Huomenna olisi äitienpäivä. Miten tämän palstan kirjoittelijat aikovat äitienpäivää viettää? Oletko menossa äitiäsi katsomaan, lähetitkö kortin, vai muistatko äitiä kenties tekstiviestillä?
Itse olen tässä lähdössä pohjoiseen ja tarkoituksena olisi käydä myös äitiä katsomassa, mutta en minä taida mitään lahjaa ostaa, kun ei ole ollut aiemminkaan tapana, enkä oikein osaisikaan.
Itse olen tässä lähdössä pohjoiseen ja tarkoituksena olisi käydä myös äitiä katsomassa, mutta en minä taida mitään lahjaa ostaa, kun ei ole ollut aiemminkaan tapana, enkä oikein osaisikaan.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Hei Jackaroo. Sori kun kirjoittelen nyt aloitukseesi ihan muuta. Mutta nyt kun kerran olet täällä, niin voisitko kertoa miten olet laittanut koneeseesi ne nettiasetukset, että pääset nettiin vain tiettyinä aikoina? Olisi nimittäin mullakin käyttöä niille, muttei mitään hajua miten ne saa laitettua.
Ja kysymykseesi vastausta. En ole nyt menossa tapaamassa äitiä, matkaa on sinne melkoisesti. Kortin aijoin laittaa, mutta valitettavasti muistin äitienpäivän liian myöhään eikä kortti olisi ehtinyt ajoissa perille. Soitan varmaan huomenna ja onnittelen. Sisarusten kanssa ostettiin yhteinen äitienpäivälahja, jonka siskoni toimittaa huomenna äidillemme.
Laitoin oman wlan-boksini asetuksista wlan verkon aktiiviseksi vain tiettyinä kellonaikoina. Se miten tuon voi tehdä riippuu täysin siitä sinun omasta kytkimestäsi tai wlan-boksistasi.
Ei tuo kuitenkaan mikään kovin täydellinen toimenpide ole, sillä sen voi sulkea/muuttaa muutamassa sekunnissa jos vain haluaa. Minulle tuo on enemmänkin sellainen "älä avaa ovea, läski!" -lappunen jääkaapinovessa, sen toimiminen riippuu täysin siitä omasta itsestään.
Mikä tuo wlan-boxi on, pitäiskö mullakin olla sellaineni? Mistähän sen löytäisin?
Jos sinulla ei ole käytössä langatonta verkkoa, niin sitten voit ehkä säätää niitä oman palomuuriohjelmasi asetuksia siten että se sallii http-liikenteen vain tiettyinä kelloin aikoina.
Mutta eipä se tuokaan keino mikään täydellinen ole, ainakaan silloin jos teet tuon itse. Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotain kaveriasi säätämään nuo asetukset siten ettet itse pääse niitä muuttamaan.
Menen huomenna moikkaamaan sekä äitiä että mummoani. Vien kukkapaketit molemmille. En sen kummemmin vietä.
Lähetin Äidilleni kukkapuskan. Asuu sen verran kaukana etten sinne nyt ajele. Omalta muksulta saan jotain päiväkodissa tehtyä. Iltapäivällä mennään äidin iloksi kattoon Hevisaurusta. :D
Lähetin kortin.
Huomenna juhlin Hullu kissanainen -päivää viemällä kissani valjaissa ulos.
Soitan äipälle ja kyselen kuulumisia. Vanhemmat kun asuvat toisessa kaupungissa enkä omaa ajokorttia niin en sinne asti jaksa lähteä.
Muutoin päivä menee muiden päivien kaltaisesti. Pelailen konsoleilla, luen, nettailen ja nukun. Ei sen ihmeempää.
IsompiLuuseri34v
Olen osatanut kukkasia ja vähän naposteltavaa, keitän aamulla äidille kahvit, herätän vähän yli kymmenen pintaan, annan halauksen, jne.
