Suutele nyt
kuu on matalalla
tunnethan sen
Tartu hetkeen
vikuroiva suu
arkaotteinen
rohkeus pettää kulkijan
ansaan sanoistaan
neitoon pauloissaan
sotkeutua voi
kuu on matalalla
tunnethan sen
Tartu hetkeen
vikuroiva suu
arkaotteinen
rohkeus pettää kulkijan
ansaan sanoistaan
neitoon pauloissaan
sotkeutua voi
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jostain syystä pidän vähistä sanoista, silloin kun niihin saadaan mahtumaan paljon. Siis pidin.
Juonikasta tekstiä kevyellä tavalla ilmaistuna,etenkin
tuo ekakappale on todella Symppis ja viimeinen
tähän runoosi on hyvä sotkeutua pitemmäksi aikaakin.
Hyvältä tuntuu tuo runonkirjoitus taitosi...niin
juonikasta ja vastapainoista.
Pyhän juonikkuutta Sinulle.
Kiitos. Niin, vähillä sanoilla pystyy sanomaan enemmän. Itse asiassa liiat selittelyt voivat viedä vain pohjaa asian sisällöltä. laimentaa ja häivyttää sitä. Muutama valittu sana ajaa asian, tietysti vaikeutena vain löytää ne oikeat sanat...
Kiitos. Runoharrastus on ilmeisesti muuttanut minua.. ainakin ihmisten sanomisista päätellen vaikuttaa kuin olisin alkanut muistuttaa runojani. Tuntuu kyllä uskomattoman hyvältä päivittää tietoja itsestään.. en olekaan niin kylmä ja pidättyvä kuin olen kuvitellut.. on minussa lämpöä, kipinää ja säpinää ynnä muuta.. tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän, Dolan.
Varmaan lähes kaikki ajattelevat että vain itseään
runoissamme toistellaan mutta miten sitä voisi
kirjoittaa niin että voisi sanoa "--- että hei nyt
olen kokonaan uudistunut" ?
Ehkä ptäisi aihepiiriä vaihtaa ja runojen muodossa
ottaa kantaa eri asioihin tai ja vielä muuttaa omaa
kerronta/-tunnetapaansa ilmaista itseään.
En usko lainkaan kylmyyteesi kun runojesi taustalla
kuitenkin juuri se - rakkaus - puhuttelee... ja jos
tuntuu että edes jollain hyvällä tavalla kokee
uudistuneensa,niin sehän on pelkkää hyvää tunnetta !
Olet todella mielenkiitoinen kirjoittaja ja tapasi tuoda
asioita esille on nautittavaa lukea kuin pähkäillä.
Toivon hyvää alkanutta viikkoa Sinulle Miekko.
asiassa.. joko on hyväksi kirjoittaa omalla tyylillään jatkuvasti, täydellistää se missä jo ennestään on hyvä.. vai muuttua juuttumatta paikoilleen, rohkeasti kokeilla ja hylätä vanha.. hmm... miten saisi mielekkyyden pysymään runoilussa.. eikö kaikki ole jo sanottu.. uutta tulee mieleen mutta onko se vanhan toistoa vaan..
Hyvää viikkoa sinullekin!
sanon minä Miekkonen.
Ainahan minä olen runoistasi pitänyt,
mutta tässä on jollain tapaa erilainen poljento,
kuin aiemmissasi. En vaan nyt keksi, mikä se juju
on, mutta veikeän leikittelevä tämä on.
Aijai, ja taas ne suudelmat =)
Kiitos. Muistan, että viime kesänä kirjoittelin vain kirjoittamisen ilosta, sellaisia kepeitä runoja. Vähän sama fiilis nyt, että haluaa vain sanoa asiansa muodossa missä tahansa. Jostakin tuosta menneestä runosta ajattelin, että jos tämä on se viimeinen runo niin aika halju päätös uralle. Haluan nyt ainakin kokeilla vielä jonkinlaista irtiottoa.. ei mitään mullistavaa tyyliä mutta sanoa sanottavani keinolla millä hyvänsä, kun asiaa vielä on.
Ja oikein hyvää syntymäpäivää! Näin vähän jälkikäteen, mutta jatketaan juhlintaa :)
*smack*
Kiitos. Smack. Olin katsomassa erästä oopperaa ja siinä lavastuksessa oli kuu joka laskeutui lopussa alemmas. Mielessäni huusin ohjeita roolihenkilölle että nyt vain suudelmaa peliin ja puheita vähemmälle. Helpompaa on tuollaista seurata vain ulkoapäin, aina tietää mikä olisi oikea tapa toimia. Jos itse on samassa tilanteessa, se ei olekaan yhtä helppoa.. on jos mitä estettä ja estoa...
Suutele.. kuu.. tartu hetkeen.. rohkeus pettää.. tositilanteessa ei katsella lasketteleeko suustan ties mitä vanhoja kliseitä, tärkeintä että avaa suunsa ja/tai toimii.
haisee, tiedäthän miltä?
Kehu on kuin parhainta parfyymia. Toista pitää kehua ajallaan. Ja itseään myös. Kun on mitä kiitellä. Turha sitä vaatimatonkaan olla, jos ei aihetta löydy.
Hetkeen tarttuminen voi olla paikoin vaikeaa kun rohkeus voi pettää jo matkan alussa. Sinulla on miellyttävä taito saada vähin sanoin aikaan tekstiä jota lukijan on tovi mietittävä saadakseen aikaan käsityksen tekstin sisällöstä, mutta onneksi runot ovat jokaisen lukijan tulkittavissa...Hienosti kirjoitettua Miekko:)
Kiitos. Vaikeaa se on.. aina sitä ajattelee että nyt ei ole oikea hetki tarttua.. kulman takana on tulossa parempi hetki, jolloin kaikki on muka helpompaa... ja aika menee ohi.. onhan se harmi. Ajattelin, että tuli kirjoitettua liiankin itsestäänselvästi, kun oli suudelmaa, hetkeentartttumista ja muuta.. Hyvä, jos aiheutti vielä päänvaivaa.. Mutta runo oli siis omaelämäkerrallinen.