Adaar
Pitkä, pitkätukkainen, hoikka, älykäs ja avoin nainen. Tosin tuota viimeistä ominaisuutta en juurikaan toteuta tällä julkisella profiilillani, joten laitathan viestiä halutessasi tutustua. Innostun herkästi kaikesta hienosta, joka elämässä tulee vastaan. Ehkä myös sinusta.
p.s. Miehet eivät kiinnosta, joten älä tuhlaa aikaasi. Kiitos.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 34 kommenttia
- Seksuaalisuus ja sen suuntautuminen voivat muuttua koko elämän ajan, ehkä sitä helpommin jos ja kun on biseksuaali. Itsekin olen nelikymppinen nainen ja perheellinen. Nuorempana miehet kiinnostivat selvästi enemmän ja nykyään ei enää lainkaan. Muutama vuosi sitten tajusin katselevani vain naisia kadulla. Tänä vuonna päätin lopulta tehdä asialle jotain ja avasin keskustelun perheeni kanssa. Ei tämä kriisitöntä ole ollut, mutta toisaalta suhde mieheeni entisessä muodossaan oli tiensä päässä joka tapauksessa. Nyt koitamme pysyä ystävinä, vaikka molemmat hakevat (nais)seuraa tahoillaan. On tämä koomistakin välillä.
Joka tapauksessa nyt kun olen käynyt treffeillä ja peräti ihastunutkin pariin otteeseen toiseen naiseen, niin en osaa enää kuvitella muuta. Vielä sitä omaa ei ehkä ole löytynyt, mutta olen toiveikas. Varsinkin kun tapaan tämän jälkimmäisen ihastukseni taas viikonvaihteessa. :) En muista käyneeni näin pitkiä keskusteluja kenenkään miehen kanssa tai ollut emotionaalisesti näin rehellinen ja lähellä toista näin nopeasti koskaan aiemmin. Tosin olen itsekin muuttunut ja avoimempi kuin ennen.
Omat kuvioni menevät vähän toisinpäin kuin aloittajalla: pukeudun enimmäkseen miesten housuihin, kenkiin ja sellaisiin (vaikka paidat ovat aina naisten, koska kroppani on hoikka ja aika naisellinen) ja vetoan tietyntyyppisiin naisiin. Itse pidän selvästi lyhyemmistä kuin mitä olen (mikä on helppoa tällä pituudella) ja pyöreämmistä. Sellaiset ovat kovin somia.
Ei tämä elämä ole niin kiveen hakattu kuin itsekin luulin vielä vuosi sitten. Omat lapseni ovat jo aika isoja, joten se tietysti helpottaa asiaa. Samoin (ex)puoliso, joka ei ole lähtenyt syyttelemään, vaikka itse olenkin tästä syyllisyyttä tuntenut. Siltikään en aio enää elää vain pääni sisällä, sillä elämä on lyhyt. Ja ihmiset aikas ihania kuitenkin. - Rohkeinta+mitä+olen+tehnyt+on+varmaan+se,+että+otin+pakit+naiselta,+johon+ihastuin+vain+koko+ajan+enemmän+viime+kesän+kuluessa.+Olin+90%+varma,+että+niin+kävisi,+mutta+en+vain+kestänyt+omaa+haikailuani+ja+epätietoisuuttani+enää.+Hän+oli+hyvin+suloinen+-+kuten+aina+-+ja+tuntuu,+ettei+ystävyytemme+mennyt+pilalle.
- Onpa mielenkiintoinen avaus, sillä tätä tuli taas pohdittua viikonvaihteessa. Olen nelikymppinen ja ikääni jonkin verran nuoremman näköinen, mikä on hiukan ongelma (vaikka toki sinänsä mukavaa). Nimittäin nyt kun keväästä asti olen etsinyt seuraa, niin kaikki minua lähestyvät naiset ovat järjestäin selvästi nuorempia. Perjantaina poikkesin firman pippaloiden jälkeen dtm:ssä ja aika nopeasti kanssani tuli tanssimaan oikein viehättävä nuori nainen. Siis ei varmaan paljon yli 20-vuotias. Häkellyin taas täysin enkä ikinä tiedä miten indikoisin hänelle(kään), että olet nyt varmaan erehtynyt iästäni. :) Tuollainen lähemmäs 20v. ikäeroa on itselleni liikaa, vaikkakin on myönnettävä ihastuneeni tasan 11v. nuorempaan aivan todella valloittavaan naiseen. Harmi kyllä tapaan oman ikäisiäni naisia aika vähän ja kolmikymppisiä verrattain paljon johtuen harrastuksistani ja kiinnostuksenkohteistani. Lisäksi pidän enemmän aavistuksen poikamaisista kun selvästi femmeistä. Toisaalta se tarkoittaa muutakin kuin ulkonäköä, enemmänkin käyttäytymistä ja tyyliä.
