Kirkon oppi - Uskontunnustus.

Kirkon opin aivan keskeinen oppikappale on uskontunnustus, jolla kirkko katsoo ihmisen olevan vihkiytynyt sen uskoon Jumalasta ja Jeesuksesta. Sen sisältönä on mm. - Jeesus istuu -- ja -- on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita -- .

Kun nyt tarkastellaan maailmamme tapahtumia 2000 vuoden ajalta, niin voidaan kiistatta todeta kirkon oppiin vedoten Jeesuksen toimineen suurenmoisesti. Ihmisiä on tuomittu kuolemaan satoja miljoonia kaikissa sodissa ja muissa tapahtumissa. Jopa kirkko itse suoritti saamansa tehtävänsä mm Ranskan Prevencessa 1000 luvun alussa.

Minun käsitykseni mukaan Korkein pyysi juutalaista naimisissa olevaa miestä nimeltään Jeesus välittämään tiedon hänen olemassaolostaan ja käsityksestään elämän tarkoituksesta. Se on elämän rikkaus, joka tulee lähimmäisen rakkaudesta, johon kuuluu rakkaus Korkeimpaan

Pelastus, armo ja anteeksianto on ollut jo ensimmäisellä ihmisellä muutama satatuhatta vuotta sitten.
10253
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Kristityt uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan ja juuri sen uskontunnustus tuo esille. Muuta opettavat uskonnot eivät ole kristillisiä vaikka Raamattua käytettäisiinkin.

Äänestä

On totta, että kristittyinä itseään pitäneen ihmiset ovat uskonsa nimissä tehneet paljon pahaa. Yhtä totta on se, että kristityt ovat uskoa todeksi eläessään tehneet paljon hyvää.

Tartun ajatukseesi uskontunnustuksesta. Mikä on tuo uskontunnustus, joka rippikoulussa opetetaan ja joka kirkollisissa toimituksissa lausutaan yhdessä.

Katekismus kertoo, mikä uskontunnustus on ja se löytyy helposti evl.fi -sivulta:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html

Uskontunnustus ei ehkä olennaisimmalta osaltaan olekaan uskon tiedollista kuvaamista. Se on tärkä osa uskossa elämistä. Se on vähän kuin rukous tai virsi, jota rukoillaan tai lauletaan. Ja uskoa siis tunnustetaan.

Seuraava lainaus on kirjasta Minä uskon. Jumala-usko 2010-luvulla:

"Uskontunnustuksen tavoitteena ei ole määritellä Jumalaa, vaan ilmaista kirkon paikka historiassa toimivan Jumalan palvelijana. Se auttaa meitä ymmärtämään, keitä olemme, mihin uskomme ja mihin kiinnitämme toivomme. Jumalanpalveluksessa lausuttu uskontunnustus on Jumalan hyvien tekojen tunnustamista ja ylistämistä. Siihen liittyminen ilmaisee rukousta tulla osalliseksi sen lupaamista lahjoista. Tunnustuksessa vastaamme Jumalan puhutteluun ja kiitämme hänen armostaan ja rakkaudestaaa."

Näin kirjoittavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat Marian ilmestyspäivänä vuonna 2010.

Ehkä uskontunnustusta ei kannatakaan käyttää kiistelyn välineenä, kirkon uskosssa sitä käytetään samaan tapaan kuin yhteistä rukousta. Uskontunnustus on yritys muotoilla jotain olennaista salatusta Jumalasta.

tästä olen ehdottomasta samaa mieltä, että elämän rikkaus syntyy lähimmäisen rakkaudesta ja Jumalan rakkaudesta.

Kirkko kuulolla
Päivi Aikasalo
pappi Hämeenlinnasta

Äänestä
  • että mulle oli ihmetys, kun taannoin kuuntelin arkkipiispaehdokkaiden haastattelua radiosta ja mielestäni kumpikaan ei oikeastaan uskonut siihen mitä uskontunnustuksessa tunnustetaan.

    Esittelemäsi lainaus ilmentää samaa.

