Kun ihminen rakastuu, hän rakastuu ensisijaisesti mielikuvaan rakastumisensa kohteesta. Mitkään järjen äänet aivät vaikuta eivätkä sen paremmin havainnotkaan, vaan tunne vie mukanaan....
voiko uskoontuloa verrata rakastumiseen?
iksu-tep
35204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Hmm.. kun ihminen rakastuu on kyse hormonitoiminnasta. Ihmiset aistivat tiedostamattaan feromoneja, joihin aivot reagoivat generoimalla erinäisen määrän hormoneja ja kun geenikoktaili on sopiva niin ihminen "hullaantuu" toisesta ihmisestä tapahtuu rakastuminen. "Hormonihumalaa" kestää tapauskohtaisesti yleensä puolesta vuodesta, jonka jälkeen ilman ehkäisyä elävälle parille luonto on tehnyt tehtävänsä ja "pulla on uunissa", jonka jälkeen alkaa pesänrakennus ja kiintymysvaihe jälkikasvun tulevaisuuden varmistamiseksi.
Uskonnoissa hormonivaikutus on hieman erilainen ja sisältää hieman erilaisia hormoneja. Uskontojen hormonivaikutus syntyy erilaisista rituaaleista, joita suorittaessan ihmisen elimistö kokee mielihyvää vapauttamalla dopamiinia ja mahdollisesti myös endorfiinia, samoja aineita joita elimistössä vapautuu kun käytetään opiaatteja, jotka hajoavat maksassa morfiiniksi ja jonka välittäjäaineena dopamiini toimii. Uskoontulo on siis luonteeltaan lähempänä huumekokemuksta kuin rakastumista ja elämyksenä uskoontulo voi olla hyvinkin vahva mikäli yksilön elimistö pystyy tuottamaan näitä kemikaaleja suuria määriä lyhyessä ajassa.
Onko tätä oikein tutkittu? En epäile uskoontulon ihanuutta, se on selvästi totta näille ihmisille, mutta se on hämmästyttävää.
Ihmisen rakastumiselle on biologiset perusteet, mikä sitten voisi olla uskoontulemisen syynä? Jostain syystähän se tapahtuu...
Kyllhän uskonnollisia kokemuksia on tutkittu aivojen näkövinkkelistä ja ilmiöille löytyy erilaisia rakenteellisia ja kemiallisia selityksiä. Jo 1960-luvulla psykedeelihuumeilla todettiin olevan paljolti samankaltaisia ominaisuuksia kuin uskonnollisilla kokemuksilla.
http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=110997741
Mielenkiintoinen linkki !! Kiitti. :) Varmaan jostain löytyy ihan itse tutkimuksetkin.
Oleppa hyvä, tässä vielä linkki artikkeliin joka ruotii uskomukset vielä evoluution kannalta. Tämä on ollut tällä palstalla aiemminkin, mutta kertaus ei koskaan ole pahitteeksi.
http://www.csicop.org/si/show/why_bad_beliefs_dont_die/
Kiitti. Kävinkin tuolla kreationistipalstalla ...ja taisin kirjoittaa vähän ylimielisesti...Menin niin löylynlyömäksi kun en tähän ikään mennessä ole tajunnut, että ihan oikeasti korkean koulutuksen maassa peruskoulun käyneet ihmiset kykenevät ajattelemaan, että evoluutiota ei ole. Kyllä täällä viisastuu.,...
Tässä oli hieno artikkeli ja antaa pohdittavaa.
Noinhan asia varmasti onkin. Uskonnot ja uskomukset yleensäkin ovat niin voimakkaasti osa ihmistä, että taustalla on pakko olla juuri tuo selviytymisprosessi joka on niitä alueita ruokkinut.
