MiesJokaTietääMitäHaluaa

Kirjoitin 30 viikossa n. 2200 kertaa. Oma suosikkini:
● Odotus = Jokin tapahtuma, jonka odottaa tapahtuvan joskus tulevaisuudessa varsin suurella todennäköisyydellä, jopa tietyllä kellonlyömällä. Toisin sanoen, olet jollain tasolla etukäteen varautunut siihen, että tuo tapahtuma tulee tapahtumaan - ellei juuri "silloin", niin jossain vaiheessa ainakin. Saatat olla jopa "varma" siitä. Tässä on myös asenteellisia eroja. Jotkut ihmiset odottavat että tapahtuu hyviä asioita. Heitä kutsutaan optimisteiksi. Vastaavasti ihmisiä, joilla on tapana odottaa huonoja asioita tapahtuvan, kutsutaan pessimisteiksi.
Vertailun vuoksi: Aiemmin olin itse suuri optimisti, mutta nykyään en ole kumpaakaan, koska olen saanut huomata, että molemmat piirteet, sekä optimistisuus että etenkin pessimistisyys ovat pidemmän päälle haitallisia. Optimismin vuoksi saa toisinaan pettyä, joskus todella pahastikin, mutta pessimismi tarpeeksi laajalti omaksuttuna voi itse asiassa tuhota koko maailman! Usein pessimistit puolustavat asennettaan sanomalla "pessimisti ei pety". Tuo on totta, mutta parasta olisi silloin lakata kokonaan luomasta odotuksia itselleen, niinkuin minä olen tehnyt. Tämä onnistuu niin, että elää elämäänsä hetkessä, eikä edes yritä varautua etukäteen johonkin tulevaan tapahtumaan. Tulee reagoida tapahtumaan vasta sitten, kun se todella tapahtuu. Ainoa asia mitä voi tehdä tulevaisuuden arvioinnin kannalta, on osata asettaa todennäköisyyksiä eri tapahtumille. Mitä paremmin pystyt näitä todennäköisyyksiä arvioimaan, sitä vähemmän tulet tekemään virheitä elämässäsi ja saatat välttyä onnettomuuksilta sekä vaaroilta.
Esim, jos tiedät, että jollain epäedullisella tai muuten jotenkin huonolla tapahtumalla on kohtuullisen suuri todennäköisyys toteutua, silloin voi olla viisasta perääntyä ajoissa. Et ole varma, tapahtuuko tuo huono asia, mutta et halua ottaa riskiä että niin tapahtuisi, koska sinulla ei ole varaa siihen - sinulle saattaa käydä todella huonosti mikäli kokeilet onneasi. Tarpeeksi monta kertaa kun hakeutuu tilanteisiin joissa on korkeahko riski saada nenilleen, niin siten yleensä tulee lopulta myöskin käymään.
Hyvissä tapahtumissa on se mukava puoli, että niiden tapahtuminen ei haittaa ☺ Siksi elämässä kannattaa tehdä mahdollisimman paljon sellaisia valintoja, jotka johtavat jollakin todennäköisyydellä johonkin hyvään. Tuon tod.näköisyyden ei tarvitse olla edes kovin suuri, kunhan sinulla on riittävästi aikaa käytettävissäsi. Mitä enemmän on aikaa, sitä todennäköisemmin hyvin epätodennäköinen tapahtuma tapahtuu - oli se sitten huono tai hyvä asia. Esimerkiksi rakkauden löytäminen voi olla vaikeaa, mutta sen löytää sitä todennäköisemmin, mitä enemmän käyttää aikaansa sillä tavoin, että sen voisi jonain päivänä löytää. Vastaavasti liikenteessä tulee sitä todennäköisemmin käymään jonkinlainen onnettomuus, mitä enemmän ja useammin siellä ottaa riskejä. Se ei todennäköisesti tapahdu aivan heti, mutta riippuen riskienoton vakavuuden tasosta, onnettomuus tulee luultavasti tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, mikäli riskien ottamista vain jatkaa ja jatkaa.