"Äitienpäivän vietto alkoi tavallaan jo perjantaina, jolloin käytiin äidin kanssa laittamassa mummun ja papan hauta kuntoon ja samalla vierailimme enolla, jossa äiti ei ollut käynyt viiteen vuoteen. - Tänään vein ruusun ja orvokkeja isän haudalle ja kunnostin myös oman pihani kevätkuntoon. - Huomenna nousen aikaisin nostamaan lipun, mutta sitten olen luvannut mennä takaisin nukkumaan :) Tytär leipoo aamulla suklaakakun ja saan vasta sitten yllättyneenä herätä, kun lapset tulevat laulamaan.. - Aamupäivä vietetään lasten kanssa ja klo 12 menemme mummulle, eli äidilleni lounaalle ja tapaamme siellä myös veljeni lapsineen. - En taida huomenna pestä ikkunoita, koska on äitienpäivä, joten mahdolisesti iltapäivällä käymme kävelyllä ja kenties harjoitellaan vähän pojan matematiikan kokeeseen. - Niin, ja etsimme jonkin auki olevan kioskin tai kaupan, että saamme ostaa pojan maanantaiselle luokkaretkelle vähän karkkia. - Muuta erikoista en ole suunnitellut. -Katsotaan mitä yllätyksiä päivä tuo tullessaan ;D
Ajattelin leipoa itselleni pienen täytekakun. Koristekarkit tosin söin jo eilen.
Oma äitini on kuollut jo 10 vuotta sitten. En viitsi käydä haudalla.
En juhli äitienpäivää. Omalle äidilleni tein eilen hyvän lounaan ja sanoin että nyt sunnuntaina en halua kuulla puhuttavan koko äitienpäivästä ollenkaan. Erosin pitkästä liitosta vuoden vaihteessa ja nyt kun ollaan pienen pojan kanssa kahdestaan eikä ole meidän perheessä sitä miestä/isää, joka pojan kanssa äidille jotain kivaa laittaisi, en halua edes muistaa koko päivää. Se tuo vain mieleen surua ja kipua. En halua nähdä yhtäkään onnellista perhettä äitienpäivälounaalla. Mitä on äitienpäiväkään kun ei ole toista rinnalla. Lapsi on toki ihana mutta se ei karkoita yksinjäämisen tuskaa.
Elämän onnellisuus löytyy itsestä. Nyt on suru vaihe menossa, mutta toivon että löydät sisäisen onnesi ettet katkeroidu. Äiti olet kumminkin joten hyvää äitienpäivää. Elämään ei aina tarvita sitä toista vaikka se ehkä joskus helpottaakin elämää ja antaa tukea.
Nyt on äitienpäivä, ei vaimojen päivä.
Koen että pitäisi mennä käymään, ja haluaisinkin, mutta luulen silti että soitan tai lähetän tekstarin. Tulen aika tunnekylmästä lapsuudenkodista enkä oikein osaa kohdata vanhempiani tällaisissa tilanteissa. Lisäksi pelkään että lapsuuden äitienpäivätraumat toistuvat, eli äiti ei pysty peittelemään pettymystään elämäänsä ja/tai saamaansa onnitteluun.
Mä teen lasten kanssa kohta kakun, sit tulee mun äiti, sisko ja siskon mies tänne meille äitienpäivää viettämään.
Mulla eka äitienpäivä lasten kanssa keskenään, ilman sitä isää.. vähän kummalta tuntuu, mutta pääasia että muksut saa tehdä kakkua, mä en miestä näihin juttuihin tarvii... en ainaka paskaa sellasta.
Hyvää äitienpäivää =)
Kävin jo pariviikkoa sitten haudalla, on niin kaukana. Tänään sitten pilkon puita ja menen yöksi töihin. Lapset on missä kukakin omilla teillään.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!
Itse tässä valmistaudun lähtemään äitini luo.
Ehdin sopivasti hänen päiväkahviaikaansa.
Vietän yksin äitienpäivää.Olen äiti ja mummo.Lapset ei haluu pitää yhteyttä.On vaikee päivä.En pysty heitä enää auttamaan taloudellisesti.Ulkoilen ja syön yksin hyvän aterian.Terveiset muille unohdetuille äideille.
ja muistan myös äitienpäivänä. Olen samoin unohdettu ja itkun merkeissä menee juhlapäivä.
En ole lapsilleni (2) pahaa tehnyt, heidän mielestään käsite ÄP on vanhentunut ja joutava muistettava?
Pieni postikortti olisi riittänyt, vaan kun ei?
Meitä unohdettuja äitejä on varmasti aika paljon ,mutta toivotan siitä huolimatta kaikille suomen äideille kaunista äitienpäivää !
Samoinpa on mennyt äitienpäivä yksin tytär ja lapset asuvat 2km päässä,mutta ilmeisesti olen ollut se huono äiti jota ei kannata muistella ,Voimia kaikille yksin jätetyille äideille !
