Yks tärkee asia,
ainaki miähel
ja naisilleki luulisi,
kui korree toine o
tai sit kommee,
kui vaa halutaa.
Jokku o noppeit,
ne näkkee heti,
jokku hittait.
Mää ole hiras,
ollu kaikis asiois
ja hirastummaa päi.
Minult kestää kauva
nähr onk naine kaunis,
se o nii moinaist.
Se viä pual vuat.
ainaki miähel
ja naisilleki luulisi,
kui korree toine o
tai sit kommee,
kui vaa halutaa.
Jokku o noppeit,
ne näkkee heti,
jokku hittait.
Mää ole hiras,
ollu kaikis asiois
ja hirastummaa päi.
Minult kestää kauva
nähr onk naine kaunis,
se o nii moinaist.
Se viä pual vuat.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tarkoittaako tuo sitä, että puolen vuoden päästä alkaa epäilyttää, mihin on tullut sotkeuduttua :D. Sitten on selitettävä, että oli se ruma kuin piru jne.. Kaipaisin laitetta joka analysoisi aivotoiminnan.. Kuinka käyttäytyy ruuhkassa, tekeekö nopeita analyysejä jne.. Satun olemaan kärsimätön ja hidas päätöksenteko saa hyppimään tasajalkaa, jos en saa muuta ajateltavaa ;).
Selväähän se oli tee, että pidin runostasi.
Mukava, että pidit. On tämä runo vähän vaikea selittää, siis pitkällinen vähintään, joten jätetään yli yön. Hyvää yötä sinulle!
Sää poika se es si kiiret piä =)
Vaik mikä kiiru see nyy olisiska - valmiis mailmas !!
Tää kolahti tää runo - silleesti hyvällaisesti!
Juu, voi se kyl johtuu semmosest hitaurest yleensäki. Jokku o noppeempii kaikis asiois, mul ny kestää saar kunno selko yksikertasemmistaki, saati naisest. Ja kiitos viästist kans!
Mie kyll’ tiiän
mitä sie tarkotat
Ja tuo puolvuotta
saattas olla iha hyvä
metiaani
Nii miehill ku naisilkii
Mutt nää jutut on tosiaa
yks niit vaikeimpii juttui
täss elämisess
Ku ihmine tahtoo ain
muuttuu siin välill ja
niihä sitä pittää muuttuukii
Mutt jos se tietty kauneus siell
taustall vaa ihepintasest
pyssyy
Nii sitt’ ei haittaa vaikk’
tokasiskii, niinku yks tuttu
Kymmenii vuosii naimiss olt
mies:
Näi kaua mie oon tuon
naise kaa olt’ yhess
Mutt en mie taia sitä
vieläkää iha loppuuasti tuntee
Mutt sitt’ hää jatko:
Ja siltikii hää on se naine,
se sama kaunis naine
Joho mie aikanaa rakastuin!
Muistan, kuinka opiskeluaikana, nuorena, näki uudessa opiskeluryhmässä ensin vain ne kauniit tytöt, ei juuri muita. Mutta muutaman kuukauden jälkeen, kun tunsi kaikki ominaisuuksiensa perusteella, arvojärjestykset olivat täysin muuttuneet. Joku ulkonaisesti hiirenharmaa olikin älynsä ja luonteensa perusteella osoittautunut ylivertaiseksi ja kaunotar muuten mitättömyydeksi.
Aikuisena sentään näkee, että maali on maalia oli se kasvoissa tai purkissa. Ihmisen tosiominaisuuksia se ei pysty peittämään, ei mikään ulkonainen. Mutta hiukan aikaa tarvitaan.
esimerkkisi on aika osuva, sillä niinhän me tytötkin tykästyttiin ensin niihin hurmureihin. Mutta kyllä sieltä sitten aika nopsaan näistä ritareista kohosi esille piirteitä, joiden avittamana mielenkiinto kääntyi tyystin toisaalle.
Ja toisaalta aikuisena tätä tosiaankin osaa aika jouhevasti sivuuttaa maalit kuin maalit.
Tosin yksi juttu minua, kokemukseni perusteella ihmetyttää, liittyen erääseen työtoveriini (tuli mieleeni tuosta aiemmasta ’kiirerunosta’). Siis nimenomaan mieheen.
Työtantereella hän aina sokeutuu siihen omaan erinomaisuuteensa, kuin myös kaikkiin muihin juttuihin, jotka liittyvät hänen omaan olemiseensa (= vapaa-aika, kivut ja kolotukset ymv.).
Mutta sitten se hänen kohteliaisuutensa edustaa jotain täysin päinvastaista. Tarkoitan tällä sitä, että se kohteliaisuus on hänelle kuin itsestään selvyys. Ilman hunajamaisuutta tai hänen omia tarkoitusperiään hipovia.
Eli kyllä miehetkin ovat aikamoinen mysteerio, kaikesta ’rasittavuudestaan’ huolimatta!?
Heh sanon mie!
Antaa nopeiden viedä karkit ja muut jäävät ihailemaan karkkipapereita
ja tuunailemaan niistä jotain kivaa:))
Kauneus on ylikorostettua... onneksi miestenkin mielestä.
Tuo olikin hauska vertaus, karamellit ja paperi. Luulen, että karamellipaperit ovat kaikki taiteilijoitten käsialaa, sisus enimmäkseen samaa sokeria, makeaa kyllä, mutta se sulaa äkkiä.
* hymy *
Jokku on tosiaa nopeit ja toiset taas hitait,
niin se o. Mut jos tämä runo ei saa suupiälii
kääntymää korvii kohti, nii ei sit mikkä.
Kyl nää murreruno o Sua jos mikkä,
äläkä ollenka hara vastaa =)
Ja kiitos yllytyksestä murrerunoihin; ilman en olisi ikinä uskaltanut, kun taito on horjuva, mutta onneksi lukijat ovat olleet armeliaita, sillä virheitä löytyy joka runosta.