● Haave, unelma = Jokin tapahtuma tulevaisuudessa, jonka toivoo vielä joskus toteutuvan, muttei ole varma siitä, milloin se toteutuu, tai toteutuuko lainkaan. Suurin ero "odotukseen" on se, että on TÄYSIN pystynyt hyväksymään sen, että ne eivät ehkä koskaan toteudu. Eivät ehkä KOSKAAN. Että EHKÄ vielä jonain päivänä... Kun haave/unelma toteutuu, se tulee yleensä jossain määrin yllätyksenä. Näin siksi, koska et osannut ODOTTAA sitä tapahtuvan juuri silloin kun se enemmän tai vähemmän yllättäen tapahtui.
Elämässä kannattaa olla runsaasti erilaisia haaveita/unelmia. Sillä mitä enemmän niitä on, sitä todennäköisemmin ainakin jokin niistä ehtii toteutua omana elinaikanasi. Sitä parempi toki mitä realistisempia nuo ovat (eli niiden toteutumisprosentti on suhteellisen korkea), mutta myös epätodennäköisiä unelmia ja haaveita on hyvä elätellä... sillä eihän sitä koskaan tiedä miten käy, eikö niin? 😉 Riippumatta siitä, kuinka paljon unelmia tai haaveita on, kannattaisi yleensä tehdä KAIKKENSA sen eteen, että edes jotkut niistä tai se yksi ainokainen vielä jonain päivänä toteutuisi - vaikka vielä senkin jälkeen, kun olet jo kuollut pois. Jotta tämä olisi mahdollista, tulee TIETÄÄ MITÄ HALUAA. Niin... mikä olikaan muuten nimimerkkini?
Kärsivällisyys on ihmisen yksi suurimmista hyveistä. Hyvää kannattaa odottaa. Hyviä asioita tapahtuu niille jotka odottavat. Muuten, tässä kappaleessa nämä molemmat sanat "odottaa" viittaavat nimenomaan KÄRSIVÄLLISYYTEEN. Eivät siihen, että olisi jotenkin etukäteen valmistautunut tulevaan tapahtumaan. Kyky odottaa voidaan mieltää eri tavoin - sekä kärsivällisyytenä ETTÄ taipumuksena valmistautua johonkin tulevaan tapahtumaan, vaikka ei voi täysin varmuudella tietää, toteutuuko tuo tapahtuma vaiko ei. En missään tapauksessa suosittele kenellekään tätä jälkimmäistä lähestymistapaa.
t:
MJTMH ;)
miesjokatietaamitahaluaa@suomi24.fi ◄▬► mjtmh@suomi24.fi
- Hienompaa? Mielenkiintoinen sanavalinta.
Hienousko on se mittari jolla mitataan kunkin teon tekijän kokonaisarvo? - Vau, hurjan jykevän seinän pystytit! Oletkin varmaan ammattilaismuurari?
- Voi kun sinä ilmaiset itseäsi niin tulisesti ja kiivaasti vielä myöhäisilläkin tunneilla... :o
Auttaako se sinua saamaan paremmin unenpäästä kiinni vai käykö juuri päin vastoin? - Miksi siitä tarvitsee puhua? Eikö auttaminen itsessään riitä?
- "Yleensä ne jotka ottavat vaikka auttamisesta puhumisen itsekehuna eivät itse liiemmälti ketään auta ja siksi ottavat sen jonain kehuskeluna."
On idioottimaista lokeroida ihmisiä näin epärealistisen nyrkkisäännön perusteella. - Mulla kävi niin, että olin aina kaavaillut vieväni hautaan saakka tiedot kaikista enemmän tai vähemmän epäitsekkäistä teoista, joista vain minä olin tietoinen.
Mutta sitten eräänä päivänä muutin mieltäni ja aloin kokemaan tarpeelliseksi avautua. Vaikka niin ei alun perin ollut tarkoitus. Asiat ei aina mene kuten on suunniteltu.
Joten sinun logiikallasi muutuin epäitsekkäästä itsekkääksi vain siksi koska avasin suuni(?)
Voivatko teot olla epäitsekkäitä vain silloin kun niiden tekijä ei ikinä paljasta muille, kuinka paljon huonommin asiat olisivat voineet mennä mikäli hän ei olisi toiminut siten kuin toimi? - "... ätmejä ei edes olisi."
