Pinsini
Neljänkymmenen tienoilla oleva naisihminen. Kuvittelen vielä olevani alle kolmikymppinen, mutta kylmä totuus on se, että kohta tulee täyteen neljä vuosikymmentä ja tuntuu etten ole edes elänyt elämääni täysillä.
Olen introvertti ja MBTI-persoonallisuudeltani INTJ. Eli, olen siis sisäänpäin kääntynyt, kyyninen, omaperäinen, luova, lukutoukka ja ties mitä muuta. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta ja varaudun kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin etukäteen.
En ole nätti tai kaunis. Olen enemmänkin tavallinen, tai enemmänkin mitäänsanomaton. Laihaksikaan minua ei voi haukkua.
Olen lapseton; biologinen kelloni on tikittänyt jo aikaa sitten ja nyt olen jo tyytynyt siihen, etten todennäköisesti koskaan saa omia lapsia.
Seksuaalisuuteni on… epäselvä. En ole lesbo, olen lähempänä heteroa, mutta kuitenkin todennäköisesti enemmän biseksuaali tai panseksuaali kuin heteroseksuaali. Iästäni huolimatta en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa.
En tiedä mitä ihastuminen tai rakastuminen on, koska edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. En jaksa lähteä vapaa-ajalla minnekään huvittelemaan, vaan vietän mielelläni aikaa kotona yksikseni ja lataan akkuja raskaan työpäivän jälkeen. Välillä tuntuu etten kestä ihmisiä ympärilläni, joten yksinäisyys on oma valintani. Toisaalta haluan vaihtaa ajatuksia toisten kanssa ja ideoida maailmaa paremmaksi paikaksi. Valitettavasti en vain ole löytänyt kovinkaan monta ihmistä, joihin voisin samaistua tai joille uskaltaisin avata omia ajatuksiani tai halujani.
En ole koskaan välittänyt ystävieni tai ihastumisen kohteiden iästä; minusta ikä on vain numero, tärkeintä on tulla toimeen toisten kanssa iästä huolimatta. Kuvittelisin että voisin olla parisuhteessa reilusti minua nuoremman tai vanhemman henkilön kanssa, jos vain kemiamme kohtaavat ja tulemme toimeen.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia5 aloitusta · 66 kommenttia
- "Sen lisäksi sinulla oli raamikkuusvaatimus. Ja hassusti siinäkin sekä naisen muhkeus että sirous ovat peruste haluta raamikasta miestä ("koska olen siro ja sellaisen miehen saan" / "koska olen muhkea itsekin")."
Okei, nyt tipahdin kärryiltä... Siis kenellä oli raamikkuusvaatimus? Ei ainakaan minun kommentissani, tätä ei voi edes lukea rivien välistä.
Ei miehen tarvitse olla raamikas; laiha, lihava, hintelä ym. ovat OK, niiden perusteella en miehiä valikoi. Eikä minulla ole edes sen kummempia mielipiteitä hintelistä miehistä. Ja kuten sanoin koska olen muhkea, laihahkot miehet eivät yleensä ole kimpussani.
Meillä jokaisella on makumme ja niistä voidaan varmaan ikuisesti kiistellä. Toiset tykkää vaniljasta, toiset suklaasta. Toiset mansikasta, toiset vadelmasta... Toiset tykkää pitkistä, toiset lyhyistä. Minä tykkään suunnilleen samanmittaista tai pidemmistä. PISTE. - En ole rasisti jos ajatellaan ihonväriä, rotua, uskontoa tai muuta vastaavaa. Minulla ei ole mitään maahanmuuttajia vastaan, jos toimivat maassa maan tavalla, mutta en välttämättä alkaisi parisuhteeseen yhdenkään kanssa. Kyse ei ole rasismista, vaan realismista; monesti heidän kulttuurinsa ja arvonsa ovat nii-iiin kaukana omistani, että turha lähteä yrittämään mitään heidän kanssaan. Jossain vaiheessa se vastakkainen arvomaailma tulee kylmästi vastaan.
- Hmm...
No, Stephen King ei ole varsinaisesti komea, mutta eihän nuorena mikään rumakaan ollut. En nyt suoralta kädeltä lähtisi syyttämään ulkonäköäsi syyksi tähän ongelmaan mutta.... Naiset parveilevat baareissa useimmiten laumoina, joten voi olla että joku on voinutkin olla kiinnostunut mutta ei ole uskaltanut lähestyä jos muut eivät ole tykänneet ulkonäöstäsi.
