii tehokkait nykysi
virma ja laitokse
ja ihmise
Ko o vissi pakko ol
Nee kattova mailma
lasi ja kromikiillo läpi
ja ajava hienoi autoi
pisi asvaltti
Kaik kiiltä
kiitä
Mut mis ova kaik kuka
Yks silkkilehtine kräki
töpinä nurkas
siin kaik
Eik kellä ol aikka
katto sihe
tarkemmi
Silittä se lehti
nuuhkast
Pohti onk see elävä oikke
Vaik kuihtu seeki vissi
voi kuallakki valla
kellasta lehtens
ja varist
pisi lattioi
Ilma rakkaut
Sit voi tul joku ihme
yks pikkune tyttö
kosketta kärel
ja syrämel
Ja pelasta koko mailma
virma ja laitokse
ja ihmise
Ko o vissi pakko ol
Nee kattova mailma
lasi ja kromikiillo läpi
ja ajava hienoi autoi
pisi asvaltti
Kaik kiiltä
kiitä
Mut mis ova kaik kuka
Yks silkkilehtine kräki
töpinä nurkas
siin kaik
Eik kellä ol aikka
katto sihe
tarkemmi
Silittä se lehti
nuuhkast
Pohti onk see elävä oikke
Vaik kuihtu seeki vissi
voi kuallakki valla
kellasta lehtens
ja varist
pisi lattioi
Ilma rakkaut
Sit voi tul joku ihme
yks pikkune tyttö
kosketta kärel
ja syrämel
Ja pelasta koko mailma
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mie menin ihan pökerryksiin,
mithän en oikeasthan tästä värsystä ymmärtäny,
mutta loppu oli jokatapauksessa loistava!!
Piits sanon mää=)))
Sie ootki aina ollu vähä heikko ton nuppis kanssa ja sillai herkästi kupsahtaavaa sorttia :O
Kuuleha Akka, kuinkahan mää ny osaisin kiitokseni tähä laittaa, ettes vaan taas pökkää siähe paikkaa...
Jos mää kuiskaan sen vaa iha hiljaa - kiitosssh =)
Wirn
Kaikki voi olla paremmin kuin uskotkaan,
ei tarvita kuin aamu ja se lyhyt hetki.
Tuokio, kääntää katseen pois itsestä ja
näkee ensi kerran toisen...sydämellä.
Kuin vahingossa unohtaa pois oman
itsekeskeisyytensä ja katsoo muualle.
Niin, vain se lyhyt hetki, Rakastamisen
aito kosketus, muutos, pitää vain katsoa...
ja kaikki on paremmin kuin
uskotkaan...
http://www.youtube.com/watch?v=aXYZL2XJEnI&feature=related
Kiitos Runostasi.
Lapsen kosketuksessa aitous puhuttelee
ja Rakkaudessaan vilpittömyys koettaa.
Joku ääni sisällä kysyy: miksi
en minä, aikuinen, yllä samaan.
On se mahdollista, kun ottaa
esimerkkiä lapsen Rakkaudesta...
ja viisaudesta.
Rakkausrunosi oli jälleen sympaattista
Sinua, lämmöllä ja Naisen viisaudella.
Hauska teksti, mutta samalla sanoma sisältävä
ja Rakkauden.
Kun oikein lukee ja oivaltaa, niin
tämä on upea Runosi.
Kesäisen lämmintä päivää Sinulle.
Sinä olet ihme mieheksesi =)
Noin herkästi tajuat veteen piirrettyjä viivoja!!
Miljoonat kiitokseni ja lämpöinen tuulahdus syksyysi täältä =)
Tää niin taas kipristää tän pienen tytön sydäntä! Voi Mys, millo sä teet sen runokokoelman näistä murrerunoista. Kalpene Laaksonen, Mys porhaltaa!
Laaksosella ei ole kyllä häränpäivää näitten mun raapustusten rinnalla =)
Minä olin muuten varma että joku lukijoista on se pikkuinen tyttö - ja melkein vielä arvasin että se olet Sinä =)
Kiitos!!
...Kunnolla keskittyä hämäläisen ...
*Sit voi tul joku ihme
yks pikkune tyttö
kosketta kärel
ja syrämel
Ja pelasta koko mailma *
Mahtavaa ... hämis kiittää...
Ihanasti sanottu!
Kiitos
aineka vielä, tuol nee pihal oleva - moni.
Mää tiärä, et Sul ja mul o aikka kattoo.
Mut o niin pal moni, jokka vaa viipotta ohi
vilkasematta, koskematta.
Jos Sää olisi nähny Neta ( muistaakseni et )
ni Hää olis voin olla se pikkune tyttö, kosketta
kärel ja syrämel - oikiast. Hää rakasta luantto ja
kukkasi.
Ja mää - Su runois Mys.
Tää runo sai alkunsa tuolta Raisiosta...