Mutta eihän niitä olekaan! On vain joukko miehiä, jotka eivät pidä itsestään sellaisena kuin ovat. Tämä itseinho säteilee heistä lukemattomilla eri tavoilla joka ikisellä kellonlyömällä kun he vuorovaikuttavat muiden ihmisten kanssa. Siksi muillakin on vaikeuksia pitää heistä. - Älä jaksa ottaa niit halivuudleffoja niin tosissaan. Todellisuudentajusi rakoilee jo pahasti.
- Minulla on moniakin unelmia. Mutta en koe että ne olisivat myrkyllisiä.
- Sun ei tarvitse selventää itsestään selvyyksiä.
- En mä pahastu väärinkäsityksistä, mutta lähinnä mietin, onko joku kaapannu sun tilin ku et ikinä oo vastannu mulle näin ystävällisesti...
- ".. Ilmoitit, että NarsuMarsustelet tai Ainakin aiot alkaa NarsuMarsustelemaan ..."
En mielestäni ole sellaista ilmoittanut. Mä tiedän miten ihmisiä voi käyttää hyväkseen tai johtaa harhaan erilaisilla toimenpiteillä, mutta ei se tarkoita sitä että aion tehdä niin. Harhaanjohtamista on kyllä joskus pakko harrastaa ihan vaan turvallisuussyistä. - Eikö ennen vanhaan tarvinnut?
- ".. Susta huokuu nyt sellainen juttu (jos/kun vertaa sun juttujas aiempaan), että olet kokenut "pienen" Valaistumisen ja sen Seurauksena Sun Aiempi SiniSilimäFiltteröinnin läpi "nähty" MaailmanKuva on kokenut Mullistuksen jne.. ;P"
Sä oot ilmeisestikin käyny saman jutun läpi myös. Itse olen nuorempana suhtautunut nimenomaan ihmissuhteisiin todella naiivisti, mutta myös elämänasenteeni tuolloin on ollut äärimmäisen toivoton koskien silloista tulevaisuuttani. Tämä vaikutti käytökseeni sekä motiiveihini niin hirvittävän paljon että kaikenlainen jälkiviisastelu nyt on minusta aivan turhaa. Nykytiedoilla olisin varmasti elänyt nuoruuteni aivan eri tavalla, mutta se on paradoksaalista. Tulevasta ei tietenkään voinut silloin tietää, eikä ilman tietoa tulevasta olisi ollut mitään syytä toimia toisin. Tuskin itsekään olisit toiminut toisin omassa menneisyydessäsi ilman tietoa tulevasta. Elämä on opettanut meitä molempia.
".. Mut joo.. Jos/kun Oikeasti Pystyt/Pystyisit noin Toimimaan ..." jne.
Mun kohdalla olisi paikallaan puhua enemmänkin toimimatta jättämisestä kuin mistään muusta. Kaikista eniten mua on jälkeenpäin kaduttanut sellaiset hetket, kun mulla olisi ollut mahdollisuus tehdä jotakin hyvää jollekulle josta välitin, mutta en päätynyt tekemään yhtikäs mitään. Halusin vain aina olla tarpeeksi näkymätön, se tavoite meni kaiken muun edelle. Tavallaan sellainen on todella itsekästä, mutta ymmärtääkseni pidin aina etäisyyttä muihin vain sen vuoksi, koska halusin jotenkin varmistaa, että voisin halutessani tehdä joskus myöhemmin itsemurhan mahdollisimman pienillä omantunnontuskilla. Eli toisin sanoen, mikäli juuri kukaan ei jäisi mua liiemmin kaipaamaan, täältä lähteminen oman käden kautta olisi kaikista helpointa. Vähin äänin. En halunnut vielä kovin nuorena kuolla, mutta oletin, että saattaisin haluta joskus myöhemmin. Pidin tavallaan ovia itselleni auki kaikkiin suuntiin, koska silloin näytti siltä etten luultavasti halua elää kovinkaan vanhaksi.
Reilu 10v sitten vanhaksi eläminen alkoi kiinnostaa toden teolla, koska rakastuin vaivihkaa ja odottamatta aivan ennenkokemattomalla tavalla. Se muutti kaiken. Olen siitä lähtien myös innostunut ajatuksesta saada aikaan mahdollisimman paljon hyvää! Tämä voi kuulostaa jotenkin tosi väkinäiseltä ja höpöhöpöltä mutta näin se vaan on :) Pitkään tämä halu oli selkeästi ollut vain jossain alitajunnan tasolla piileskelemässä, mutta vuosien varrella se on ottanut yhä isompaa roolia ja laajentunut kaikkialle tietoisuuteeni. Nykyään tuntuu siltä että halu tehdä hyvää on koko ajan ollut jotakin mikä on vain odottanut pääsemistään valloilleen minussa. Ilmeisesti olen tietoisesti tukahduttanut sen puolen itsessäni joskus nuoruudessani, koska ei tällaiset piirteet voi juurtua ihmisiin täysin tyhjästäkään.
Että tälleen sitä tuli taas tehtyä itseanalyysiä tänään. - Jos vastuu oikeasti olisi kuulijalla, tulisi olla totaalinen idiootti mikäli luottaisi mihinkään mitä muut sanoo! Silti luottamukseen perustuvia ihmissuhteita on maailma pullollaan, sekä ammatillisia että henkilökohtaisia. Kuinka selität tämän? Onko maailma täynnä täysidiootteja?
- Aivan. Koska se on oikeasti järkevää, mikäli ei välitä muista.
- @Mitkätotuudet
Joka tapauksessa, näkemyksesi on erittäin naiivi. En halua kaunistella valehtelemista yhtään enempää kuin on pakko, mutta elämä maapallolla on silkkaa kilpailua lähes jokaisella sektorilla, ja tämä kilpailuasetelma suoraan sanottuna pakottaa ihmiset valehtelemaan. Hyvin harvalla osapuolella on ylipäätään varaa olla valehtelematta, oli kyse mistä kilpailusta tahansa. Jos haluaa siinä pärjätä, useimmille jonkinasteinen valehtelu on se kaikista helpoin ja kustannustehokkain keino. Valehtelemalla saa merkittävän edun puolelleen lyhyellä tähtäimellä, mutta siitä kiinnijääminen vahingoittaa mainetta pidemmällä tähtäimellä.
Teoriassa on olemassa optimaalinen määrä valheita, johon tähtäämällä saa parhaat mahdollisuudet menestykseen. Jos valehtelee liian vähän, ei saa tarpeeksi etua verrattuna heihin jotka valehtelevat enemmän. Mutta jos valehtelee liikaa, kiinnijäämisen riski kasvaa ja lopulta maine kärsii siinä määrin ettei valehtelusta ole enää hyötyä. Parhaiten on luvassa menestystä kun löytää juuri sen kultaisen keskitien valheiden määrälle.
En puhu nyt itsestäni vaan kerron vain mitä tiedän. Itse en ole koskaan edes yrittänyt tavoitella tuota valehtelun ihanteellisen määrän tasapainoa oikeassa elämässä. Tähän mennessä olen tilanteesta riippuen valehdellut joko aivan liikaa tai aivan liian vähän suhteessa optimitasoon, koska pitkän aikaa oli niin että elämässä menestyminen ei kiinnostanut minua juuri ollenkaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut radikaalisti, mutta siltikään en aio hankkia menestystä hinnalla millä hyvänsä. Toisin sanoen, jo joitakin vuosia tarkoitukseni on ollut valehdella vain silloin kun on ollut aivan pakko, ja samalla tiellä aion myös jatkaa, tuloksista riippumatta. Täysin nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan tällä strategialla.
Mitä se menestys muuten on? No tämä tietenkin riippuu täysin siitä, keneltä kysyy. Jossakin asiassa menestymisellä voi olla lähes nollatoleranssi valehtelulle, kun taas toisentyyppisessä menestymisessä sietotaso sille voi olla hyvinkin korkea. Tässäkin vähän pohtimisen aihetta ja toista näkökulmaa samalla kun ehkä mietitte, mitä elämältänne oikein haluatte. - En koe että mua kiusattaisiin täällä. Jos kommunikointi ei pelaa niin sitten se ei pelaa. Yksi still-kuva ei muuta tilannetta miksikään - antaa vain mielikuvia ihmisille. Mulle on aivan sama mikä se mielikuva minusta täällä on, koska se ei kuitenkaan voisi ikinä vastata todellisuutta.
- Kaikki eivät sitä ja kaikki eivät tätä. Eivätkö kaikki ihmiset olekaan täysin samanlaisia? :o
- Kiva kuulla.