En tiedä... hankala sanoa mikä ongelmana on, mutta kuulostaa siltä että se voisi hyvinkin olla joku ulkonäöllinen syy, jos kuitenkin olit sosiaalinen. Voihan syynä olla joku muukin asia, jonka vain naiset huomaavat, mutta kukaan ei vain kerro sinulle. Naisenakin on pakko tunnustaa, ettei naisten logiikkaa voi aina järkeillä. - Oli mielenkiintoista lukea aamulla mitä kaikkea ehdittiin kommentoida sen jälkeen kun lähdin nukkumaan :D
Okei, pituusasiat... Vaikka yleisesti ottaen en välitä toisten ulkonäöstä ja yritän tutustua ihmisiin syvemmin, enkä tyrmää ainakaan keskustelua pelkästään ulkonäön perusteella. Mutta... minulla ja varmaan jokaisella muullakin on jonkinlainen perus mies- tai naismaku, joka sytyttää kun ajatellaan elämänkumppania. Oman pituuteni (sekä myös leveyteni :) vuoksi en ENSISIJAISESTI etsi kumppania kovin paljon minua lyhyemmistä. Voi mies olla minua lyhyempikin, mutta mieluummin suunnilleen saman pituinen tai pidempi. Ei sen miehen kuitenkaan tarvitse olla 180-senttinen.
Kun väitetään että naisilla on pitkä lista kriteerejä mitä miehellä pitää olla (tumma, komea, rikas jne.). Tämä pituusasia on ollut minulla AINOANA kriteeninä miehen osalta jo pitkään.
Ja jotta miehet eivät vedä palkokasvia nenäänsä pituussyrjinnästä, sama pätee myös naisiin (jos joku ei ole lukenut profiilistani että tykkään myös naisista).
Ja hintelyys... Ei tämä varsinaisesti ole este, mutta koska olen itse suhteellisen muhkea, eivät laihat ole olleet tähän mennessä kimpussani. - Ööö... tuo keskituloisuus ei haittaa. Mutta tuota pituutta pitää miettiä. Olen itse about 173 cm, joten en nyt välttämättä haluaisi rinnalleni mitään hobittia.
- Tämä menee jo pilkun viilaukseksi...
Ainakin minun mielipiteeni on se, että "omillaan toimeen tuleva" on henkilö, joka pärjää saamillaan palkoilla TAI sosiaalisilla etuuksilla ilman että tarvitsee koko ajan elää nälkäkuoleman partaalla tai kinuta rahaa kavereilta tai sukulaisilta joka kuukausi.
Ei tarvitse olla sikarikas, eikä edes iso palkkainen. Kyllä pienituloinenkin pärjää omillaan, jos vain tulot ja menot ovat balanssissa.
Tämä on nyt vain minun mielipide. Ehkä joku toinen voi ajatella että vain kansanedustajien palkoilla tulee toimeen... - "Oletko itse naisena keskitasoa eli KTN?"
Kun joku vain kertoisi missä menee näiden tasojen rajat... Sanotaan näin etten ole ainakaan YTN. Se että olenko ATN tai KTN, who knows...
"Aika montaa kiinnostaa kemia. Mutta rahaakin pitää miehellä olla kun kiva elämä on kallista ja tekisi mieli matkustellakin."
Ei elämän tarvitse olla luksusta. Tai, en minä ainakaan sitä kaipaa. Minulla on oma asunto (tosin edelleen velkainen), eikä minua kiinnosta matkustaminen ainakaan ulkomailla. - Ei tuo tilanne nyt aivan täysin terveeltä kuulosta. Parisuhteen pitäisi olla molemminpuolinen, eikä sellainen että toinen sanelee ehdot tai muuttaa "sääntöjä" itselleen edullisemmaksi. Voitteko ollenkaan keskustella raha-asioista ja sopia yhteisiä pelisääntöjä ilman että tilanne menee riitelyksi?
On ihan hyvä että yhteiset talouden laskut maksetaan puoliksi. Mielestäni kummallakaan osapuolella ei ole yksipuolisesti oikeutta päättää mitä toisen saamilla "ylimääräisillä" rahoilla tehdään, vaan asiasta pitäisi keskustella yhdessä.
Kirjoituksesta ei käy ilmi kuinka pitkään olette olleet yhdessä. Vaikuttaa siltä että avovaimosi määrää teillä kaapin paikan, eikä tunnu joustavan asiassa. Jos tunnet että tilanne ei tule muuttumaan miksikään vaan samat ongelmat raha-asioiden kanssa tulevat todennäköisesti jatkumaan niin pitkään kun olette yhdessä, oletko varma että haluat pysyä hänen kanssaan...? - Juu, niin varmaan käykin :D
Jos eivät usko, ei ole minulta mitenkään pois. - Aika pitkälle oma päätös.
- En ole kaunis, enkä tiukkakroppainen. Minulle kelpaisi ihan hyvin keskiverto duunarimies, jos vain ollaan samalla aaltopituudella. Eikä todellakaan toukoaallot kiinnosta.