"Kiitti. Kävinkin tuolla kreationistipalstalla ...ja taisin kirjoittaa vähän ylimielisesti...Menin niin löylynlyömäksi kun en tähän ikään mennessä ole tajunnut, että ihan oikeasti korkean koulutuksen maassa peruskoulun käyneet ihmiset kykenevät ajattelemaan, että evoluutiota ei ole. Kyllä täällä viisastuu.,... "
Minä olen puolestani ihmetellyt, kuinkaa peruskoulun käynyt ihminen voi olla niin sokea, ettei huomaa, kuinka häntä vedetään nenästä evoluutio-valheella.
Luulisi nyt opiskelijoiden tajuavan sen verran, että biologian kirjoissa kuvatut karvapeitteiset ihmisapinat eivät ole mitään välimuotoja. Ne on piirretyt taiteilijoiden mielikuvituksen pohjalta jonkun yksittäisen leukaluun, hampaan tai nikaman pohjalta. Niiden perusteella ei voida yhtään tietää, mille olennolle ne ovat kuuluneet. Niiden perusteella voitaisiin yhtä hyvin piirtää vaikka sika, jänis tai kirahvi, mutta tottakai taiteilija piirtää ihmisen ja apinan "välimuodon", koska hänelle siitä palkka maksetaan.
Tämä oli vain yksi esimerkki petkutuksesta, jolla ihmisiä aivopestään uskomaan evoluutioon.
Saat sinä luulla mitä haluat.
Sinäkin Jaakob! Saat vaikuttamaan uskontosi uskomattoman pelottavalta. Edellyttääkö se todella sitä, että pitää kieltää DNA:n olemassaolo ja se, että muutokset siinä vaikuttavat siihen, mitä solussa syntetisoidaan ja miten se vaikuttaa koko eliöön jossa se solu on. Pitääkö ummistaa silmänsä siltä, että lajeja syntyy, lajeja kuolee, lajit muuttuvat, kärsivät muutoksista DNA:ssa tai hyötyvät siitä olosuhteista riippuen....
Pitääkö varoa, ettei vaan vahingossa saa sellaista tietoa, joka murskaa tällaisen käsityksen?
Sinun täytyy olla kovassa puristuksessa uskosi kanssa vai miten sinä selviät todellisuuden paineessa?
En ymmärrä....olen pahoillani.
Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi todellisuuteen, jos joskus siltä tuntuu. Tänne vaan.
"Pitääkö varoa, ettei vaan vahingossa saa sellaista tietoa, joka murskaa tällaisen käsityksen? "
Ei tarvitse varoa. Se tekee asiasta vieläkin pelottavamman. Maapallo on 6000v vanha. Vakaumus pysyy, vaikka Jaakobille näytetään 500m kallion sisästä louhitusta kivihiilestä löytynyttä sukupuuttoon kuolleen kasvin fossiilia tai kuvaa Doverin 100m paksusta valkoisen puhtaasta, merellisiä fossiileja täynnä olevasta rantakalliosta. Tai että Kalliovuorilta löytyy jyrkästä vuoren seinämästä liuskekivikallio, joka sisältää kymmeniä tuntemattomia eläinlajeja, joita ei enää tavata missään. Suomen Punkaharju, maan kohoaminen, siirtolohkareet tai Salpausselät ei ole todiste jääkaudesta. Mikään ei horjuta uskoa. Rakkaus on todella sokea.
http://www.geo.ucalgary.ca/~macrae/Burgess_Shale/Burgess_walcott.gif
linkki uudestaan
http://www.geo.ucalgary.ca/~macrae/Burgess_Shale/Burgess_walcott.gif
R. Sitian linkistä poimittua:
the whole survival value of beliefs is based on their ability to persist in the face of contradictory evidence. Beliefs are not supposed to change easily or simply in response to disconfirming evidence. If they did, they would be virtually useless as tools for survival.
A creationist cannot tolerate believing in the accuracy of data indicating the reality of evolution not because of the accuracy or inaccuracy of the data itself, but because changing even one belief related to matters of the Bible and the nature of creation will crack an entire system of belief, a fundamental worldview and, ultimately, their brain’s experience of survival.
Olet yksinhuoltaja ja sairaanhoitoalan työntekijä?
Et juuri ole matskustellut maailmalla,mies jätti sinut.
