Toinen puolisoista on ollut aikaisemmin avioliitossa v. 1976-1978, josta yksi lapsi. Omaisuutta ei silloin ollut, joten ei mitään virallista ositustakaan tehty. Uusi avioliitto solmittu 1987 ja 2000 jo aiemmin naimisissa ollut puoliso peri talon, jossa perhe (5 lasta) nyt asuu.
Kuinka kauan 1978 eronnut puoliso voi vaatia ositusta, onhan asia jo kaiken järjen mukaan lopullisesti vanhentunut? Joku vain väitti, että koska mitään paperia osituksesta ei ole, entinen puoliso voi vaatia osuuttaan viimeistään exänsä kuolinpesästä.
Onhan tällainen puppua, onhan?
Kuinka kauan 1978 eronnut puoliso voi vaatia ositusta, onhan asia jo kaiken järjen mukaan lopullisesti vanhentunut? Joku vain väitti, että koska mitään paperia osituksesta ei ole, entinen puoliso voi vaatia osuuttaan viimeistään exänsä kuolinpesästä.
Onhan tällainen puppua, onhan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos kerran silloin vuonna 1978 ei ollut mitään omaisuutta? Tosin aika myöhäistä nuo vaatimukset on muutenkin tuossa vaiheessa.
Isäni kuoli tänä vuonna. Perunkirjoitusta tehdessä oikeusavustajan luona kerroimme, että ennen avioliittoaan äitini kanssa isäni oli ollut muutaman vuoden naimisissa, liitosta oli lapsi. Avioero astui voimaan 1960-luvun alussa.
Oikeusavustaja kyseli erittäin tarkkaan, olemmeko varmoja että tuossa erotilanteessa tehtiin ositus? Oliko meillä mitään paperia esittää siitä, että se oli todella tehty? Selitimme että mitään papereita ei ollut, ja kyse oli ollut avioliitosta jossa kaksi köyhää nuorta oli mennyt yhteen ja eronnut yhtä köyhinä myöhemmin ja kumpikin oli ottanut omat tavaransa. Oikeusavustaja sitten harkinnan jälkeen suostui kirjoittamaan perunkirjaan että ositus oli "käytännössä tehty".
MUTTA jos isäni ex-vaimo, joka edelleen elää, olisi halunnutkin ruveta hankalaksi, hänellä olisi oikeusavustajan mukaan ollut täysi lain suoma oikeus yrittää esittää vaatimuksia kuolinpesää kohtaan. Mahdollisuus vaatia ositusta ei vanhene! Eipä niillä olisi ollut mahdollisuuksia onnistua, mutta ylimääräistä vaivaa se olisi tuonut, muutenkin ikävänä ja ahdistavana aikana.
Ja meidän tapauksessamme avioerosta siis oli 15 vuotta enemmän kuin sinun kertomassasi tapauksessa.
Se osituspaperi on TODELLA tärkeä asia, se pitäisi aina yrittää jokaisen tehdä, vaikka mitään jaettavaakaan ei ole! Säästää monelta harmilta myöhemmin, ja ikävintä on tietysti että sen puuttuminen voi vaikuttaa vielä vuosikymmenienkin kuluttua.
Kyllä se osituspaperi olisi syytä tehdä, vaikka tyhjätaskuinakin erottaisiin - jotta ei myöhemmin tulisi sellaisia hankaluuksia, mistä kokenut edellä kertoo.
Mutta vaikka ap:n tapauksessa avioeropuoliso aikoisi jotain osituksen ja avio-oikeuden nojalla vaatia exänsä kuolinpesästä, niin tyhjän ilmeisesti saisi. Tämä johtuu avioliittolain 90 §:n 1 momentin 2-kohdan säännöksestä:
AL 90 § (20.8.2004/784)
"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi;
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.
Poiketen siitä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa."
Tässä tapauksessa siis: koska omaisuus on siis saatu sen jälkeen, kun ero on saanut lainvoiman, entisellä puolisolla ei siis ole asiaa perinnönjakoon. Kiitos vastanneille, tiedosta taitaa olla vielä hyötyä.
Mieheni isä kuoli v.2003, omaisuus on nyt perikunnalla, johon kuuluu mieheni lisäksi hänen äitinsä ja kolme sisarusta. Jos meille mieheni kanssa tulee avioero, kuuluuko mieheni osuudesta minulle ½, koska avioehtoa ei ole, vai kuuluuko se lapsillemme?
Miehesi sanotusta osuudesta, sen paremmin kuin hänen muustakaan omaisuudestaan, ei kuulu sinulle ½, ei nyt eikä avioeron jälkeen.
Kun teillä ei ole avioehtoa, välisessänne omaisuuden osituksessa miehesi sanottu osuus ja hänen muukin omaisuutensa, joihin sinulla on avio-oikeus, kuten vastaavasti sinun omaisuutesi, otetaan huomioon osituslaskelmassa. Siinä kupaisenkin osalta eritellään varat ja velat; kun varoista vähennetään velat, saadaan kumpaisenkin nettovarat. Ne lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella, jolloin tulos osoittaa avio-osan, johon kumpisellakin on oikeus. Se, jonka nettovarallisuus on avio-osaa pienempi, saa varakkaammalta TASINKOA niin paljon, että netot ovat tasan (eli avio-osan suuruiset).
Jos teidän nettovaranne ovat yhtä suuret, et siis saa mieheltäsi lainkaan tasinkoa. Jos sinun nettovarasi = 0, saat tasinkona puolet miehesi nettovaroista. Tasinkoa antava päättää, mitä tasingoksi antaa; tasinko voidaan antaa myös rahana.
Miehen kuolinpesäosuus voi jäädä osituksenne ulkopuolelle, jos hänen vanhempansa oli testamentissa määrännyt, että perillisen puolisolla ei ole avio-oikeutta perintöön.