Kun kello lyö kaksitoista
Ei pääse enää eroon noista
Kauhuista, jotka häntä riivaa
Kuiskailullaan mieltä ivaa
Pelon myrsky käynnistyy mielessä
Ei ole kuvaavia sanoja missään kielessä
Äärimmäinen tunteiden kaaos
murtuneessa ihmisessä
Kuluu tunti, kuluu toinenkin
Loppuu voima kestävänkin
Hän tajuntansa menettää
Pois täältä lennähtää
Usvaiselta hautausmaalta
Hän herää kuolleen puun alta
Vaik’ todisteita ei missään nää,
Tietää hän ettei yksin jää
Kylmyys päätä silittää
Tuntemuksilla kivittää
Todellisuuteen herättää
Sängyssään hän silmät avaa
”Se olikin unta vaan”
Hän tokaisee kunnes huomaa:
Jotain on tuonut mukanaan
Oksa tuon kuolleen puun
Muistiin syvälle uppoutuu
Saa ensi yötä pelkäämään,
Omaa järkeään epäilemään
Ei pääse enää eroon noista
Kauhuista, jotka häntä riivaa
Kuiskailullaan mieltä ivaa
Pelon myrsky käynnistyy mielessä
Ei ole kuvaavia sanoja missään kielessä
Äärimmäinen tunteiden kaaos
murtuneessa ihmisessä
Kuluu tunti, kuluu toinenkin
Loppuu voima kestävänkin
Hän tajuntansa menettää
Pois täältä lennähtää
Usvaiselta hautausmaalta
Hän herää kuolleen puun alta
Vaik’ todisteita ei missään nää,
Tietää hän ettei yksin jää
Kylmyys päätä silittää
Tuntemuksilla kivittää
Todellisuuteen herättää
Sängyssään hän silmät avaa
”Se olikin unta vaan”
Hän tokaisee kunnes huomaa:
Jotain on tuonut mukanaan
Oksa tuon kuolleen puun
Muistiin syvälle uppoutuu
Saa ensi yötä pelkäämään,
Omaa järkeään epäilemään
Vastaukset 1
Vanhimmat
hieno