rakkaan kotani nahka
lentää puhurin voimasta
tuuli haluaa syleillä ja rankaista
yhtäaikaa
en istu sen tulisijan
pienen nuotion loimussa
nauttimassa rakkauden antimista
istun yksin vinolla katolla
ja annan rankkasateen
pieksää ajatuksiani
pohjoisen myrskyrintamakin
ehtii vielä kulkea pikaisesti ylitseni
kun luonnonvoimat
viimein tyyntyyvät
rakkaudella on paljon
suorempi kulkureitti
palata takaisin luokseni
sinun muodossasi
lentää puhurin voimasta
tuuli haluaa syleillä ja rankaista
yhtäaikaa
en istu sen tulisijan
pienen nuotion loimussa
nauttimassa rakkauden antimista
istun yksin vinolla katolla
ja annan rankkasateen
pieksää ajatuksiani
pohjoisen myrskyrintamakin
ehtii vielä kulkea pikaisesti ylitseni
kun luonnonvoimat
viimein tyyntyyvät
rakkaudella on paljon
suorempi kulkureitti
palata takaisin luokseni
sinun muodossasi
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vuodenaikaan sointuva runo kun liikkellä on
hullunmullytystä kuin - hiekkalaatikon - edellisiä
serpentiivejä - kuin häviten mutta minne - ja nyt
kodan nahkat lentelevät pitkin aavoja tunturin
selkiä luonnonvoimien puhureissa,jotka
laantuessaan löytävät sopuisat muodot kuin
sopiakseen - rakkauden kulkureitille majoittumaan.
Tämä minulta niin tuosta edellisestä kuin tästä
yhteen niputettuina - hyvän tahdon kommenttinani.
Olen pahoillani etten ollut kyllin nopea vastaamaan
palautteeseesi hiekkalinnassa, luin sen kyllä, mutta koska
jääkaappi suorastaan kiljui täydennystä minun oli käytävä välillä
kaupassa ja kun palasin niin pufff hiekkalinna olikin jo ehtinyt sortua=(
Mutta ei se mitään, koska selväksi tässä jo aikojen saatossa on tullut, että
virtahevot ja kaikki isojalkaiset jetit kuuluu täällä lakaista maton alle. Kunhan ne vaan
pysyisivät siellä, mikä sinänsä on täysin mahdotonta koska aivan selkeästi kirjoittajat
täällä voivat huonosti, he haluavat kapinoida tiettyjä toimia vastaan ja ymmärrän sen kyllä
täysin! En tiedä mikä minut ylikuumensi tämän päiväiselle tilanteelle, mutta koska kirjoittaminen
on tätä nykyä lähes jokapäiväistä arkeani kaippa siinäkin oli yksi syy tarttua kuulakärkikynään ja kirjoittaa
ruudun kulmaan asiaa sivuten:))))
Dolan ilahdutit minua vierailullasi sinulle kiitos ja kumarrus=)
Onhan se kivuliasta jos astuu jonkun varpaille josta saa
kuittausta omille toimilleen että tuo esille pahaa oloa,
mistä sitä sitten koetaankin... jopa - yhteisöllisesti - mutta
mikä lienee nk.kupletin juonti ja kaiken kapellimestari ?
Ehkä on myös niin jos kirjoittaa kuin sivuten jostain arastakin
asiasta runona - niin päätelmänä - on kuin se kohdistuisi
joihinkin yksittäisiin henkilöihin vaikka kirjoittajan tarkoitus
olisikin aivan ihan joku muu tarkoitus !
Toivotaan että - kaikki - osattaisiin olla sovussa ilman erillistä
hierarkiaa että kuka on - Boss - ja vain kirjoitetuilla runoilla
olisi täällä merkitystä ... onko se niin vaikeaa ?
Sinulle leiritulia ja tapaillaan
kahvikupposen äärellä...runoillen !
Joo sillä avauksellani en todellakaan halunnut osoitella ketään tiettyä henkilöä, koska
sellainen on lapsellista ja aivan turhaa, ainakin rakkausrunoilun kannalta.
Totesin vain että eikö olisi aika jo haudata menneet ja siihen menneeseen
kuuluu tuo surullisenkuuluisa sandlåda jota nyt sitten ablodeerataan tietyin
väliajoin estradille kuin muistutukseksi siitä että täällä kuulutaan jatkossakin eri
kasteihin tai sisäpiireihin ihan miten vaan...
