huojuva talo
rakkauden tyyssija
kukkulan laella
raudoitettu betonijalka
murentunut pyöreiksi kiviksi
laakerin kuuliksi
huimaava alamäki
jokaisella ilmansuunnalla
enää odotellaan viimeistä tuulta
joka määrää suunnan
antaa alkuvauhdit
seuraavaan elämään
rakkauden tyyssija
kukkulan laella
raudoitettu betonijalka
murentunut pyöreiksi kiviksi
laakerin kuuliksi
huimaava alamäki
jokaisella ilmansuunnalla
enää odotellaan viimeistä tuulta
joka määrää suunnan
antaa alkuvauhdit
seuraavaan elämään
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uusi on aina uusi
silti moni luottaa/uskoo vanhaan
- siihen tuttuun ja turvalliseen
Hyppy tuntemattomaan pelottaa
mutta on monelle välttämätön.
juu juu vauhti on mukavaa :D)))..aina
Jos kovasti huojuu, ei voine sanoa "tutuksi ja turvalliseksi" :o).
:G(( ..kyllä sitä vanhassa pysytellään mahdoll kauan ainaki :(..
vaikka huojahteleeki välillä
se 1. askel pelottaa> niin se on kuules laskuvarjollaki ku hyppää ;))..
turvallisempaa olis jäädä maahan :/..
lähekkö kokeilemaan :D)))
...ystävä provosoi.
Ja hyvä vauhti voi lykätä pitkän matkaa jo seuraavalla kukkulalle, jos vaan rakennelma kestää ensin sen alas rymistelyn.
Sanoma on,
että runosi on kaikenkaikkiaan HYVÄ!
Aihe myös ajankohtainen!
joten leikki leikkinä, ja KIITOS.
Erikoinen runo, mutta hyvä sellainen,
pisti miettimään, hmmm...
jos petonijalka on kuitenkin raudoitettu,
vaikka onkin ajan myötä muotoutunut
pyöreiksi kiviksi, tuulelle alttiiksi niin...
on paljon mahdollista, että rakennelma kestäisi tuon pudotuksen,
oli se suunta sitten mikä tahansa ja uusi alku voisi alkaa turvalliselta pohjalta.
Näin uskoisin, hienon runon kirjoitit, hyvä aihe, erikoisella tavalla kirjoitettu, hyvä Tequila! :)
..no, voihan se pudotuksen kestää, jos vaan jaksaa paukutella nauloja kiinni alasmenon aikana. Ja motivaatiota jostakin saa kaivettua.
Mutta kiitos kun kävit lukemassa runon ja kommentoimassa, ja ennen kaikkea miettimässä sen sanomaa.
Rusentunut talo
mäen alla
kuin kaadettu Lenin patsas
ihan suoraan naamallaan.
Vain käsi sojottaa
kuin apua anoen
vaan sille maydaylle nauretaan.
Ei nouse enää
ei nosturillakaan.
Ja yleisö hajaantuu
kukin tahoilleen.
Niin se on kirjoitettu.
Sinäpä ehkä sitten tiedät mistä runon säkeet on ammennettu, kun noin osuvasti lähdit mukaan runoelmaan.
Kiitos matkaseurasta, lasketaan yhtä matkaa kuilun pohjalle :o).
jotensakin erilainen runo Sinulta tämä,
vaikkakin muistelisin jotain samanaiheista
aiemminkin lukeneeni Sinun kirjoittamanasi.
Jaa että pidinkö, yes !
Toivoa ja iloa päiviisi ystäväin.
Kiitos käynnistä ystäväni,
kyllä tämä tietysti samaa vanhaa kaavaa kulkee, vaikka mielessä oli ensin joku oikeasti poikkeava tarina. Mutta mihinkä tästä ihminen tässä iässä enää muuttuisi.
Vanhat huojuvat talot ovat
heikko kohtani..Luin tämän runosi jo aikaisemmin
ja pidin siitä, en kuitenkaan ennättänyt silloin antamaan palautetta.
Mutta eikö olekki niin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan??
myöhään, ja etenkin silloin. Itekkin olen aina jälkijunassa joten kiitos vaan Noitaselle palautteesta!
:o)