Mistä johtuu, etteivät halua pitää yhteyttä?
joskus se vaatii omien virheiden tunnustamista puolin ja toisin, anteeksi pyytämistä ja vastaan tuloa. Esim. jos lapsuus on kärsinyt vanhemman liiasta alkoholinkäytöstä tai saituudesta, tai siitä, että lapsi ei koskaan saanut kokea olevansa hyväskytty, toi liian huonoja todistuksia koulusta, meni vääriin töihin.
Mutta katkeruus pitäisi kyetä jättämään taakse, kun anteeksipyyntö on vilpittömästi esitetty.
Niin makaa kuin petaa! Olette kuitenkin lutkanneet! Ansaitsettekin olla yksin!
Minun aikuinen tyttäreni kiukkuaa vain, kuinka olen hänen elämänsä pilannut. Iskää hän ei syytä.
Sain kunnon raivonpuuskan äitienpäivälahjaksi jo viikolla enkä muuta ole saamassa.
Onko minulla vielä toivoa - kasvaako lapsestamme koskaan aikuista??
Voisinpa sanoa, että kasvaa aikuiseksi tuo sinunkin kiukuttelijasi, mutta kirjoitit, että on jo aikuinen.
Oma tyttäreni oli aika ärhäkkä teini-iässä, mutta nyt kakskymppisenä onkin vastuuntuntoinen nuori nainen. Lähettipä kesken työpäiväänsä äitienpäiväonnittelun ja tulee huomenna käymään.
On tajunnut sen, että jokainenhan on vastuussa omasta elämästään, jos menee pieleen, eipä kannata hakea syytä jostain toisesta ihmisestä.
Onkohan tyttäresi ollut pienenä iskän ja äidin silmäterä ja saanut kaiken periksi?
Jungfraun äitikö se siellä
On mennyt jo aikaa Äitienpäivästä, mut vasta nyt huomasin kirj. Meilläkin oli jatkuvaa kränää tyttäreni kanssa, olemme kuulema vaikeat toisillemme sukulaisten mukaan huonoon aikaan syntyneitä?! Kun tyttäreni katsoi ohjelmia ja ymmärsi, että se on minun sairauttani, hänen käsityksensä asioihin muuttui ja minäkin sain aloitteellisuuden, hän näkee asiat toisin, eikä enää moiti niistä, kuin aikaisemmin. Hän kyllä sanoo tai kirjoittaa kaikkea kivaa, mutta kun mieheni alisti, syyllisti ja mitätöi, ei lapsillani ole varmasti hyvää käsitystä minusta, vaikka he kärsivätkin puolestani. Ei Äitienpäivän tai muuta muistamista voi vaatia (vaikka jotkut niin tekee), sen pitää tulla jokaisen sydämestä! Meidän vain on joskus kasvettava omissa käsityksissämme.
En mitenkään kummemmin. Eilen käytiin anoppikokelaan kanssa syömässä, tapasin siis tyttöystäväni äidin ensimmäistä kertaa.
Tänään nainen lähti jonnekin hevonkuuseen isoäidilleen, minä jäin Helsinkiin. Kai sitä voisi käydä lenkillä tai salilla, ehkä lukea jotain tai pelata tietokonetta. Ja odotella että tyttöystävä saapuu hevonkuusesta Kehä kolmosen sisäpuolelle ja tulee tänne. Pitäisi varmaan jotain ruokaa laittaa illaksi.
Omalle äidille soitan jossain vaiheessa. En lähde käymään.
Ilmeisesti roikun äitienpäivän netissä.
No, sain kyllä soitettua äidille. Äiti ei vastannut. Laitoin tekstiviestin.
Näköjään minäkin roikun koko päivän netissä. Käytin kyllä aamulla kissaa valjaissa ulkona, kuten olin sille luvannut.
Mitähän keksis. Kävely kai.
Mun pitäisi oikeasti tehdä seuraavat asiat:
1. Harrastaa liikuntaa
2. Tiskata
3. Syödä
No, sitten pitää vielä tehdä ruokaa illaksi mutta nyt pitäisi vetää pari voileipää ja lähteä vaikka lenkille sitten joskus sen jälkeen.
Sä harrastat vissiin joka päivä jotain liikuntaa?
Joo, tarkoitus on. Etenkin nyt kun ei ole tullut tuon alkoholin kanssa läträttyä.