Vastauksena kysymykseen, niin ei se nyt mitenkään haittaa, jos joku minuun ihastuu. Itse vain en oikein osaa tehdä asialle mitään, jos toinen on paljon nuorempi ja olen ainakin supervarovainen, jos ei muuta. Riippuu paljon ihmisestä ja hänen elämänkokemuksestaan miten tarkemmin ottaen suhtaudun. Mielenkiintoista joka tapauksessa tietää, että jotkut siis ehkä tekevät sen ihan tarkoituksella eivätkä vain erehdy iästäni. - Sama täällä. :) Tarkemmin ottaen edellinen lupaavan oloinen alku jäi sitten ihan vain siihen. Tuleva syksy ja pimeys vaikuttaa tavallista ankeammalta...
Sovin alussa mainittuihin spekseihin, mutta en välttämättä kaikkiin odotuksiin. Jos haluat pistää meiliä, niin tämän nimimerkkini perusteella pitäisi onnistua. Katsotaan sitten. :) - Kuiskaus, olit todella rohkea. Helppoa tietysti huudella täältä sivusta, mutta sinä edes yritit. Toivottavasti siitä tulee hyvä mieli myöhemmin, vaikka nyt sattuu ja ehkä kaduttaa. Kaduttaisi sekin, jos ei koskaan sanoisi mitään.
- Sulla ainakin on harvinaisen täysipäisiä kommentteja (vrt. tämä ja "Miksi ihastella etäältä"). Peukut sille, että joku jaksaa. :)
- Olen aika huono tässä, mutta näemmä sokeakin kana jyvän löytää. (Oi vitsi, miten kaunis metafora :D )
Noin viikko sitten olin samassa tilaisuudessa erään naisen kanssa, joka heti katseli silleen pitkään. Niin pitkään, että jopa minä tajusin sen. Juttelimme hänen kanssaan pöydän yli pari tuntia, kunnes jonkin vessa- tai juomanhakureissun jälkeen ehdotin, että hän voisi tulla minun puolelleni pöytää istumaan. Siellä oli penkit eikä tuolit, joten siinä pääsi aika lähelle. Kivaa... Jossain kohtaa hän kertoi melko henkilökohtaisesta aiheesta ja otin häntä kädestä kiinni. En oikeastaan onneksi edes ajatellut sen isommin, koska muuten olisi varmaan jäänyt tekemättä. Sitten kyllä ajattelin, että en nyt päästä irti (koska toinen ei kerran vedä kättään pois vaikka aikaa kuluu) ja palaa nollaruutuun vaan päinvastoin silittelin peukalollani hänen kämmenselkäänsä. Se oli aika pientä ja oikeastaan söpöä tavallaan, mutta hän lopulta ihan spontaanisti kysyi numeroani - ja jopa otti yhteyttä heti seuraavana päivänä, ja nyt olemme käyneet treffeillä. Tattadaa, aika uskomatonta edelleen. - Aloitus voisi melkeinpä olla myös omasta näppiksestäni lähtöisin, joten liityn iloiseen joukkoon jumissa olevia bi/lesbo-naisia (ja btw. tämä aihe olisi tosiaan ehkä kannattanut pistää bi-ketjuun, jotteivät jotkin lesbot pahoita turhaan mieltään). Tosin itse olen keskustellut avomieheni kanssa ihan avoimesti, joten tilanteeni on siinä mielessä helpompi.
