Meän muori s`oli koa
tokasheen
tyyhriin näkösestä krannistakhaan
ei perustanu
sillä ko olit päälä
rässätyt housut
ja knalli päässä
O`herratunaika,
aivan ko klouni
siunaili muori
tokasheen
tyyhriin näkösestä krannistakhaan
ei perustanu
sillä ko olit päälä
rässätyt housut
ja knalli päässä
O`herratunaika,
aivan ko klouni
siunaili muori
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tässä pääs kopsaht!
Mulle tuli mieleen amerikkalainen halkio miestenpaidoissa (semmonen missä on yx nappi vielä ekstraa puolessa välissä käsvartta. Tää vissiin mähdollistaa kuumassa hihojen helpon käärimisen).
(purskahtaa nauruu)
Kato miul on ollut knalli ja sateenvarjo, ko mie sontsal huiskin mäneen äijänä. Musta saa hyvän kundin kun vähän tunkee tukkaa hattuun ja liimaa irtopartaa lärtsiin. Sit mie niinko näyttelin... kröhöm.
Sie oot vissii lokiikkaa. Ihan tässä rässit ruttaantuup (käheää hekotusta).
MOiskis
Mie uskon (virnuhymiö) ja voin nähdä sinut knallissa ja varjossa, rässätyt housut päällä
pukutakki hupaisasti raollaan=))))))
Mun on pakko kertoa yksi juttu, mulla nimittäin on roppakaupalla tarinaa tästä muorista,
se nimittäin ei ollutkaan mikään hienokäytöksinen lady vaan tulta ja tappuraa,
paha suustansa ja äääääretön huumorintaju (mie samala eilen mietin ko kirjotin, että oliskohan
jotaki perintöö tarttunu minuunkin:)))Mie ko olin kläppi, met pelasimma muorin kanssa päivittäin talvet maijaa ja kesät rokettia,
se oli hyä voittahmaan ko sutkasi (melkein) aina, mie olen tuon jutun tajunu vasta aikusena:)))
Muori -runoja(tai mitä ne sitten ikuna onkaan) tulen taatusti jatkamaan koska muistelo tuotti liki 20 osumaa joista voisi kirjoittaa:)))
Mie unohdin kiittää sinnuu Zakus, kiits ja rutizuz=)))
Mie oon myt kirjotuskammossa.
Ootsie kuullunna tän: http://www.youtube.com/watch?v=Nnup7op12FQ
Siis mä nytkyn kuin aikoinaan sähkösokkihoidossa =)
- cuul -
Ja tähänkin mun piti jo aiemmin laittaa, mutta kiirusta piti, laitan nyt:
… nauratti runosi ja toi mukavan muiston Isoäidistäni,
jolla oli joskus tapana tokaista:
“Mää olenki meiltä, mutta nua muut on meirän grannista!”
Hyvin lohkasi sinunkin isoäitisi=)
Mulla on näitä juttuja muorista nyt melkotavalla, otin oikein muistelotuokion,
tämä värsy oli sieltä kesyimmästä päästä.Nimittäin muori osasi kyllä säväyttää
jopa naapurisopua yllinkyllin, pari sohaisua sinnetänne ja soppa oli kaatamista vaille
valmista, lapinmuoriska ko ei tuntenu sanaa hienotunteisuus....
Ja, häntä piti kutsua aina nimellä, mummottelu kirvoitti huulilta kimpun perkeleitä....
Sinua iloisena kiitän:)
Miukii muori on jäänt kyll
ikuisiks ajoiks miu mieleeni
Hää ei kyll kylill huuvellu, mutt
meiät pennut hää kyll osas kuriss pittää
Toimittiha hää sellast lapselikan virkaa
Ja minnuu se piti ku haukka silmäll,
kaike aikaa, ain tähtäimess
Olinhan mie nuorin ja satuinpa viel
olemaa ainut tyttö siin sisarusparvess
Pojat ne kyll niit koiruuksia teki ylejään
mutt miu niskaan ne sitt loppupeliss
ain kaavettii
Eikä siin sitte ennää mitkää selittelyt
auttant
Mutt ei tää toiminta minnuu oo mittää
traumoja jättänt, päinvasto
Oompaha oppint ainaki täss elämäss
puoleni pitämää
Ja jospa tää lapsuus onki toiminu vaa
sellasena sytykkeenä
Taistelemmaa kaikkee vääryttä vastaa?
Lapsuuesta
matka kohti
aikuisuutta
muorin neuvot
korvien välissä
kuri s`oli koa
mutta ei välttämättä
lainkaan pahasta
näin jälkhiin ajateltuna
xxx
Sinua haluan hyvästä ja ajatuksia herättävästä
vastarunostasi kiittää=)))
Olen tästä kyllä jo huhuja kuullut, että Chapliinin Zarles olis käynyt aikoinaan Suomessa,
mutta että teijän muorikin sen ehti nähdä ilmielävänä=)
Helvattu, kun naurattituo runosi.
Taidat olla oikein parhaan A-luokan tarinanoita!
No kyl tää palautekki nauratti=)Mahtokhaan
se Zarles tulla moikkaamaan uteliaisuuttaan eukkoa jonka tokasu
maine oli kiirinyt ympärs maapalloo:)))
Thänk juu sannoo tää:)