donnadonatello
Vapaan kuvauksen käsityöläinen, wannabe meribiologi ja pöytälaatikkorunoilija.
(Naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=OvmMWiIt_nY
https://www.youtube.com/watch?v=sI1W-KktRZA
https://www.youtube.com/watch?v=Hdr5HkzTDcI
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia32 aloitusta · 243 kommenttia
- Mjoo
Ajatellaan äärimmäisen rationaalisesti tätä ongelmaa, ja tehdään siitä 'monivalintatehtävä.'
Eteeni annetaan paperi, jossa on vain yksi kysymys. Kysymys menisi jotenkin seuraavasti:
Rastita järjellisemmältä kuulostava vaihtoehto.
a) maailmankaikkeus on ääretön
b) maailmankaikkeudella on rajat
(Hihitystä) - Mjaa
Itse tartuin tähän teemaan otsikon kysymyksen perusteella, ja halusin tuoda esille asioita, jotka osaltaan edesauttaisivat universumia sen tiellä itsetietoisuuteen.
Siihenhän se selvästi pyrkii, koska pohdimme itseämme ja olemustamme, rajojamme.
(Naurua) - Mjoo
Me emme nyt näissä lauseissa katsele taivaan tähtivöitä, vaan tunnustelemme todellisuutemme rajoja.
Voimme me tietysti kutistaa tämän massiivisen universumin vaikka pingispalloksi, jotta käsittäisimme paremmin, mistä on kyse.
Tämä kyseinen pingispallo ei ole missään tilassa, ei missään rajattomuudessa eikä olevassa, ja se on ainoa tila tajuta omat mittasuhteensa, joita se ei voi käsittää. Tätä voidaan tarkastella vain pingispallon sisäpuolelta. Luonnollisesti.
(Naurua) - Mjoo
Tämä on niin pirun vaikea ajatus, että sille ei periaatteessa ole kielessä edes sanoja. Ja tätä faktaa vasten ymmärrän erittäin hyvin, että laatikosta on vaikea katsoa ulos.
Tilanne on hieman sama kuin Kopernikuksella aikoinaan, kun paavi ei ymmärtänyt tämän puheista mitään, ja antoi tähtitieteilijälle nuhteita.
Itseäni on aina ärsyttänyt kosmologiassa vallitseva perusoletus siitä, että avaruus on jokin ääretön tila, johon voi ilmaantua jostain jotain. Itse väitän, että tällaista "tilaa" ei ole olemassakaan. Olemme vain keksineet sellaisen, koska sellaiselta todellisuus näyttää, tai näyttäytyy.
There is no space, my dear. - Mjoo
Tämä on tässä juuri se kompatuskivi, johon tarvitaan kapasiteettiä se ymmärtää.
(Naurua) - Siis itse lehteä en ole vielä edes lukenut, saati tuota mainoslehtistä.
(Naurua) - Mjoo
Mielestäni kysymyksenasettelut jonkun suuruudesta tai pienuudesta ovat sinänsä turhia, koska vallitsevan tilanteen olemus on periaatteessa jompikumpi mainituista, tai sitten jotain siltä väliltä. Tämä yksinkertainen oletus taas pohjaa sille, että tilan taju syntyy ainoastaan universumissa, joka luo itse itsensä.
Jos kuvasta poistetaan universumi, niin meille ei jää edes tilaa, eikä sen ulottuvuuksia, saati että voisimme tämän jotenkin havainnollistaa.
(Naurua) - Mjaa
On se kuule aika kova paikka, kun joutuu siirtämään vauvasuunnitelmiaan Paavon kanssa hamaan tulevaan vain sen vuoksi, että joku dorka jossain ei saa lelujaan toimimaan.
(naurua) - Mjoo
No näin näyttäs olevan. Ja mulla kun jäi vähän juttu kesken.
(hirn) - Toisistaan riippuvia todennäköisyyksiä ei esiinny malleissa, joissa pyritään todentamaan todennäköisyyden itsensä malli.
(hihitystä) - Mjaa
Mun mielestä tulos on tässä keississä 0,3.
(naurua) - Mjaa
Mielenkiintoinen pointti tuo että pointtia ei ole.
Mun pitää tutkiskella asiaa.
(Naurua) - Mjaa
En ole vielä edes vilkaissut ulos, vaikka tuolla aiempana näin väitin. Tavoitteena olisi kiertoajelu Itäkeskuksessa, sillä tarvitsen urbaanin kylmäpäivityksen.
Hihoja ei tällä hetkellä ole.
(Naurua) - Mjoo
Naiselle on aina perin tärkeää pukeutua johonkin ja tuntea jotain saavutettavaa.
(Naurua) - Kuiva
- Sun tyyli olla on limainen.
Eikö se koskaan vituta sua?
(Hihitystä) - Vittu toisinaan vituttaa, toisinaan ei.
(Naurua) - Vitun pahvisaulit
(Hirn) - Mjaa
Sä olet selvästi sorron alalla noviisi, joten kohtelen sinua hellästi.
(Naurua) - Mjoo
- Joo siis mun äiti on toosi vanha. Varmaan kakssataa vuotta, tai jotain. Mä olen äidin iltatähti. Isää mä en ole koskaan tavannut, joten säkin voisit ihan hyvin olla mun isä. Eikö olekin hullunkurinen ajatus?
No, vitsit vitsinä. Äiti haki mut spermapankista 6. ja 46. kadun risteyksestä. Kävimme katsomassa paikkoja viime kesänä, kun mutsille tuli äkillinen tarve esitellä aikaansaannoksiaan. Ostettiin siinä kadulta jädet ja keskusteltiin vakavia. Äiti esitteli rakennuksen ala-aulassa taululta eri kerroksissa olevia hedelmöityshoitoklinikoita ja laboratorioita. Ja niitä kuule riitti "buildingissä."
Naisia meni ja tuli ovista ja ikkunoista; osa pömpöllään, osa ei. Osa näytti hysteeriseltä ja osa suorastaan hullulta. Taas jotkut liihottivat pitkin kivilattiaa irti maasta ja hulmusivat mennessään, oikein lepattivat suupielet korvissa. Wierdoa menoa. Kaikkialla seinillä oli valtavia megaluokan vauvankuvia, joissa isot mollosilmät palleroiset loivat katseita alas äitiyskansaan kuin pikku vauvajumalat alamaisiinsa. Ai että kuule mulla oli siinä hauskaa, niin kauan kuin jätskiä riitti.
(Hirn)