Pinsini
Neljänkymmenen tienoilla oleva naisihminen. Kuvittelen vielä olevani alle kolmikymppinen, mutta kylmä totuus on se, että kohta tulee täyteen neljä vuosikymmentä ja tuntuu etten ole edes elänyt elämääni täysillä.
Olen introvertti ja MBTI-persoonallisuudeltani INTJ. Eli, olen siis sisäänpäin kääntynyt, kyyninen, omaperäinen, luova, lukutoukka ja ties mitä muuta. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta ja varaudun kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin etukäteen.
En ole nätti tai kaunis. Olen enemmänkin tavallinen, tai enemmänkin mitäänsanomaton. Laihaksikaan minua ei voi haukkua.
Olen lapseton; biologinen kelloni on tikittänyt jo aikaa sitten ja nyt olen jo tyytynyt siihen, etten todennäköisesti koskaan saa omia lapsia.
Seksuaalisuuteni on… epäselvä. En ole lesbo, olen lähempänä heteroa, mutta kuitenkin todennäköisesti enemmän biseksuaali tai panseksuaali kuin heteroseksuaali. Iästäni huolimatta en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa.
En tiedä mitä ihastuminen tai rakastuminen on, koska edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. En jaksa lähteä vapaa-ajalla minnekään huvittelemaan, vaan vietän mielelläni aikaa kotona yksikseni ja lataan akkuja raskaan työpäivän jälkeen. Välillä tuntuu etten kestä ihmisiä ympärilläni, joten yksinäisyys on oma valintani. Toisaalta haluan vaihtaa ajatuksia toisten kanssa ja ideoida maailmaa paremmaksi paikaksi. Valitettavasti en vain ole löytänyt kovinkaan monta ihmistä, joihin voisin samaistua tai joille uskaltaisin avata omia ajatuksiani tai halujani.
En ole koskaan välittänyt ystävieni tai ihastumisen kohteiden iästä; minusta ikä on vain numero, tärkeintä on tulla toimeen toisten kanssa iästä huolimatta. Kuvittelisin että voisin olla parisuhteessa reilusti minua nuoremman tai vanhemman henkilön kanssa, jos vain kemiamme kohtaavat ja tulemme toimeen.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia5 aloitusta · 66 kommenttia
- Kuten olen kuullut sanottavan "olettaminen on kaikkien munausten äiti", myös parisuhde vaatisi heti alusta alkaen syventävän keskustelun mitä kumpikin osapuoli odottaa ja haluaa, eikä oletettaisi toisesta jotain sellaista mitä oikeasti ei ole olemassa.
Tunnustan että naisten ongelmana on monesti se, että ei kerrota mistä kenkä puristaa. Tuhistaan, äristään, kiukutellaan, ollaan hiljaa ja oletetaan että miesraukka osaisi tulkita (tai olla jopa ajatustenlukija) kaikkien pienten ilmeiden, vihaisten katseiden, hiljaisuuden perusteella missä mennään. Ongelmat ratkeaisivat jos vain kerrottaisiin asia ääneen. Mutta eihän mikään ole niin yksinkertaista että ratkaistaisiin ongelmat vain puhumalla :D - Tämä oli hyvä! Kun oikein asiaa ajattelee, näinhän se on. Tosin täytyy olla aikamoinen supermies että oikeasti löytyisi mies, joka täyttää kaikki vaatimukset. :D
Minulle riittäisi että mies täyttäisi edes osan esitetyistä kohdista suhteen alussa, ajan myötä lista varmaankin täydentyy. En oleta, enkä odota, että kukaan mies oikeasti tavoittelisi kaikkia listan kohtia. - Jokaisella on makunsa, mielipiteensä ja arvomaailmansa, ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Toiset elävät säästeliäästi vaikka rahaa olisi, toiset taas kuluttavat enemmän kuin ansaitsevat. Jokainen tekee oman valintansa ja se on heidän oma asiansa -- ja myös ongelmansa, jos eivät osaa hallita rahankäyttöään ja ajautuvat ongelmiin.