Sorry mulla on mennyt muutama päivä muuta hommaillessa, runous ei ole jostain syystä
nyt ollut päällimmäisenä, kynä ei kait oikein kulje=)
Sinulle kauniita syyspäiviä Dolan ja runoilemisiin=))
istun viereesi
kuuntelen luonnon
tarinaa syksyssä
arttu katsoo ihmeissään
nuotion ympärillä istujia
tuleen tuijottajia
tuuli ulvoo kuin yrittäen
sammuttaa myrskyn
antaa tilaa rakkaudelle
Hieno runo taas Sinulta, mun kone vain kiukuttelee
mut ei hätiä, itämaisen vatsatanssin mittainen tauko:)))
kuksa kiertää
variksenmarjajuoma
janon sammuttaa
saa kielemme laulamaan rakkaudesta
Tarina istahtaa
koirani turkille,
tuuli pyörittää koivun
kuihtuvaa lehteä
sen kirsun edessä
tuleen tuijottajan
läähätys kaksinkertaisena
pimeässä hiljaisuudessa
kuksa täyttyy
illan viimeisistä mehuista
avataan uusi pullo vasta huomenna=)
Kaaru, thank you=))))
Tämä on kuule erittäin mielenkiintosita! Voisin vaikka vannoa, että runosi oli aivan toisenlainen, kuin mitä se nyt on... Oot se kuule noita! Vaan mikä on laksettu aika tälle runolle? Kerkiääkö antaan palautetta?
No jos äkkiä sitten,,,
Tuo notski kuulostaa niin kutsuvalta, savun oiken haistaa, pienet räsähtelyt, kahadus kun kekäle antaa myöten,, kuule kyllä sinun pittää sinne päästä lämmittelemään,,
.."kun luonnonvoimat
viimein tyyntyyvät
rakkaudella on paljon
suorempi kulkureitti
palata takaisin luokseni
sinun muodossasi "
Mukava loppu - hänen muodossaan - lempeä ja mukava ajatus... :) Konekin antaa ventin!
Mutta tuota ajatusta jatketaan myöhemmin,, ajattelin nimittäin nyt toisin, eli eilisen kutsujen emännältä lähden tinkaamaan santsikupillista...
*miettii vielä ..pitäisiköhän minunkin heittää ihqu nuotio runoon, vain runo nuotioon.*... mmmm... ;)))
Mää oon tainnut nährä unta siitä valtavan kokoisesta
hiekkalinnasta joka peitti auringonkin taivaalla=))Mutta kuten moni
muukin asia, sellainen on todella helppo rikkoa silläaikaa kun tekijä
kääntää selkänsä=)) Tietenkään en tästä kaikesta ihan kamalasti närkästynyt,
mää odotan jo talvea ja rakennan sit lumilinnan (ja lohikäärmeen ja lumitykin=)))
Sinua Muru kiittelen mä=)))
Musta tuo muoto tuolla lopussa oli alun iskevyyden maksettu hinta, sillä mulla on jatkuvia ristivetoja ja ristikkäisyyksiä ristinäni, joten on niin mukava joskus lukea runo loppuun asti ja saada siitä se kokemus jota niin aina etsin, jonkinlainen finaali tai täyttymys; en nyt viittaile mihinkään solutason endorfiinitoimintaan vaan solmunaukaisukykyyn, joka noitsulla on.
Kun me ollaan kattokakaroita niin mun virtuaalivesseli istuu sun kanssa siellä ja pitelee myrskyvarjoa yllä (mulla on niitä poaljon, jotkut jopa toimivia). Mutta mihin on kadonnut se iskevä saittirallattelu johon ajattelin itsekin ottaa osaa? No, en näköjään sitten.
Tässä seuraavassa on ruma lapsi ja kauniita miehiä ja aivan sairas meno =D
http://www.youtube.com/watch?v=xMVTKOoy1uk&NR=1
Tosta myrskyvarjosta, kukaan ei oo pitkään aikaan sanonu mulle mitään noin herttasta, jo sen vuoksi että mun koko elämäni on tasasta myrskytuulta ja toiselta nimeltäniki oon lumimyrsky. Täytyy olla melkonen varjo jos se meinaa kaikki tuulen kääntyilyt kestää....( mutta kuiskaan sulle yhen jutun siitä katosta......sipisipisipisipisipisipi...you know=))
Se saittirallattelu koki ennenaikaisen exitukseen joutumisen, kaikista tehohoito yrityksistä huolimatta sen savinen sydän ei jaksanut enään ja se hiipui hiljaa tuonelaan, monitorien näytölle jäi vain pelkkää viivaa...
Zakuska sie mokoma virtuaalivesseli, thank you very much=)))))
...Tässä runossa leiskui salamat...
ja ne syysmyrskyt.
Mutta se kaiken voittava rakkaus.
Hymyä päivääsi noitiz .
hienoa tekstiä kuten AINA =)
Joskus täytyy leiskuttaa edes salamoita
että saa pimeään syysankeuteen vähän valaistusta=)
Kuten aina, olen iloinen kun piipahdit, sinua siitä kiitän=)))
sanon mitä vaan
runosi on parempi
riittänee
jos olen hipihiljaa......
Hipihiljaa mieki täältä
sinulle kiitosta lähettelen=)
Pistin sen kelluvaan kynttilään,
kynttilän laitoin joelle kellumaan
toivottavasti se ennättää huomenna
jo varhaista aamuasi valaisemaan....
Runosi alku myrskyää kovasti,tyyntyen kohti loppuuaan.Luonnosta ja rakkaudesta olet löytänyt sopivasti samaa.Pohjoosenpoika antaa täydet pisteet:)
Pikaisesti sinulle kiitokseni tähän laitan,
lupaan kirjoittaa pitempää viestiä vaikka pullopostina sinulle=)))