Jos tämä oli testi, onko sinulla ennustajanlahjoja, niin en suosittele ammattin ryhtymistä ;D Mutta mielenkiintoista, niitä mielikuvia syntyy niistä ennakko-oletuksista,joita meillä on. Voiko tässä nähdä jotain kenties sinun ennakko-oletuksistasi?
Voi. Kaikki uskovaiset ovat rakastuneita jeesuksen morsiammia :D
Muistan kun aikoinaan olin teisti niin kyseinen ajatus jostain syystä aiheutti minussa vastenmielisyyttä kun ajattelin itseni Jeesuksen morsiameksi..
No, menikö neitsyys?
Näinhän siinä sitten kävi.. Heteroäijänä tämä morsiamena oleminen otti LIIAN koville.
:D
Totta; tosin fyysinen seksuaalisuus poisluettuna, sillä tämä ruumishan maatuu aikanaan.
Ainahan näitä "suuria maallisia johtajiakin" on rakastettu.
En ainkaan itse voi verrata uskoontuloa mihinkään kokemaani rakastumisen tunteeseen. Usko ei ole ollut ainkaan itselleni koskaan ensisijaisesti tunnekokemus ja silloin siinä on hyvänä kumppanina järki, tahto ja tunteet kokonaisesti. Usko on hengellinen todellisuus, mutta se ei pois sulje terveen järjen harkinnan osuutta. Voin kontrolloida itseäni, voin itse harkita, pohtia. Se ei vie hullunlailla ja sokeasti niin kuin maallisesti rakastuessa helposti käyt. Ja jos niin käy, niin siinäkin usko ja Jumalan sana ovat parhaimmat maan päälle palauttajat; esim, en voi lähteä haihattelemaan varatun henkilön kanssa ja olen vastuullinen serustelussani Jumalalle.
"Usko on hengellinen todellisuus, mutta se ei pois sulje terveen järjen harkinnan osuutta."
Jotta pystyy uskomaan sellaiseen puppuun on ensin ehdollistuttava noille järjettömille saduille. Tämän jälkeen on pidettävä niitä todellisina asioina. Usko saa aikaan järkiajattelulta suojatun vyöhykkeen aivoissa. Tämä aivokuollut vyöhyke saattaa levitä viruksen lailla miuhinkin alueisiin aivoissa ja saastuttaa ajattelun totaalisesti. Onneksi näin tapahtuu harvalla. Suurin osa uskovaisista on vain "hieman höpsöjä" ja naiivia omine helvetteineen ja demoneineen. Arkirutiinit suorittuvat yleensä kuitenkin normaalisti.
"Voin kontrolloida itseäni, voin itse harkita, pohtia. "
Harkinta ja pohdinta joita uskovainen suorittaa suodattuvat sen harmaan alueen kautta ja uskonnolliset "totuudet" vaikuttavat päätöksiin välillä erittäinkin vahingollisesti ja ihminen saattaa tehdä melko huonojakin ratkaisuja tämän takia.
"esim, en voi lähteä haihattelemaan varatun henkilön kanssa ja olen vastuullinen serustelussani Jumalalle."
Kaikilla ihmisillä on evoluution tuloksena ns. omatunto. Tämä aivotoiminnan piirre yhdessä kulttuurin, ympäristön ja luonteen kanssa muovaavat meistä sellaisia kuin olemme. Ei siihen mielikuvitusjumalia tarvita. Osalla ihmisistä on kuitenkin melko huono moraali (kollektiivisuus). Nämä ihmiset kansoittavat vankilat ja toimivat enemmistön mielestä väärin. Sellaiselle ihmiselle voi olla hyväkin asia että pitää kirjasta lukea mikä on oikein ja mikä väärin jos ei asiaa itse osaa hahmottaa. Moraali ei ole riippuvainen mistään jumaluskosta.
Kiva,että kirjoitat :)
Mielenkiintoista, että usko ei ole tunnekokemus...mihin ihmeeseen se sitten perustuu?? Kun ei ole aisteja sellaisille asioille mitä hengellinen todellisuus sisältää.