Jos "Eksyksissä" haluat vertaistukea (asumme todennäköisesti eri kaupungeissa enkä kaipaa etäsuhdetta, joten tämä ei ole treffikutsu :), niin minulle voi kirjoittaa palstan normiosoitteeseen nimimerkin perusteella. - Tässä olikin kaikki aika hyvin kiteytettynä Norpalla. Sen verran vielä sanoisin, että vaikka pelkäät rakkaasi mieltymysten muuttuvan ajan kuluessa, niin kellä tahansa meistä ne saattavat muuttua monenkin asian suhteen. Jotkut eivät kestä siippansa lihomista tai vanhenemista tai saavat yllättävän fiksaation sinisilmäisistä ihmisistä, vaikka se oma on ruskeasilmäinen (tämä viimeinen on kieltämättä outo tapaus, mutta sattuu myös olemaan totta ja edelleen sitä on vaikeaa uskoa). En ole bi-seksuaalina ja naisena koskaan harkinnutkaan jättäväni ketään jonkun muun ihmisen vuoksi, vaan erotilanteessa kyseessä ovat aina olleet ihmissuhteen sisäiset asiat. Siksi otaksun, että jos se suhde hajoaa jonkin tällaisen seikan takia, niin taustalla ehkä on kuitenkin lopulta jokin muu asia. Ja mitä mieltymyksiin tulee, niin vaikka nuorempana olin biasoitunut miehiin, niin asia on vuosien (n. 15v.) aikana vähitellen kääntynyt toisinpäin. Tämä vastauksena siihen kysymykseesi, että päädymmekö lopulta miehiin. ;)
- PPPP ;) Ei kai sen mielipiteen, kannanoton tai niiden kautta heijastuvan arvomaailman pitäisikään olla nickistä ja päivästä kiinni, mutta kun ei pysty välttämättä seuraamaan tietyn ihmisen ajatuskulkuja viestistä toiseen, niin persoonasta ei saa mitään otetta. Mikä on sääli.
- PerusteluParasPuolustus-nimmarille: Et varmaan kuitenkaan tarkoittanut kommenttiasi niin kärkeväksi kuin aluksi sen tulkitsin, mutta... on jo helppoa nähdä miksi keskustelut täällä tyssäävät. Se on vähän sääli (vai onkohan sittenkään). Sopiiko muuten kysyä, miksi käytät kertakäyttönimimerkkiä? Se kun tuntuu olevan tällä foorumilla tavallista, mutta vie mielekkyyttä kun ei tiedä vaihtaako joku kantaansa joka toinen päivä. ;)
- Mikähän siinä on kun negatiivinen tulkinta on se ainoa oikea... eikös juuri se ole jotenkin todella pelottavaa? Aika vähän olen ikinä harrastanut mitään mitä en voisi jakaa jonkun toisen kanssa. Ei sitä iholla tarvitse jatkuvasti olla. Jos oikein kerran pelätä täytyy, niin monet ihmisethän pelkäävät seksuaalivähemmistöjä ylipäätänsä. Jotenkin luulisi juuri tällä palstalla löytyvän ihmisiä, jotka ymmärtävät, ettei se oma elämäntapa ole ainoa oikea. Pettynyt fiilis, mutta itsepähän vaivauduin vastaamaan. Olkoon opiksi itselleni.
- Äsh, inhoan typoja pitkässä tekstissä, jota ei pääse editoimaan: "hyvien vuosien varrella" tarkoittaa tietenkin "hyvin vuosien varrella" eli ajan kanssa. Toki toivottavasti se on hyvää aikaa. :D
- Koitin ja koitan välttää puolustelemismoodia, koska en tunne siihen tarvetta, mutta asiallisiin kysymyksiin vastaan. Miten aika riittää? Noh, ensinnäkään en koskaan katso televisiota. ;) Minulla ei ole myöskään aikaa syöviä harrastuksia, etenkin luovuttuani useammankin yhdistyksen hallitushommista. Lapseni ovat kasvaneet vaativimman iän ohi (jos he ovat kotona, heidät saa kaivaa huoneistaan), enkä enää tee juurikaan ylitöitä. Työaikani ovat liukuvat ja voin siirtää työpäiväni vaikka viikonloppuun. Päivittäisen työmatkani olen kutistanut kymmeneen minuuttiin, sekä olen järkeistänyt kotityöt. Kuinka moni antaa kumppanilleen mahdollisimman jakamattoman huomionsa yli kymmenen tuntia viikossa? Minä annan, sen lisäksi, että huomioin muun perheeni ja vietän kaikkien kanssa kahdenkeskistä aikaa joka ikinen viikko tasapuolisesti. En kuule edes lapsiltani olevani epäreilu ja se on jo aikamoinen saavutus. Minulla on ollut vain yli puolen vuoden suhteita ihan paria poikkeusta lukuunottamatta - näitäkin siis kourallinen - ja nykyinen pysyvä on kymmenvuotinen (polyamorinen en ole ollut kovin kauaa). Olen älykäs, huomaavainen ja omistautuva ja muodostan helposti myös pitkäaikaisia ystävyyssuhteita edelleenkin. Ihmiset luottavat minuun lähes poikkeuksetta ja tarjoan apuani usein myös tuntemattomille ihan vaan koska voin. Miten sen nyt selkeämmin sanoisi... en koe, että elämässä olisi juuri muuta tavoittelemisen arvoista kuin toiset ihmiset ja tutustuminen heihin mahdollisimman hyvien vuosien varrella. Olen tavannut suuria k*sipäitä ja päättänyt olla itse kaikkea muuta (en laske polyamorisuutta silkaksi k*sipäisyydeksi, mutta käsitän toki vastakkaiset mielipiteet). Pyrin elämään niin, ettei minun tarvitse koskaan valehdella - uskomatonta kyllä, mutta harvoinpa ihmiset esimerkiksi kysyvät mistä sukupuolista pidän ja missä seurassa liikun. En tosiaan kerro kaikkea kaikille kysymättä, mutta jos joku kysyy, niin joko sivuutan kysymyksen tai vastaan rehellisesti. Riippuu tasan siitä miten luokittelen kysyjän. "Jos toiselle ei merkitse lähes mitään..." Tämä on ihan uskomatonta soopaa, anteeksi nyt vain. Vähenikö rakkauteni esikoiseen kun toinen lapseni syntyi? Idioottimainen kysymys varmasti kaikkien mielestä. Entä rakastaisinko jotain isovanhemmistani vähemmän, vaikka heitä on (yhden eron ja uudelleenavioitumisen myötä) viisi? Joskus minäkin koin, että ainoa "oikea" romanttinen rakkaus on rakkaus yhteen kumppaniin enkä yhtään väheksy sitä ajatusmallia vieläkään. Silti suuri osa ystävistäni on vuosien varrella eronnut, pettänyt ja/tai tullut petetyksi, joten usko yhteen oikeaan rakkauteen ja yhden haluamiseen on aika pientä. Minä en ole koskaan edes kännissä bileissä suudellut kenenkään ulkopuolisen kanssa. Jokaisella on omat periaatteensa joiden mukaan elää, ja minun ovat minulle selkeät. (Tämän jälkeen ajatus "odottamattomista" sukupuolitaudeista on lähinnä koominen. En ole heteromonosuhteissakaan aloittanut seksiä ilman ehkäisyä/testejä. En myöskään nuole ovenkahvoja sairaaloissa.) Toivottavasti tämä oli nyt tässä ja ihan pirusti ohi aiheen vieläpä. Ainiin, ja omalla kohdallani kaksi on ihan maksimi. Aikaa voi tosiaan tuhlata paljon hyödyttömämminkin kuin kahteen kumppaniin, jotka ovat erilaisia ja joiden kanssa tehdään eri asioita, enkä nyt edes puhu seksistä. Vaikka juuri tässä ketjussa pitäisi. ;). Vielä jäi vastaamatta yhteen: olen ollut rakastunut naiseen ihan tosissani, mutta hän valitsi toisin. Ja kaikki suhteet lähtevät yleensä tapailuna, kuinkas muutenkaan. Joskus löytää mitä haluaa, joskus ei. Tärkeintä on olla hyödyntämättä muita, mutta kyllä sen toisenkin osapuolen täytyy tuntea itsensä ja tietää mihin pystyy.
- Tämä on yllättävän mukavaa näinkin. Toisen kanssa kävin juuri yötä mökillä, vaikka emme ole edes montaa kertaa tavanneet. Oli kiva katsella hänen nauravan hyppiessään trampoliinilla ja laittaa yhdessä takkatulta palamaan, vaikka sitten menimme ihan eri paikkoihin nukkumaan. Hän toki tietää tästä ihastuksestani toiseen ja itsellään on omansa, joten meillä pysyy tämä sovitusti molemminpuolisena kiintymyssuhteena kun kerran viihdymme yhdessä. Ja se toinen pyysikin sitten minua tänään treffeille, luulisin. Toivon. :D Mieheltä sen ainakin tulkitsisin niin, mutta eiköhän se sitten selviä, tosin nyt täytyy odotella sitä tapaamista aika pitkään. On aika ihanaa, että he tietävät kaiken olennaisen minusta ja joka tapauksessa pysyvät lähellä. Ja mitä siihen himoon tulee, niin koitan aktiivisesti olla ajattelematta sitä. ;) Mieluummin toimin muiden ehdoilla.
- Jos mainitsee yhden tai kaksi esimerkkiä/näkökulmaa, niin ei se tarkoita etteikö ymmärtäisi muitakin vaihtoehtoja olevan olemassa. Samaan sorruin toisaalta itsekin, mutta tarkoitus oli korostaa tässä puhutun maksetun seksin (fyysisen läheisyyden?) dilemmaa. Ihan pikkuisen kyllä nostattaa niskakarvoja myös tuo monogaamisuusnormatiivisuus, aivan kuin ei muuten voisi olla elämänkumppani. (Noh, onhan isolle osalle tärkeää omistaa se toinen - yksinoikeus seksiin ja/tai romanttisuuteen, jos ei muuten.) Mutta se niistä ennakkoluuloista, ja tässähän oli tarkoitus puhua maksetusta palvelusta. Lähti vähän ohi aiheen, mutta mikäs siinä.
- Tämä. (Tai siis tuo yllä oleva "Todellapuutteessa"-nimimerkin kommentti vaativaisuudesta, jos automaattilainaus ei tulekaan näkyviin.)
Tässäkin keskustelussa on tullut ilmi, että maksetun seksityöläisen tulisi olla lesbo, jos palvelee lesboasiakkaita - miksi ihmeessä bi ei käy? Tai sitten käy ja ylitulkitsin - pahoitteluni. Mutta siis lesboja tuskin olisi kellään asiakkaana jonoksi asti, joten paljon järkevämpää olisi palvella sekä miehiä, että naisia. Sitä paitsi luulisin biseksuaaleja löytyvän määrällisesti enemmän, joten sellaisen ammattilaisen löytäminen olisi helpompaa. Tämä nyt ihan teoreettisesti kun kerran rupesin asiaa päässäni pyörittämään. (Vaikka kurtisaanin ala olisi joskus parikymppisenä kiehtonut, se on aivan liian riskialtis ja epäarvostettu ammatti, ja luulen tienaavani aivoillani enemmän. ;)
Vaikken ole seuraa ehtinyt kauaakaan etsiä ja haen korostetusti vain naista (yksikössä), niin tässä ajassa olen silti saanut miehiltä ja pariskunnilta ihan saa...kelisti meilejä. En yhdeltäkään naiselta. Ai sori yhdeltä, joka etsi elämänkumppania (mikä oli tosi söpöä ja ihanaa ja surullista ja harmitti kun en voi olla se - ainakaan monogaamisesti). Naiset vain katsovat kadulla. Jos pääsisin kahville vaikka joka kymmenennen päätään kääntävän naisen kanssa, niin lähes joka viikko olisi treffit. Ja sitten kuitenkin löytyy naisia, jotka maksaisivat seksistä ammattilaisen kanssa! Ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä, enkä kaipaa saarnaa polyamorisuudestani, mutta en vain tajua yhtälöä... - Selviät toki, ärsyttävää kyllä. ;) Kai tiedät hänestä jotain, jonka perusteella ottaa yhteyttä? Nykyään se tuntuu olevan aika helppoa - siis jäljittäminen - kunhan ei mene stalkkauksen puolelle. Minut tuolleen kerran jäljitettiin ja menimme kahville, ja olimme lopulta pitkään yhdessä. En pahastunut, vaikken ensi alkuun ollut edes kiinnostustunut koko ihmisestä. Kyllä se sitten muuttui kun toinen oli kovin herttainen.
- Mitä mieltäkö. No nuo nyt ovat tuommoisia aika heppoisia "faktoja", mutta kyllä niistä keskustella voi. ;) Ehkä ne perustuvat haastattelututkimuksiin ja tilastoihin vai mistä lie syntynyt tällä kertaa. Voisin kyllä kuvitella, että se menee usein juuri tuossa mainitussa järjestyksessä. Toisaalta pystyn kuvittelemaan senkin, että ihastuminen-himo-kiintyminen -järjestys on melkein yhtä yleistä. Jos ei sitten yleisempää. Tosin itse olen nyt kiintynyt yhteen uuteen tuttuun ja ihastunut toiseen. Kummassakaan tapauksessa ei voi vielä puhua suhteesta, eikä ehkä koskaan, joten koitan olla miettimättä sen pidemmälle (toinen on liian ystävä kun taas toinen liian kaukainen).
- "Ensimmäistä tapaamaani naista..." tarkoitti tässä kontekstissa nyt ensimmäistä, jolle näillä ekoilla treffeillä selvensin taustani pohjia myöten. Hän ei kauhistellut tai ollut pettynyt, koska hänellä taas on ihan omat syynsä (tässä tapauksessa ihastunut saavuttamattomaan ja haluaa silti tapailla muita). Useilla on. Joku on vaikka lähdössä kesän jälkeen kahdeksi vuodeksi Kiinaan ja haluaa silti seuraa, vaikka pelkää, ettei jatkoetäsuhde onnistuisikaan. Monet taas jostain syystä valehtelevat ikänsä tai painonsa tai olevansa juuri eroamassa. Voisinhan minäkin toki sanoa niin. Ihan just viiden vuoden kuluttua kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja... Tai sitten on sellaisia kuin minä. Ilmeisesti tuo ensimmäisen viestini "ihan avoimesti" oli jotenkin vaikeatajuinen.