    Itse erosin kirkosta aikoinani siksi, että en voinut uskoa uskontunnustuksen mukaisesti. Koin ja koen sen melko velvoittavana. Edellen kun käyn kirkossa, joudun jättämään sen lausumatta, koska en usko niin / siihen. Mutta sillä ei siis ole väliäkään.

    Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi pidetään kiinni muodoista joilla ei nähdä sisältöä. Tai toisinpäin. Kaikki ei voi kuitenkaan olla symbolista. Ei ihme, että kirkon viesti on ihmisten mielestä epäselvä. Pyhä tuntuu helposti todemmalta jossain muualla.

    Äänestä

  • UPDATE_9281033 kirjoitti:

    että mulle oli ihmetys, kun taannoin kuuntelin arkkipiispaehdokkaiden haastattelua radiosta ja mielestäni kumpikaan ei oikeastaan uskonut siihen mitä uskontunnustuksessa tunnustetaan.

    Esittelemäsi lainaus ilmentää samaa.

    Itse erosin kirkosta aikoinani siksi, että en voinut uskoa uskontunnustuksen mukaisesti. Koin ja koen sen melko velvoittavana. Edellen kun käyn kirkossa, joudun jättämään sen lausumatta, koska en usko niin / siihen. Mutta sillä ei siis ole väliäkään.

    Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi pidetään kiinni muodoista joilla ei nähdä sisältöä. Tai toisinpäin. Kaikki ei voi kuitenkaan olla symbolista. Ei ihme, että kirkon viesti on ihmisten mielestä epäselvä. Pyhä tuntuu helposti todemmalta jossain muualla.

    voisko joka kertoa mikä se raamattu oikein on?? selasin kerran raamattua,löysin sieltä kohdan jossa ihmiset elivät yleensä 600-1000 vuotiaiksi?? maailman alkukantaisin ihmis populaari on ongit! elävät noin 30v.kautta historian ihmiset on eläneet 30-60 vuotiaiksi keskimäärin. mikä ihmeen satukirja se raamattu on ku väittää tällaisia aika periodeja??

    Äänestä

  • UPDATE_9281033 kirjoitti:

    että mulle oli ihmetys, kun taannoin kuuntelin arkkipiispaehdokkaiden haastattelua radiosta ja mielestäni kumpikaan ei oikeastaan uskonut siihen mitä uskontunnustuksessa tunnustetaan.

    Esittelemäsi lainaus ilmentää samaa.

    Itse erosin kirkosta aikoinani siksi, että en voinut uskoa uskontunnustuksen mukaisesti. Koin ja koen sen melko velvoittavana. Edellen kun käyn kirkossa, joudun jättämään sen lausumatta, koska en usko niin / siihen. Mutta sillä ei siis ole väliäkään.

    Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi pidetään kiinni muodoista joilla ei nähdä sisältöä. Tai toisinpäin. Kaikki ei voi kuitenkaan olla symbolista. Ei ihme, että kirkon viesti on ihmisten mielestä epäselvä. Pyhä tuntuu helposti todemmalta jossain muualla.

    Kiitos sinulle kommentistasi. Siihen on helppo yhtyä koko sydämestään. Toivon, että Päivi myös näkee siinä opillisen kehittämisen meidän kaikkien ihmisten etujen mukaisesti. Myös samaa sanomaasi ajattelutapaa toivon Päivin vievän eteenpäin muissakin kirkon käsittämättömissä oppirakennelmissa.

    Päivi ! Tutustuin netissä esittelyysi ,ja uskon sinulla olevan rikkaan kokemuksesi myötä edellytykset viedä todella kirkon oppia ymmärrettävään suuntaan.

    Äänestä

  • toppido kirjoitti:

    voisko joka kertoa mikä se raamattu oikein on?? selasin kerran raamattua,löysin sieltä kohdan jossa ihmiset elivät yleensä 600-1000 vuotiaiksi?? maailman alkukantaisin ihmis populaari on ongit! elävät noin 30v.kautta historian ihmiset on eläneet 30-60 vuotiaiksi keskimäärin. mikä ihmeen satukirja se raamattu on ku väittää tällaisia aika periodeja??