Voi kyllä olla että tämän päivän liikkumiset jää itse suoritettuun astangajoogaharjoitukseen.
Mä harrastin joskus aikaisemmin liikuntaa joka päivä ihan yltiönä, sitten kilahti. En pitkään aikaan tehnyt mitään. Yritystä ollut nyt taas vaihteeksi, kohtuudella... (kohtuullisuudesta osaa puhua vain kohtuuttomat).
Kohtuus on ihmisille joihin et kuulu. Luulisin.
Nyyh. Yritän kovasti olla kohtuullinen tai ainakin tiedän, että kohtuullisuus on tuolla jossain.
Kohtuullisuus ei ole kovin mielenkiintoista. Ole mieluummin kohtuuton.
Kohtuullisen kohtuuton.
Itse en haluaisi viettää äitienpäivää... Meillä päin äitienpäivät on skandaaleja, aina joku saa tappelut aikaseksi. En ole nyt kahteen äitienpäivään asunut äitini luona, mutta nuorempi sisareni on. Ja hän saanut näinä kumpanakin päivänä kivat riidat aikaiseksi.
Tänään kun heräsin aamulla kunnon yöunien jälkeen, sain äidiltäni ihanan soiton. Vastasin kun hän soitti, ja toivotin hyvää äitienpäivää. Äiti sitten kiljui melkein, että hänen piti itse soittaa, että sai toivotukset, ja sanoi jäävänsä odottamaan nyt että haukun hänet... Että näin. Viikonloppu on mennyt osittain itkien kun äiti on lähettänyt tämän tyylisiä viestejä ja soittanut myös.
Saa nähdä mitä päivä tuo edessään. Toivottavasti muut eivät joudu kestämään samaa!
Vietän äitienpäivää lasteni seurassa rauhallisesti kotona, äitienpäivää juhlistaa jälkiruoka-täytekakku. Lapset käyvät isänäidin luona. En ole enää kolmeen vuoteen ollut yhteydessä omaan äitiini, koska vasta 45-vuotiaana uskalsin katkaista välit narsistiäitiini. Lapsenikaan eivät pidä äidistäni, eikä veljeni lapsineen ole tavanneet häntä vuosiin. isoäitini molemmilta puolilta ovat olleet poissa jo toistakymmentä vuotta. Oma mummuni kulkee mukana sydämessä joka päivä, arkiaskareissa koska opin häneltä paljon. Ikävöin äidinäitiä edelleen ja äitienpäivänä ikävä kasvaa suureksi.
Joutava ja turha päivä tämä äitienpäivä.
Soitin äidille aamulla, ja kun hän tulee ensi viikolla käymään, tarjoan myöhästyneet kakkukahvitukset ja annan lahjan. Asuu niin kaukana, ettei jaksa rampata siellä kun just tuli käytyä.
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ myöskin niille äideille jotka ovat hyljättyjä!
Niille joiden syli on tyhjä,
saivat vain lainan.
Jotka viettävät päiväänsä yksin
ajatuksella lähettävät hiljaisen toiveen
jospa joskus,saisi lausua ääneen
niin paljon kaipaan ja rakastan sua lapseni.
missä sitten kuljetkin.
http://freespotifypremium.org/?ref=158292
Minä oon kyllä niin pirun katkera äidilleni, että teki minut tähän maailmaan. En varmasti toivottele hyvää äitienpäivää koskaan. Jos keksis jotain mieleenpainuvia positiivisia asioita, joita elämä on tarjonnut reilun kolmenkymmenen vuoden aikana niin vois sit toivotella kenties... Vaan eipä tuota olis tarvinnu tähän maahan syntyä. Ei ole kunnon töitä vaikka koulut käyty, talous tiukalla vuodesta toiseen ja päivästä toiseen. Ei voi omista lapsista edes haaveilla enkä haluakaan, kun elämä tällaista on. Ahdistusta ja kituuttamista tämä elämä on yli 30 vuotta ollut. Olisin mieluusti olematon lapsi.
Dee_,älä välitä,mulla ollu paska lapsuus,mutta se on mennyttä...Joskus tekee kipeää erehtyessäni muistelemaan menneitä.Yritä elää omaa elämääsi.Lapsentekoon ei tarvita rahaa.Jos olisin odottanut parempia aikoja lapset olisi jääneet tekemättä.Se vaihe kestää naisella tosivähän aikaa.Huom.ketään ei voi pakottaa pitämään vanhemmistaan,suvustaan.Tsemppiä sulle kovasti elämää varten.