Itselle on jäänyt lapsuudestani jäljelle joitain asioita, jotka vaikuttavat omaan rahankäyttööni. Vanhempani eivät olleet varsinaisesti rutiköyhiä mutta toisen pienellä palkalla ja toisen pienellä eläkkeellä ei hirveästi osteltu hienoja vaatteita tai tavaroita lapsille. Sieltä on jäänyt eräänlainen säästeliäisyys joissain asioissa. Toisaalta myös yritän korvata lapsuuden/nuoruuden puutteita hankkimalla sellaisia asioita, joita en silloin aikanaan saanut omistaa.
Sinkulle tuo rahankäyttö on varmaan vähän eri asia, koska silloin kukaan muu ei ole kärsimässä tai hyötymässä rahasta, olet vastuussa itse itsestäsi. Perheellisen tulee miettiä miten rahankäyttö vaikuttaa puolisoosi ja lapsiisi. - "Eipä tänne tule kirjoiteltua mitään valheita kaikki tulee puhtaasti jos noinkin voi sanoa..."
Tämä on ihan hyvä periaate ja kirjoituksiasi on aina mukava lukea.
Itse en ihan kaikkea paljasta ajatuksistani ja asioistani tällaisella anonyymillä palstalla, mutta en myöskään jaksa alkaa jatkuvasti kierrellä, kaarrella ja valehdella mielipiteistäni. Ymmärrän toki niitä, jotka pitävät tällä palstalla kirjoittamista vain viihteenä ja joiden elämäntyö saattaa olla muiden keskustelujen trollaaminen. Hupinsa kullakin ja jokainen saa päättä esittääkö itseään vai jotain muuta... - Damn... Jäi pois tuosta edellisestä viestä seuraava:
"Yllä keskustelleista Pinsini olisi minun makuuni, mutta olen liian vanha hänelle. "
Nyt on pakko kysyä minkä ikäinen oikein olet? Ei tarvitse kertoa ihan tarkkaa ikää mutta suuntaa antava heitto riittää :) - "JOS et saa sitä mitä haluat,
NIIN halua sitä jonka saat!"
Tämä on todella hyvä ajatus. On tietenkin hyvä että jokaisella on haaveita ja tavoitteita, mutta miksi ihmeessä pitää haaveilla loputtomasti jostain saavuttomattomasta? Moni hyvä asia ja ihminen voi mennä ohitse jos jatkuvasti vain hylkää "tarjoukset" jotka eivät vastaa haavetta. En tarkoita että pitäisi tyytyä sellaiseen, joka ei tee onnelliseksi, mutta kannattaisi miettiä realiteettejä.
"Yllä keskustelleista Pinsini olisi minun makuuni, mutta olen liian vanha hänelle. " - Ihan mielenkiinnosta on nyt pakko tarttua tuohon työttömän parisuhteen saantiongelmaan. Onko oikeasti niin ettei työtön saa parisuhdetta? Onko tämä jonkinlainen itsetunto-ongelma, jonka vuoksi työtön tuntee ettei parisuhdetta löydy juuri työttömyyden vuoksi vai onko tämä oikeasti tilastollinen fakta että työttömät jäävät parisuhteiden ulkopuolelle?
Työttömätkin voivat olla komeita ja kauniita, eikö heilläkään muka ole mahdollisuuksia parisuhteeseen? Vai koskettaako tämä ongelma pelkästään sellaisia, jotka eivät mielestään ole komeita/kauniita?
Tämä on nyt oikeasti vain uteliaisuutta koska en ole huomannut tätä ongelmaa omien tuttujeni piirissä tai ehkä he eivät vain ole viitsineet tuoda mielipiteitään esille tästä asiasta. - Kiitos kommentista :D Jep, pysyn sinkkuna.
