donnadonatello
Vapaan kuvauksen käsityöläinen, wannabe meribiologi ja pöytälaatikkorunoilija.
(Naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=OvmMWiIt_nY
https://www.youtube.com/watch?v=sI1W-KktRZA
https://www.youtube.com/watch?v=Hdr5HkzTDcI
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia32 aloitusta · 243 kommenttia
- Mjoo
Omasta mielestäni on kaunis ajatus se, että universumin kuva itsestään on filosofien kämmenillä.
Tämä siksi, että jopa sana kvantti (quantum), on Edgar Allan Poen käsialaa.
(Naurua) - Mallin puolustaja
Ensinnäkin on myönnettävä, että olemassaolo on yhdyssana. Toiseksi, että olemassaolo on 'infinitiivinen konteksti.'
Infinitiivisellä kontekstilla tavoitellaan jatkumon ideaa sellaisena kuin se on: muuttujana.
Muuttuja kontekstissa on olemassaolon mittainen matka.
(Hihitystä) - Mjoo
Siis kahdessa tapauksessa kahdesta miljoonasta tämä kulkee perille helposti:
Äärettömyys on olemattomuutta.
(Hihitystä) - Mjaa
Mielestäni tämä on epätotta. Perustelen tätä sillä, että saattessani maailmankaikkeuden tila- ja aikakäsityksien tuolle puolen (täysin sama kumpaan suuntaan), niin viidennessä ulottuvuudessa ei mitään ole enää jäljellä, ei ajasta, eikä ulottuvuuksista. Ja kumma kyllä, ei myöskään energiasta.
Kuinkahan tämän nyt muotoilisi ilman kaavarallia?
(Hirn) - Jeps
Veikkaan, että maailmankaikkeus näyttää sinusta mittaamattoman suurelta, koska meidät on opetettu ja koulittu ajattelemaan äärettömän olevan olemassa; siis universumilla on äärettömästi tilaa hajota lähtöpisteensä ympärillä.
Tämä oliivi on "moderniksi kosmologiaksi" nimittämäni tutkimushaaran cocktail-tikun päässä, koska ajatus sellaisenaan on aivan älytön ja täysin käyttökelvoton. Suoraan sanoen, kestämätön.
En vieläkään halua sekottaa tähän energiaa, vaan pitäydyn vain ja ainoastaan tilakäsitteistössämme. Poimin tuosta vastauksestasi sen olennaisimman.
"tilan määrä on vakio"
Mielestäni tämä on faktana niin metsässä kuin vain voi metsä itse olla. On pakko lähteä siitä liikkeelle, että ennen mitään ei ollut mitään. Ulottuvuus: nolla. Tilakäsitys syntyi ja laajeni vasta alun jälkeen, mutta millä nopeudella ja millä keinoin, niin sitä sopii vain arvailla?
Kaikki muu universumin roina tuli vasta kaukana perässä; siis tähdet ja muu pöly, me ja filosofiamme.
(Hihitystä) - Noups
Modernimmassa mallissa tätä "tyhjän arkin" ongelmaa ei ole. Ei ole mitään, mihin kirjoittaa, eikä mitään jää jäljelle, kun kirjoitus katoaa.
En millään jaksa ymmärtää sitä että kaikista vaikeimman asian selittäminen ja todistaminen kosmologiassa on yleispätevä harhaoppi, eräänlainen aksiooma.
(Naurua) - Mjaa-a
Kuvitellaan, että olen funtsinut avaruuden olemattomiin viemällä siltä massan. Eli aiemmin esitetty teoria siitä, että avaruutta ei alunperin ollut olemassakaan, on nyt laajamittaisessa kriisissä oman todellisuudensa kanssa, koska sitä ei ole.
Voidaan aivan hyvin sanoa tässä tilanteessa, että universumi on äärimmäisen suuri, mutta samalla täysin olematon piste ei missään ulottuvuudessa.
Pick yours
(Naurua) - Muu
En nyt millään muotoa halua sinusta rakentaa opponenttia, mutta sellainen on näköjään väistämätöntä.
Tuolla aiemmin esittelin ajatuksen siitä, että vallitseva todelllisuus on ainoa, ja että mitään "toista osapuolta" ei ole olemassa. Universumi on oma, ainoa mahdollinen todellisuus- tai tapahtumakenttä.
Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun materia universumista on haihtunut. Periaatteessa pitäisi nimittän olla niin, että jäljellä pitäisi olla äärettömän suuri universumi, vaikka sellaista ei voi olla olemassa.
Tässä kohtaa kannattaisi ehkä kaivaa papereista esiin inflaatiomalli.
(Reps) - Mjoo
Olen yrittänyt pitää tämän esseen mahdollisimman hyvin kasassa, jottei itse energiaa sekoitettaisi tähän sellaisena, kuin se on.
Tällä hetkellä status on seuraava: maailmankaikkeus on haihtunut; leptoni siellä ja leptoni tuolla. Aika on kadonnut.
Mutta kuinka suuri maailmankaikkeus sillä hetkellä on, jos tilaa ei ole ollut alunperin olemassakaan?
(Naurua) - P.S.
Ja yhä korostan sitä että universumin ulkopuolista tilaa ei ole. Sitä ei yksinkertaisesti voi olla olemassa.
(Reps) - Mjaa
Jo hyvin varhaisessa lapsuudessa koin täysin merkityksettömänä kiistelyn siitä, oliko jumalaa olemassa vai ei. Seikka ei mielestäni ollut relevantti, koska kiistan asettelussa oli sisäinen ongelma, joka poistuisi vain yhdistämällä nämä näennäiset ongelmat toisiinsa; pääpiirteittäin alkutilanne oli tämä: luoja loi olemattoman, tai olematon loi luojan. Minulle se tarkoittaa nollatilaa, joten jotain muuta oli oltava olemassa.
Kun ja jos joskus joku fyysikko (herraties milloin) kykenee osoittamaan minulle selkeästi sen, että on olemassa jotain muuta sen lisäksi, mitä me itse olemme (universumi), niin saatan jopa ajatella olleeni väärässä.
(hihitystä) - Mjuu
Materian, tilan ja ajan liitto on absoluuttinen. Materia, eli massa näyttelee pääosaa todellisuuskäsityksessämme. Ilman materiaa ei ole aikaa eikä tilaa, ja aineen haihtuessa omaan epästabiliteettinsa, katoaa kaikki muu, eli aika ja tila.
Yhä väitän, että avaruutta ei ole olemassa.
(Reps) - Mjaa
No tuota en tullut ottaneeksi huomioon.
Valitan.
(Hirn) - Mjoo
Tämä oli piristävä raina, sillä siinä oli kynä, pala pahvia ja kiva murre.
Taas kaikenlainen liike jossain tarkoittaa sitä että asiat eivät ole kohdallaan, vaan esiintyy epäjärjestystä.
(Naurua) - Mjaa
Jälleen pyörimme teemassa (ja sen raameissa) ymmärryksen tasolla. Ja siinä, että tällaisia tasoja yleensäkin olisi, tai että sellaisia olisi mahdollista saavuttaa; olla sellaista.
Pahin mahdollinen (todennäköisin) vaihtoehto on multiuniversumi, jossa kaikki mahdollisuudet ovat todennäköisiä - eivätkä rariteettejä - tai dogmeja, kuten jo jäsennelty universumin olemus tällaisen 'toiminnan' tai 'kausaliteetin' alustana ja käyttövoimana näyttäisi olevan, tai sellaisia tuottavan.
Millään toiminnalla ei näytä olevan mitään muuta suuntaa kuin kylmä tyhjyys ja olemattomuus, koska materian haihduttua universumista, universumi itse katoaa omaan mahdottomuuteensa.
Aika loppuu, ja ikuisuus alkaa.
(Naurua) - Mjoo
Nyt aletaan olla lähellä kaivon reunaa.
Kysymys ei olekaan "pinnasta," vaan ulottuvuudesta.
(Naurua) - Mjoo
Kerrataan varmuuden vuoksi.
Ulottuvuutemme rajapinta on siellä, missä se tällä hetkellä meistä poispäin kulkee - eli ei missään.
(Reps) - Mjoo
Mä sain oitis sellaisen fiiliksen, että tämä ammattihorisija horisee yhä täällä. Tuo on täysin 'kaupallista tekstiä,' jossa ei ole idean hiventä mistään oleellisesta.
(naurua) - Onks sulla kaukkarit?
Mulla on Bauerit.
(Naurua) - Mjoo
Kyllä. Vastasitte aivan oikein. Oikea vastaus on todellakin vastaus c).
(Naurua)