"Lapsentekoon ei tarvita rahaa.Jos olisin odottanut parempia aikoja lapset olisi jääneet tekemättä."
Kuka niiden lapsien elämisen maksaa? Yhteiskuntako? Mikä perusoikeus se lisääntyminen muka on, jos ei ole varaa niihin?
Kuvottavaa.
Rikkaat ja köyhät perheet saavat lapsilisää täsmälleen saman määrän.
Mikä siinä kuvottaa? Vai pitääkö muuten vaan puhkua ja puhista asiasta, josta ei tiedä?
Lapsilisälläkö katat kaikki mukuloista aíheutuvat kulut? Esimerkiksi lapset vaativat tilaa, perheelle isomman asunnon.
Ai niin, sossuhan sen vuokran maksaa.
Totta, mulla esim. oli asunto valmiina.
Mutta jos jää odottelemaan sataprosenttisen oikeaa aikaa ja/tai kumppania (sitä unelmien prinssiä tai prinsessaa), jää jälkikasvu kokonaan saamatta.
Ja taas suomalaiset kuolevat sukupuuttoon.
Sepä olisikin suuri vahinko.
Maailmassa on liikaa ihmisiä muutenkin ja ennen kaikkea - ihmisenä eläminen on ylipäänsä ihan kauheata, pelkkää kärsimystä. Kuka voi olla niin sydämetön, että tekee lapsia tälläiseen maailmaan? Varsinkin kun koko ajan huonommaksi menee juuri väestönkasvun ja resurssien vähenemisen myötä.
Totta, että maailmassa on liikaa ihmisiä. Varsinkin köyhemmissä maissa.
Mutta ei elämä aina ole pelkkää kärsimystä. Ehkä maailma olisi parempi paikka, jos kaikki koittaisivat hiukan enemmän ajatella läheistensä hyvinvointia. Lapsiensa, kumppaninsa, sukulaistensa, ystäviensä, naapuriensa..
Ja tiedän, että saan tuossa asiassa aina itse turpaani, mutta se on maailmankatsomukseni, enkä siitä luovu :)
Helppohan se on naisen sieltä feministivaltion pumpulista huudella.
Jäi sitten tuo turpaansa ottamisen osio lukematta?
Ostin itselleni kalliit äitienpäivälahjat, kun tiesin, että juniorilla ei ole juuri nyt rahaa. Ostin kaupasta kakun. Join aamukahvit brunssina kuplivan viinin kera. Sain yöllätysäitienpäiväruusun ja juhlapuheen tilaisuudesta johon menin. Ilahduin kovasti. Sen verran olen kuitenkin realisti, että en koe itseäni miksikään juhlapuheiden äidiksi, vaan ihan tavalliseksi äidiksi, joka on yrittänyt selvitä äitinä niillä eväillä, joita on ollut. Se on ollut sekä kivaa että kovaa osin perhe-elämää ja osin yksinhuoltajaäidin elämää.
Ystäväpiirissä on paljon sinkkututtuja, jotka ovat jääneet lapsettomiksi. Heille äitienpäivä ja juhlapuheet ottavat koville. Näissä tilaisuuksissa he jäävät ulkopuolisiksi ja osattomiksi. Samalla kun julistetaan äitiyttä suurimpana mahdollisena elämäntehtävänä, nämä ihmiset kokevat vuosi toisensa jälkeen, että heidän elämäntäyttymyksensä näiltä osin jäi kokematta. Se on suuri surutyö.
Polkupyörä esiin talvivarastosta ja jokivarteen valkkarille. Mukavaa. Äitienpäivä ei liikuta millään tavalla.
poika oli tehnyt kortin ja korun hoidossa.. mies antoi muutaman ruusun aamulla. siinä se oli.
itse keitin kahvit ja tein ruuan..
Mulla on hoidossa koira, joka eilen ryösti jääkaappini, söi kaikki äitienpäiväsafkat, ja tänään ollut ripa-rapa ja oksentelua. Koko matkan abc:lle nakkipakettia hakemaan.
Äitiä ei koskaan ole käytännössä ollut, ja omalta muksulta en edes korttia saanut.
