vaikka sinä et usko
osaan tanssia
niin kuin tuuli
silloin kun
tuntemisenkahleet
ovat poissa
kun tuli palaa, ja
punainen
lintu lentää
osaan tanssia
niin kuin tuuli
silloin kun
tuntemisenkahleet
ovat poissa
kun tuli palaa, ja
punainen
lintu lentää
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä uskon tähän runoosi -
sen sanomaan jota kuin itsestäsi
valotat syvältä - tuntemisenkahleet - tuon
minä poimin tähän ... älykkäästi olet huomioinut.
Olkoon yösi levollinen kuin aamusi valoisa herätessäsi.
Jännä ajatus, jos ei olisi ollenkaan tunteita, sitten maailma olisi neutraali kuin valkoinen paperi. Tosin tässä runossa on kyse tunteidenkahleista, eli ei tarvitse luopua kokonaan tunteista.
Tanssiminen edustaa kai jonkinlaista vapautumista, ehkä kyse voi olla itseluottamuksen tavoittelemisesta
Ihan jännä juttu
voi ajatella tässä ainakin kahdella tavalla...
Joskus on vain niin, että on hyvä olla edes hetki ajattelematta mitään,
ainakaan kahleita. Edes yksi ainoa hetki, jossakin ajatusten tavoittamattomissa.
Ilman rajoittimia tanssia niin kuin tuuli, kenenkään häiritsemättä.
Kiittelen, Dolan
kirjoittamaan jotakin jännää =)
No, mutta sehän on hyvä juttu.
Mielenkiintoista, miten monenlaisia ajatuksia runoni herättää.
Kiitos, Sinulle
Tuo ajatuksesi ... olla hetken ajattalematta mitään ;
on hieno havainto tunnistaa itsessään - olla ikäänkuin
pois ja kenenkään häiritsemättä - että miten voi olla
kuin edes hetken kaiken ulottumattomissa !
Runosi on Todella Onnistunut,vaikkei uskoisikaan,
niin sisäisen linnun antaa lentää vapaana - uljaana.
täytyy olla todella väsynyt, voidakseen olla ajattelematta mitään.
Niin väsynyt, ettei pysty ajatteluun. Tiedän millaista se on.
Ja yllättävää kyllä, siinä hetkessä on onnenmurusia...
minäpä uskon.
Uskon kyllä Sinusta paljon muutakin,
sellaisia asioita joita et milloinkaan ole
kenellekään paljastanut täällä etkä ehkä
missään muuallakaan.
Tiedän Sinut tuntevana, että olet pienestä
koostasi huolimatta suuri ja voimakas paketti
Ihmisyyttä ja naiseutta. Niitäkin enemmän,
haavoitettu enkeli.
Miksiköhän saat jokaisella runollasi minut jollain
tapaa pois raiteiltani, oman elämäni piiristä ulos ?
Saattelet teksteilläsi minua johonkin tuntemattomaan ...
Voimia ja kannustusta päiviisi sekä lisääntyvän valon
hoitavaa energiaa.
meidän kuuluu matkustaa jonnekin ajatusten siivillä...
Mutta sinne on pitkä matka, pysythän mukana?
Kiireisen päivän jälkeen on hyvä pysähtyä tähän, niin kuin toiseen todellisuuteen.
Sellaiseen, jossa minä olen eniten minä.
Sait tuohon ylle tiivistettyä monta kaunista asiaa. Tulee mieleen se taulu,
jossa miehet kantavat sitä enkeliä. Kai minä kuitenkin olen se Maria Magdalena.
"Se, joka teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä..."