Kykenetkö sinä ihan järkiperäisesti uskomaan uskontunnustuksen sisällön?
"voiko uskoontuloa verrata rakastumiseen?"
Voi sitä verrata, mutta mikään ei voi verrata suhdettani Jeesukseen Kristukseen. Saan jatkuvalla syötöllä orkkuja Jeesuksen kanssa.
Tässä ei paljo järki auta, jumalauta.
Riippunee hyvin pitkälti uskonnosta. Jos kyse on uskosta Uuteen testamenttiin, niin se edellyttää muista välittämistä ja antamista, ei itsekkyyttä. Jos uskoo satanismiin niin se lienee muiden vihaamista. Joidenkin mielestä viha ja rakkaus ovat samoja tunteita. Siitä en ole varma, mutta vihalla osoitetaan että välitetään jostain. Vihan kautta kuitenkin pakotetaan toinen tai useampi henkilö tiettyyn ajatusmalliin. Jos rakastuminen tai rakkaus edellyttää luottamusta, niin kyllähän tuo Raamattu sellaista ainakin uskovilta edellyttää. Kannattaa ottaa huomioon se että Raamattu kyllä tekee ihmisestä usein tunteellisemman, vaikka Vanhan testamentin mukaan ihmisen tulisi ajatella järjellä, ei tunteilla.
Kuulostaa merkilliseltä. Kunpa olisikin niin, että usko uuteen testamenttiin olisi mahdollista vaan, jos välittää muista ja on epäitsekäs. Etkö ole nähnyt päinvastaista?
Raamattu tekee ihmisestä tunteellisemman. Mitä tässä tarkoitetaan? Nostaa tunteita pintaan vai millä tavalla?
Olet oikeassa siinä että kun rakastummen iin rakastumme omaan mielikuvaamme toisesta, ja hormooniasiat ovat sen seurausta.
Sama tapahtuu myös uskoontulossa
Tuollaisella rakkaudella on kuitenkin syy, ja päättyy kun huomaamme,että rakastettumme ei olekkaan tuon mielikuvan mukainen, mutta jos olemme kiintyneet tuohon rakkauden kohteeseen niin alamme muokkaamaan rakkaudemme kohdetta
mieleiseksemme, mutta silloin rakkaus on muuttunut väkivaltaisuudeksi, sillä kiintymys on väkivaltaisuutta
Jäljellä on vain kiintymys ja riippuvaisuus, jota vielä luulemme rakkaudeksi
Kun emme koe uskoa mielikuvamme mukiseksi, mutta emme tule toimeen ilman sitä,
niin alamme muodostamaan uskon lahkoja jotka vastaisivat mielikuvaamme uskosta
Rkastkaa, mutta älkää kiintykö ja tulko riippuvaiseksi rakkaudenn kohteesta, sillä silloin rakkaus päättyy
Kiitos elämälle, että olet rakkaus jolla ei ole syytä eikä aihettajaa
Rakkaudella ei ole syytä eikä aiheuttajaa, jos on niin se ei ole rakkautta vaan rakkauden kaapuun pukeutunutta pyydettä
Vihalla on aina syy ja aiheuttaja, ja ihmisen keksimää, ja ja seuraa meitä psykologisena perimänä perisyntinä
Ilo jolaa on aihettaja on vain hetkellistä, mutta ilo jolla ei ole aiheuttajaa on ikuista
Onnellisuus ei ole elämän päämäärä, vaan on oikeanlaatuisen elämän sivutuote, ja näin voimme nauttia tästä ihanasta maailmasta paratiisista
Mielenkiintoinen viestiketju. Itsekin olen pohtinut miten rakkaus Jeesukseen eroaa romanttisesta rakkaudesta. Termistö on erehdyttävän samankaltaista. Käyttäytyminenkin monesti pakkomielteistä. Rakkaus myös sokaisee, jolloin pystyy näkemään rakkauden kohteen täydellisenä olentona.
Toisaalta romanttinen rakkaus on itse asiassa enemmänkin tavoitteellinen tila kuin tunne. Romanttisesti rakastunut pyrkii kaikin keinoin valloittamaan rakkauden kohteen itselleen. Tavoitteen saavuttamiseksi rakastunut ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin rakkauden kohdettaan, josta tulee hänelle pakkomielle. Hän on jopa valmis tappamaan ne, jotka tulevat hänen tavoitteensa eteen. Tässä suhteessa rakkaus Jeesukseen taitaa olla hiukan erilaista. Mikä olisi tämän rakkaudentilan tavoite?
Mutta selvästikin esimerkiksi helluntailaisten uskoon tuloon kokemukset ovat aika lähellä rakastumisen kokemusta.
"Mikä olisi tämän rakkaudentilan tavoite?"
Itsesäilytys saavuttamalla ikuinen elämä. Monet kokevat elämän myös ahdistavaksi jos sillä ei ole jotain korkeampaa merkitystä, joten uskomalla korkeampiin voimiin he pystyvät hautaamaan nämä oman mielensä ongelmat sen sijaan, että rohkenisivat myöntämään asiat itselleen sellaisina kuin ne ovat.
Kaikki minun rakkauteni kohteet ovat kyllä olleet ihan oikeasti olemassa, eivätkä mitään mytologisia taruolentoja (siitäkin huolimatta, että rakastunut usein näkee ihastuksensa kohteen lähes mytologisena olentona). Tunne vie mukanaan, mutta ero on siinä, että kaikkia minun rakkauteni kohteita voi ihan oikeasti koskettaa.
Kyse on todella rakkaudesta.
Aluksi se on pinnallisempaa rakastumista, mutta ajan mittaan se voi kehittyä kestäväksi rakkaudeksi (ja valitettavasti myös sen irvikuvaksi). Kuten kaikissa rakastumisissa, myös tässä rakkauden suotuisa kehittyminen edellyttää kärsivällistä rakkauden kohteeseen tutustumista ja hyväksymistä.
"Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" 1 Joh 4:19
Rakastumisessa voi olla lopulta mukana eroottinenkin puoli.
Mutta onko sellaista uskoontulossa?
Kyllä siinä on sellainenkin puoli, sillä uskoontulossa saattaa saada myös orgosmin
Miksi muuten jumalaa pitää palvoa ylistää ja rakastaa, jos se on rakkaus niin se ei kaipaa ihmisen rakkautta vaan antaa rakkauttaan ihmisille jotta nämä veisivä sitä eteenpäin, eivätkä yrittäisi käyttää sitä omaksi edukseen, niin kuin ne nyt tekevät
Sana rakastan teitä ei ole rakkautta, sillä rakkaus ajaton ja sanaton eikä se ole tunnetta vaan tekoja
Ellemme rakasta koko maailmaa niin emme voi rakastaa lähimmäistämmekään sillä rakkaus on universaali tunnevoima
Uskoontulo kokemuksiakin on erillaisia. Aivan kuten on erillaisia persoonia. Yksi seurakuntien puute tai virhe on tietynlainen tasapäistäminen. "Tule sellaisena kuin olet, kunhan tulet sellaiseksi kuin olemme"-mentalitetti. Onneksi tässä on tapahtunut kehitystä. Ei se hiljainen ja rauhallinen kaveri uskoontullessaan muutu sosisaaliseksi katuevankelistaksi, vaan hänen Jumalan luomansa persoona säilyy, ja hänellä on hänen luonteenpiirteitä silmällä pitäen oma tehtävä Jumalan valtakunnassa.
No, eksyin vähä aiheesta. Mutta pointti on se että uskoontulo kokemuksiakin voi olla erillaisia; joku ei tunne yhtikäs mitään, toista hoidetaan "pumpulissa" toinen leijuu "puoli metriä ilmassa" seuraavat puoli vuotta, joku voi kasvaa hiljalleen uskoontuloon..onneksi tässäkin on vapaus kokea itseänsä mukaisesti.