Jihuu :)
Vein äidilleni kukan jo viime maanantaina vanhainkotiin.Hän on juuri muuttanut sinne.Sai kaipaamansa oman huoneen.Asun 30 km päässä,joten käyn 2 kertaa viikossa äidin luona rupattelemassa ja keitän kahvia tai ulkoilemme(työnnän pyörätuolia,koska äidin jalka on amputoitu säärestä ja odottelee proteesia) .Äiti on keskivaikeassa vaiheessa alzheimertautia.Se ei haittaa paljoakaan,tuskin sitä kaikkea tarvii muistaakaan.Pikkusiskoni vieraili tänään äidin luona.
Oma äitienpäiväni alkoi eilen-sain mieheltäni lahjaksi Malibu kookosrommilikööripullon.Koska käytän harvoin alkoholipitoisia tuotteita,nautin ja maistelen pikkuhiljaa lahjajuomasta.Lapset onnittelivat tekstiviestillä.Kerroimme kuulumisia.
Aurinkoinen ja lämmin päivä innosti kunnostamaan talonympärystää.Siitä saikin punaiset posket,kun lapioi monta kärryllistä mursketta.Sama jatkuu viikollakin.Keski-ikäisenä olen oikeutettu tekemään mikä itseä huvittaa.Jos tälläikää eläisin toisten ehdoilla,kärsisin siitä kovasti.Tai...ainahan olen elänyt omilla ehdoillani...omaa elämääni.Tietysti silloin kun lapset olivat pieniä,he menivät kaiken edelle.Hyvää kesää kaikille äideille,tuleville ja meneville :)
...ai niin ostin viikolla itselleni sanelukoneen,jossa mp3-soitin.Kerroin vanhimmalle pojalleni ostoksestani.Minulla on aina äitienpäivä :)
Jotenkin surullista lukea, miten monien lapset on "unohtaneet" tai muuten vaan huomiotta jättäneet äitinsä.
Mä en oo oman äitini kanssa tainnut koskaan ottaa edes kunnolla yhteen, vaikka paljon ois ollut asioita mistä äitiä olisin voinut syyttää ja meteliä nostaa. Äiti on aina äiti, ja sitä pitää osata arvostaa, vaikkei mikään täydellinen äiti olisikaan. En usko, että sellasta täydellistä ihmistä ylipäätään on olemassa.
Äiti on ollut jo manan majoilla lähes 20 vuotta. Eikä se äitienpäivä ole minulle koskaan merkinnyt paljoakaan, sillä minulle äiti oli äiti 365 päivää vuodessa. Ihan keksittyjä juhlia vaan..miten teillä. Onko äiti vaan äiti kerran vuodessa
Tytär kävi kahvilla jo lauantaina. Sain sellaisen ihanan pienen korun lahjaksi.
Itsellä tänään töissä iltavuoro. Omaa äitiä kävin katsomassa sitä ennen sairaalan dementiaosastolla. Vein valkoisen ruukkukrysanteemin ja suklaata joka on aina herkkua.
Muistin omaa äitiäni kortilla ja veljeni kanssa yhteisellä lahjalla....
Omat lapseni kävivät vierailulla, likalta sain korun, sekä omatekemän kortin, pojilta lahjakortin ja kukkasia.
Muistelimme lapsuusajan äitienpäiviä, kuinka vietimme niitä, mitä olivat tehneet lahjaksi... pikkasen heitä hymyilytti saamani lahjat, Itsetehdyt liinat, leikkuulaudat, kortit, jotka olen säilyttänyt muistona heidän lapsuudesta.
Ja merkitsevät edelleenki minulle suuresti.
Ehkä joskus vielä saan kokea mummin osan elämässäni.
Kävin vanhempien luona lounaalla ja kakkukahveilla.
Loppupäivästä ajelin pyörällä n. 20km lenkin aika vauhdilla.
Illalla olen roikkunut täällä palstalla ja välillä selanntu nakutyttöjen kuvia netistä ja masturboinut :)
Oma äiti ei ole ollut missään yhteydessä kymmeneen vuoteen, ei tullu yhenkään lapsenlapsen (5kpl) ristiäisiin kutsuista huilimatta ja välimatkaa oli lyhimmillään 5 min.
Oma tyttö soitti ja vitt''li, pojan perheen kanssa vietettiin grillijuhlat.
Äitini ei ole enään elossa, mutta käyn haudalla viemässä kukkia