En aio liittyä Tinderiin. En bailaa, enkä kaipaa mitään glamouria. En etsi rikasta kumppania, pärjään ihan omillani kunhan vain pidän huolta rahankäytöstä kun kyseessä on harrastukset. - On totta että sinkkunakin menee rahaa (joskus vähän liikaakin), sitä en kiellä, mutta silloin se on pelkästään minun ongelmani, eikä rahankäyttöni vaikuta keneenkään muuhun. Sittenpä itse kärvistelen seuraavaan palkkaan asti, jos tilinsaldo alkaa näyttää nollaa. :P
- Näinhän se on. Jos oikein ruusunpunaisten lasien läpi katsoo, ei sillä rahalla ole merkitystä. Mutta jossain vaiheessa totuus varmaan tulee vastaan kun pitää alkaa laskea euroja ja senttejä, jos pitäisi lähteä johonkin yhdessä.
Ehkä se on sittenkin helpompaa olla sinkku niin ei tarvitse miettiä raha-asioita sen tarkemmin. Riittää että tiedän mitä rahaa tulee tässä kuussa ja mihin se menee ja seuraavassa kuussa sama juttu... :D - Onhan tämäkin näkemys, mutta valitettavasti aika osuva. Onhan noita kiiipijöitä nähty ja kuultu julkisuudessakin, joten ei varsinaisesti ole mikään uusi asia että nuori nainen etsii itselleen rikkaan miehen ja elelee miehen siivellä.
En ole sen enempää tietoinen miten paljon raha-asiat aiheuttavat perheriitoja, mutta olettaisin että aika paljon kuitenkin. Etenkin silloin kun työssäkäyvän pariskunnan toinen osapuoli jää työttömäksi tai ihan tulottomaksi, tulee ongelmia ja riitoja. Toista voi ahdistaa että pitää elää toisen tulojen varassa ("elätettävänä") ja toisen pinna alkaa kiristää kun joutuu makselemaan molempien puolesta kaikki mahdolliset. - En epäile etteikö ole ihmisiä, jotka ajattelevat näin, mutta eivät kaikki ajattele. Parisuhteen alussa voi olla mahdollista että raha-asiat merkitsevät eri tavalla kuin pitkän parisuhteen jälkeen. Oma palkkani riittää juuri ja juuri omiin menoihini ja kaikki äkilliset ja ylimääräiset menot ahdistaa ja huolettaa, joten ainakaan parisuhteen alussa en haluaisi lähteä maksamaan kenenkään toisen menoja. Mutta toisaalta en lähtisi myöskään heti utelemaan pankkitilin saldoa.
Tiedän pariskuntia, jotka ovat hoitaneet koko parisuhteen ajan tulonsa ja menonsa erikseen ja ovat mm. sopineet keskenään mitkä laskut yhteiset laskut kumpainenkin maksaa ja ruokamenot on hoidettu yhdessä.
Toisaalta tiedän myös pitkään yhdessä olleita henkilöitä, joilla on yhteinen tili jonne molempien palkat ja etuudet maksetaan ja, jolta maksetaan kaikki menot välittämättä siitä kumman tuloilla ne loppujen lopuksi katetaan.
Ja sitten on niitä valitettavia tapauksia, jossa toinen parisuhteen osapuolista hoitaa kaikki talouden raha-asiat ja toisella ei ole hajuakaan mitä tulee ja mitä menee.
Jokaisen tilanne on erilainen ja todennäköisesti pitäisi tehdä jossain vaiheessa jonkinlaisia kompromisseja että kumpikin osapuoli olisi tyytyväinen. Valitettavasti raha-asiat ovat sellaisia, että niistä saa aikaiseksi isojakin riitoja... - Ihan uteliaisuudesta kyselen että mistä nämä naiset tietävät sinun tulosi, jos eivät tartu sinuun kiinni? Alkaako keskustelu heti tuloista vai onko tulosi ihan yleisesti tiedossa, jotta naiset välttelevät sinua?