    Oon itsekin miettinyt Raamatun juttuja. 1 Mooses 6 Jumala ilmoittaa, että koska ihminen on liha, niin olkoon hänen aikansa 120 vuotta. No, Raamatussa elämänajaksi on merkitty vaikka minkälaisia aikoja. Ei ainakaan tasan 120 vuotta. Yli ainakin mennään reippaasti! Itse aloin lukea serkkuni kehoituksesta raamattua enemmän vuosi sitten, kun hän halusi minun eheytyvän homoudesta. Mitä enemmän luin, sitä vähemmän uskoin... Tuntui aivan pöyrístyttäviltä ne kirjoitukset. Ainakaan itse en pysty millään olla uskovainen sille Jumalalle, joka meidän Raamatussa on. Minun Jumalani pitäsisi olla huomattavasti lempeämpi ja rakastavampi.

    Äänestä

  • helsinkijokkeri kirjoitti:

    Oon itsekin miettinyt Raamatun juttuja. 1 Mooses 6 Jumala ilmoittaa, että koska ihminen on liha, niin olkoon hänen aikansa 120 vuotta. No, Raamatussa elämänajaksi on merkitty vaikka minkälaisia aikoja. Ei ainakaan tasan 120 vuotta. Yli ainakin mennään reippaasti! Itse aloin lukea serkkuni kehoituksesta raamattua enemmän vuosi sitten, kun hän halusi minun eheytyvän homoudesta. Mitä enemmän luin, sitä vähemmän uskoin... Tuntui aivan pöyrístyttäviltä ne kirjoitukset. Ainakaan itse en pysty millään olla uskovainen sille Jumalalle, joka meidän Raamatussa on. Minun Jumalani pitäsisi olla huomattavasti lempeämpi ja rakastavampi.

    Tämän haluaisin sanoa kaikille naista rakastaville naisille ja miestä rakastaville miehille: Ei päätään tarvitse lähteä säätämään kun häiriö on ympäristössä olevien asenteissa seksuaalista suuntausta kohtaan. Jokaisen toivon olevan ylpeä siitä seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan, joka hänelle on muodostunut syntymänsä jälkeen ja jonka toteuttamiseen tässä elämässä tämän maan lainsäädäntö antaa hyväksyntänsä. Arvosta, rakasta ja kunnioita itseäsi ja seksuaalista suuntaustasi aina ja kaikkialla missä oletkin anelematta siihen kenenkään hyväksyntää.

    Äänestä

  • Ed Monte kirjoitti:

    Tämän haluaisin sanoa kaikille naista rakastaville naisille ja miestä rakastaville miehille: Ei päätään tarvitse lähteä säätämään kun häiriö on ympäristössä olevien asenteissa seksuaalista suuntausta kohtaan. Jokaisen toivon olevan ylpeä siitä seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan, joka hänelle on muodostunut syntymänsä jälkeen ja jonka toteuttamiseen tässä elämässä tämän maan lainsäädäntö antaa hyväksyntänsä. Arvosta, rakasta ja kunnioita itseäsi ja seksuaalista suuntaustasi aina ja kaikkialla missä oletkin anelematta siihen kenenkään hyväksyntää.

    ja arvostus homoille ja Mooseksen 1. kirjalle, kuten myös ateisteille ja agnostikoille. Ja eläimille. Mutta tää ketju yrittää pohtia uskontunnustusta!!

    Homoseksuaalisuutta ja Raamatun luotettavuutta voi pohtia omissa ketjuissaan.

    USKON VAKAASTI että palstalta ei tila lopu kesken vaikka tekisitte noille aiheille omat aloitukset!

    Äänestä

  • UPDATE_9281033 kirjoitti:

    että mulle oli ihmetys, kun taannoin kuuntelin arkkipiispaehdokkaiden haastattelua radiosta ja mielestäni kumpikaan ei oikeastaan uskonut siihen mitä uskontunnustuksessa tunnustetaan.

    Esittelemäsi lainaus ilmentää samaa.

    Itse erosin kirkosta aikoinani siksi, että en voinut uskoa uskontunnustuksen mukaisesti. Koin ja koen sen melko velvoittavana. Edellen kun käyn kirkossa, joudun jättämään sen lausumatta, koska en usko niin / siihen. Mutta sillä ei siis ole väliäkään.

    Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi pidetään kiinni muodoista joilla ei nähdä sisältöä. Tai toisinpäin. Kaikki ei voi kuitenkaan olla symbolista. Ei ihme, että kirkon viesti on ihmisten mielestä epäselvä. Pyhä tuntuu helposti todemmalta jossain muualla.

    Niin minäkin kerran tein. Jätin kirkon, koska en voinut sanoa uskontunnustusta ääneen. Tunsin olevani vastuussa sanoistani, siitäkin, että herätän kasvavissa sukupolvissa ja epäröivissä lähimmäisissä katteettomia toiveita jostakin, mitä ei ole. Paradoksaalista oli se, että aika ajoin koin olevani vastuussa katteettomista sanoistani Jumalalle!

    Nykyisin kuulun kirkkoon ja sanon uskontunnustuksenkin ääneen, vaikka uskontunnustus ei ole minulle uskoni keskeisin asia. Minun uskontunnustuksekseni riittäisi: "Jeesus on tie totuus ja elämä".

    Äänestä

  • taviss kirjoitti:

    Niin minäkin kerran tein. Jätin kirkon, koska en voinut sanoa uskontunnustusta ääneen. Tunsin olevani vastuussa sanoistani, siitäkin, että herätän kasvavissa sukupolvissa ja epäröivissä lähimmäisissä katteettomia toiveita jostakin, mitä ei ole. Paradoksaalista oli se, että aika ajoin koin olevani vastuussa katteettomista sanoistani Jumalalle!

    Nykyisin kuulun kirkkoon ja sanon uskontunnustuksenkin ääneen, vaikka uskontunnustus ei ole minulle uskoni keskeisin asia. Minun uskontunnustuksekseni riittäisi: "Jeesus on tie totuus ja elämä".

    Itse en käytä uskontunnustusta lainkaan. Syynä on se, etten pysty havaitsemaan siinä mitään niin voimallista joka todentaisi uskoani yhtä vahvasti kuin seuraavat sanat ; " Tapahtukoon Sinun tahtosi"
    Se on minusta kaikkein voimakkain rukous, uskontunnustuksista kaikkein voimakkain myös, se pitää sisällään luottamuksen Jumalaan, rakkauden ja uskon.

    Uskontunnustus taas, se on.. en osaa selittää sitä, se on vieras, ei herätä minussa mitään. Toisaalta, en käy myöskään kirkossa enkä Jumalanpalveluksissa. Kun menenmme mieheni kanssa naimisiin, menemme naimisiin maistraatissa, tämä ei johdu uskon puutteesta, vaan siitä, että en halua liittoa siunaavan sellaisen papin joka ei sydämmessään tunne Jumalaa, tavallaan koen sen vääräksi. Koen että se pimentäisi liittoamme.
    Ehkäpä se on sama syy, miksi tunnen uskontunnustuksen niin vieraaksi itselleni.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kristinuskon kirja kirjoitti:

Kirkon opin aivan keskeinen oppikappale on uskontunnustus, jolla kirkko katsoo ihmisen olevan vihkiytynyt sen uskoon Jumalasta ja Jeesuksesta. Sen sisältönä on mm. - Jeesus istuu -- ja -- on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita -- .

Kun nyt tarkastellaan maailmamme tapahtumia 2000 vuoden ajalta, niin voidaan kiistatta todeta kirkon oppiin vedoten Jeesuksen toimineen suurenmoisesti. Ihmisiä on tuomittu kuolemaan satoja miljoonia kaikissa sodissa ja muissa tapahtumissa. Jopa kirkko itse suoritti saamansa tehtävänsä mm Ranskan Prevencessa 1000 luvun alussa.

Minun käsitykseni mukaan Korkein pyysi juutalaista naimisissa olevaa miestä nimeltään Jeesus välittämään tiedon hänen olemassaolostaan ja käsityksestään elämän tarkoituksesta. Se on elämän rikkaus, joka tulee lähimmäisen rakkaudesta, johon kuuluu rakkaus Korkeimpaan

Pelastus, armo ja anteeksianto on ollut jo ensimmäisellä ihmisellä muutama satatuhatta vuotta sitten.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu