tunkkainen tervehdys
eteisessä
syöksyy tulijan vaatteisiin
vanha savusauna
harmaita asioita sisällänsä
hirret täynnä supatusta
kylmää pelkoa harhojen varjoissa
lauteilla patja
käsiveska
sätkäpapereita
oluttölkissä jäätyneet
tuhkat
karua kieltä kuiskivat
kivisen vesipadan päällä olevat
kynttilänpätkät
lusikka pienissä tyhjissä
pusseissa
yhteiskunta lienee
sylkäissyt ruksinsa
yhden onnettoman ylitse
painan oven kiinni poistuessani
sanattomana jauhavat ajatusteni
rattaat
jänis
istuu lumella kolmen askeleen
päässä minusta
sen silmät ovat surusta sameat
se kääntyy
loikkii
katoaa
eteisessä
syöksyy tulijan vaatteisiin
vanha savusauna
harmaita asioita sisällänsä
hirret täynnä supatusta
kylmää pelkoa harhojen varjoissa
lauteilla patja
käsiveska
sätkäpapereita
oluttölkissä jäätyneet
tuhkat
karua kieltä kuiskivat
kivisen vesipadan päällä olevat
kynttilänpätkät
lusikka pienissä tyhjissä
pusseissa
yhteiskunta lienee
sylkäissyt ruksinsa
yhden onnettoman ylitse
painan oven kiinni poistuessani
sanattomana jauhavat ajatusteni
rattaat
jänis
istuu lumella kolmen askeleen
päässä minusta
sen silmät ovat surusta sameat
se kääntyy
loikkii
katoaa
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pysähdyttävä! Minut tämä pisti miettimään
mitä kaikkea ovet taaksensa kätkevätkään!
Ovet kätkevät taaksensa paljon,
varsinkin nämä hylätyt ovet. Ne kun aukaisee
on valmistuttava melkein mihin tahansa..
Ihana että pysähdyit runoni äärellä, sinulle
kiitokseni:)))
Tekisi mieleni sanoa että mihin tämä saattaa
pienenä osasena liittyä...yötä pukkaa ja aivosolukot
taapertaa vaikka tässä runossasi olisi hyvin paljon
kommentoitavaa - eri kulmilta katsottuna - kuitenkin
yhteen päätyä.
Tässä on useampia kerrostumia joka laittaa miettimään
että mitä runo kertoo ja mistä tuntemuksista kuin aiheistakin.
Mutta tuttua on...useita palasia kuin yhdessä.
Joo tässä on muutama palanen
yhteen koottuna, omat tuntemukseni
tämän löydön edessä, sekoitettuna siihen listaan
mitä sisällä oli..
Koskaan ei voi tietää mihin maailmaan astuu kun
aukaisee tuntemattoman oven..Minulle tämä ei ollut
löytönä kaikkein järkyttävin, koska järkyttävimmän löydön jälkeen
kaikki on oikeastaan lähinnä hämmästelyä..Tämä herätti siis minussa
pienen pelon sekaista kummastusta ja mietteitä siitä mihin lintu
onkaan lentänyt talveksi....vai onko ottanut jäniksen muodon kenties?
Dolan, pohdinnastasi suuri kiitos:))))
...ja piste ...
Järkyttävän hyvä runo.
Herätti monia ajatuksia ....
joita ei uskalla edes julki tuoda.
Krisse kiittää lukuelämyksestä
Niin, elämässä on paljon salamyhkäistä
ja toisaalta hyvä niin.. Tämä oli minun tapani
tälläkertaa käsitellä tätä nimenomaista sisäänkäyntiä jonka
tulin avanneeksi...mutta uskothan, monta kertaa ajatus on
sinne palannut, kirjoittanut vielä pari runoa..tästä ko ovesta:)
Krisse, sinnuu kiitän mie, paljon:)))))
Minä otan/näen tämän, ihmisenä matkana sismpään
se mitä sieltä löysit karttaa päivänvaloa, unohdusta ja yksinäisyyttä
ei siinä auta 'jäniksetlkään' jos haluaa painaa oven kiinni, salata ja - ''unohdetaan koko juttu''
Luulen, runosi on konkretiaa, mutta näytän että tekstisi tuo muutakin esiin.
Pidin tekstisi aiheuttamasta mielikuvasta - tästäpä runosta montapaljon kiitän! :)
Nimenomaan karttaa päivänvaloa..ja edustaa asioita
joista halutaan vaieta..Kiitos Muru että löysit tästä paljon muutakin
kuin pelkän selonteon löydöksistä:)
Minulle tämä jänis tässä edustaa juuri sitä miten ovi laitetaan kiinni
paetaan paikalta eikä ajatella sen enempiä mitä kenties onkaan tapahtunut...surullinen katse kuitenkin takaa sen että,
minä aion palata sinne..kunhan lumet ovat sulaneet....
Kiitos Murukulta:))))
;)
surullisen hieno
nyyhkin
yksinäisin askein
haparoivin aatoksin
poistun
minne
jonnekkin sinne
menneeseen
Minä olen kovasti
ilahtunut
että tulit
vaatimattoman tupani
tervaiselle ovelle
se on aina avoinna
-menneelle
mutta myös
-tulevalle
Sinulle kaunein kiitokseni:))))))