Ehkäpä sinun pitäisi vaihtaa iskuryhmää myyjistä ja kassaneideistä johonkin muuhun ;) - Lueskelin jostain seuranhakuilmoituksia ja huomasin että aika moni luetteli haluavansa matka- tai harrastusseuraa. Jotenkin outoa että kun aikaisemmin ilmoituksien kautta haettiin vakavaa parisuhdetta, nyt haetaan sellaista seuraa joka yleensä löytyy ystäväpiiristä tai työpaikan sisältä.
Tai ehkä minä olen liian vanhanaikainen tai naiivi, enkä osaa lukea rivien välistä ja "matkaseura" ja "harrastusseura" tarkoittaakin jotain aivan muuta ;) - Ehkä olen tullut iän myötä varovaiseksi, kyyniseksi ja epäluuloiseksi, mutta ainakin minulle on vaikea rakentaa mitään syvempää suhdetta kenenkään kanssa jonka kanssa keskustelen anonyymisti tällä palstalla. Myönnän toki että on ihmisiä joihin voisin haluta tutustua paremmin jos huomaan jonkun tietyn kirjoittajan tekstien vastaavan omia ajatuksiani mutta lähempi tutustuminen vaatisi kyllä enemmän kahdenkeskistä ajatustenvaihtoa.
Juu, voi olla että se kumppani voisi löytyä sieltä kassajonosta. Mutta taitaa sekin vaihtoehto olla minulta pois suljettu kun yleensä käyn kaupassa vain kerran tai pari viikossa ja menen kauppaan yleensä sellaiseen aikaan päivästä ettei kassallekaan ehdi syntyä edes jonoa :D - Ja mistähän tämä käy ilmi? Minulle ainakin riittää tasa-arvoinen parisuhde. Ei tarvitse olla sikarikas, eikä tarvitse olla myöskään Brad Pitt (joka mielestäni ei ole edes komea).
Minä en ainakaan väitä etteikö palstalla voisi olla kunnollisia miehiä, jotka voivat hyvinkin olla potentiaalisia kumppaneita kenelle tahansa. Vaikka kirjoittelu tällä palstalla on mukavaa ajanviettoa, en kuitenkaan itse lähtisi etsimään täältä elämänkumppania. - No, nytpä selvisi erittäin mainiosti miksi olen sinkku ja tulen todennäköisesti pysymään sinkkuna lopun elämäni: en juo viinaa, enkä bailaa.
- Vaikka kuinka haluat kumppania ja parisuhdetta, sääli ei ole todellakaan hyvä perusta suhteelle :D
Mutta ihan oikeasti... Minun mielestäni on hyvä jos ihmiset vähän avartaisivat ajatteluaan ja oikeasti tutustuisivat sellaisiinkin ihmisiin, joita eivät varsinaisesti ehkä aluksi ajattele "sillä silmällä". Jos ei synny syvempää parisuhdetta, sille ei voi mitään, mutta voit saada itsellesi kuitenkin hyvän ystävän... - Jep, näinpä juuri. Jotenkin tuntuu että ympäristö ja yhteiskunta pakottaa sinut tiettyyn muottiin ja pitäisi olla jotain muuta kuin on, ihmiset eivät kelpaa sellaisenaan kuin on. Minun mielestäni kenenkään ei pitäisi pariutua pelkästään ympäristön paineesta koska ei parisuhdekaan tuo onnea, jos väkisin aloitat suhteen sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa sinulla ei ole tulevaisuutta.
- Olen samaa mieltä. On ikävää että ulkonäköön tuijottaminen voi viedä sinulta erittäin hyvän pitkäaikaisen kumppanin, jonka kanssa elämäsi voisi olla paljon parempaa kuin jonkun toisen kanssa.
Jokainen tekee tietysti omat valintansa...