Sinne on rakennettu simmonen jumalattoman ruma lasikuutio keskelle toria :/
Siin on pankki ja kai sinne tulee jotain huippumoderneja toimistoja kans...
Se talo on niin tehokkaannäköinen että mua pelottaa ihan vaan ajaa ohika siitä =)
Ei näy kukkia pöydillä siellä :O
Tarvis oikeesti joku pikkuinen tyttö, vaaleanpunaisessa mekossa tekemään siitä paikasta rahtusen inhimillisempi!!!
Uskon että Netta olis juur sopiva =)
Kiitti Lin ♥
tahokkait nykyse
eik kellä ole aikka katto tarkemmi
sää ole ja mää ole
me olla ja te olla
sitä se o
ja ilm rakkaut ei voip olla
mut jotku ole
ja jotku torju se kokonas
vaati vaan
ole siin sit..............
Torentot - ol siin si =)
Määkä en tiä kuippäi mää olisi ko lui Su teksti...
Taivu mitä syvimmä kiitokse kumarrukse!!
=)
Kiitti Mys.
kun katson päältä tunturin,
niin toisenlaisen maan mä nään.
Ei täällä myöskään ole aina kiire,
päin vastoin.
Mutta tunnen jostain meneestä tuon ajan ja kuvan.
Kiitti että annoit minulle syyn iloita osastani.
Minulla on oikeastaan sama tilanne täällä kotona... metsää ja järviä täällä on silmänkantamattomiin ympärillä ja seurana kettujen haukahdukset ja kurkien huudot =)
Töissä olen sitävastoin seurannut erään, maailman rumimman, talon valmistumista - voi luoja, miten osaakaan olla kolkko paikka - siitä on vaikea kulkea ohi ilman vilunväristyksiä :/
Kirjoitin tuon osaksi itselleni - samasta syystä kun minua kiittelet =)
Ja nyt on minun vuoroni kiittää Sinua;
Kiitos!
Mukava kun olet palannut kesälomalta. Runojesi kieltä ja näkökulmia on aina ilo lukea.
Ja samat sanat Sinulle!
Mie kerran katupenkill’ istuin
ja ihan sammoi juttui pohin.
Ett’ eihä täss’ oo mittää järkee,
ei monessakkaa kohin.
Ihmisest’ kaikk veto pois imetään,
ja käteen vaan tyhjä elämä jätetään.
Sitt’ tul tuo fiini rouva ja penskansa
viereeni istutti. Ei hää miulle mittää
sanont’, kädellään vaan jälkeensä
huiskautti, ja kauppaan kiiruhti.
Mie kyll’ tätä vähä ihmettelin.
No, siin’ myö sitt kahestaan vaa istuttii, ja
toisiamme kaheltii. Penska jalkojaan heilutti,
sitt’ yht’äkkii tokasi: Sie oot kyll’ kiva täti.
Mie kyll’ ens himpun hämmennyin.
Mutt’ sitt’ mie kysyin, ett’ mitähä hää
oikee tarkotti. Ett’ ihan oikee kiva ja
viel’ täti.
Ei tuo penska mittää vastant, silmillää
vaan napitti ja nyrkissään jottai kovasti
puristi. No, siin’ myö vaa sitt’ kahestaa
istuttii ja maailman mennoo kaheltii.
Jommosen tovin peräst’ tuo fiini rouva sitt’
palasi, kassiaan kanto, toisella käellään jo
kovasti huiskutti.
Tuo penska penkiltä nousi, nyrkkinsä avasi.
Käteeni tarttui, miulle kiven siihen tyrkkäsi.
Tokasi: mie sen rannalta poimin ja siulle mie
sen annan, ku sie oot niin kiva täti.
Sitt’ tuo penska juoksuksi pisti, viel’ kääntyi
ja hää miulle hymyili. Mie kiveä katsoin, sen
nyrkkiini puristin. Ja miekii hymyilin.
Tuo yks’ pikkune penska päiväni pelasti. Hää
silmillään kait jotakin näki, hää miun sydäntäni
kosketti.
Upea runo - kiitos!
Tämä pitää tallettaa oikein =)
runostani pidit! Mutta joskus mietinkin sitä, että kuinka helppoa runo on väsätä ihan näistä arkipäivän jutuista. Tämäkin runon muodossa esitetty tarina on täyttä totta, ja sitä kiveäkin vielä säilyttelen.
Toki nyt näin kun uudestaan runoani luen, niin murre ei tahdo siinä kyllä millään pysyä kohdallaan. Yksi värssy menisi täysin uusiksi.
Sinun käyttämääsi murretta en ole koskaan kuullut, siis arkipäivän elämässä. Liekö nyt niin, että tämä fiini maailma 'tuhoaa' tämänkin perinteen?
Ps. Kauniin runosi viimeinen säkeistö innoitti myös minun runosuontani!