Mistä ihmeestä te olette niitä naisia etsineet, jos ne kaikki muka ovat olleet kiinnostuneet vain rahasta...? Ei se raha pidemmän päälle onnea tuo, enkä minä ainakaan jaksaisi olla parisuhteessa kenenkään rikkaan k*sipään kanssa, jos kemiat ei kohtaa. - Voi olla. Vaikka olen sinkku, enkä ole perheellinen, ei minuakaan kiinnostaisi kuunnella jatkuvasti kenenkään tarinoita ryyppyreissuista tai muusta.
- En ymmärrä miksi miksi tätä rumuusasiaa tuodaan jatkuvasti esille. Okei, myönnän että on varmasti oikeasti rumia ihmisiä, joiden ulkonäkö on luotaantyöntävä. Mutta voiko oikeasti olla tilastollisesti mahdollista että tällä palstalla on niin paljon rumia ihmisiä kuin mitä keskustelut ja kommentit antavat ymmärtää? Itse ajattelisin että monella on enemmänkin itsetunto-ongelmia; monien pakkien ja lukuisten epäonnistuneiden tilanteiden johdosta ei jakseta yrittää ja oletetaan ettei saisi ketään.
Rumuus-käsite ei tarkoita kaikille samaa. Voit katsoa peiliin ja ajatella olevasi ruma, mutta joku toinen voi ajatella kuinka kauniit silmät sinulla on tai kuinka mielenkiintoiset kasvosi ovat. Meillä jokaisella on makumme ja mielenkiintomme, ei kaikki tykkää samanlaisista asioista.
Ne miehet, jotka ajattelevat olevansa rumia: kerro edes yhden julkisuudessa olevan miehen nimi (suomalainen tai ulkomaalainen), jonka ajattelet olevan ruma. Voimme vaikka kaikki naiset yhdessä ruotia tuon henkilön ulkonäköä ja katsoa löytyykö asioita joista tykätään tai inhotaan ja ovatko kaikki sitä mieltä että kyseessä on ruma mies. Ehkä näin saamme selvimme kuinka monta mielipidettä asiasta on. Ja toivon mukaan ymmärtäisitte myös sen että pakit yhdeltä tai useammalta naiselta ei tarkoita että kukaan Suomessa tai maailmassa ei pidä ulkonäöstäsi; se vain tarkoittaa sitä ettet vain ole vielä kohdannut oikeaa henkilöä. - Suurin osa kavereistani on parisuhteessa tai perheellisiä. Sinkkuna olen huomannut ainakin sen että jonkun verran jään kavereideni menojen ulkopuolelle koska useimmiten heidän asiansa pyörivät lasten ja lasten harrastusten ympärillä. Suuressa porukassa on hankala olla mukana keskustelussa jos puhutaan esim. pikku-Kallen potalla käynneistä, pikku-Miisan räkätaudista tai pikku-Veitikan uudesta jääkiekkoharrastuksesta, jonne vanhemmat häntä vie joka päivä. Ei minulla ole mitään annettavaa tällaisiin keskusteluihin, joten olen vain hiljaa.
On tietenkin kaveriporukasta ja itsestä kiinni miten sinkku huomioidaan porukassa. Jos perheelliset ja sinkut lähtevät yhdessä vaikka viihteelle perjantai-iltana, voi sopia ettei puhuta tietyistä asioita (esim. lapsista), jolloin kukaan ei tunne itseään ulkopuoliseksi. Tai sitten harrastatte jotain yhteistä tekemistä, jolloin ei ole merkitystä oletko sinkku vai perheellinen.
Myönnän toki että kyllä sinkun ja perheellisen välille voi tulla sellainen näkymätön muuri, joka estää monesti yhteisen tekemisen. Perheellisen tulee ajatella ensin lapsia, jolloin menotkin tulee järjestää heidän mukaansa. Sinkku voi taas tehdä mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa. Perheellinen halua tuoda keskusteluissa esille lapsiaan tai puolisoaan, sinkulla on aivan muut asiat mielessä. - Rumuus on käsite, joka tarkoittaa eri asioita lähes jokaiselle. Minä voin inhota jotain asiaa, toinen voi olla haltioissaan. Minä voin tykätä jostain, mutta joku toinen voi pitää rumana.
Voisitko kertoa tarkemmin itsestäsi. Ja kuinka nuori/vanha olit kun kävit baareissa ja oliko muu baariväki samanikäistä/vanhempaa/nuorempaa? Kävitkö yksin vai kavereiden kanssa? Kuinka sosiaalinen olit, yrititkö itse tehdä kontaktia toisiin vai olitko hiljaa? Moni asia voi vaikuttaa miten toiset reagoivat sinuun. Älä nyt heti ala ajattelemaan että olisit ruma tai juuri sinussa on jotain vikaa.
En bailaa, enkä juo, joten en nyt varsinaisesti ole baareissa käymisen asiantuntija ;-) Uskon kuitenkin tuntevani aika hyvin miten ihmiset käyttäyvät. - Pinsini on ollut käytössä noin vuoden eri some-palveluissa. Se on sekoitus nimeäni ja mielikuvituksen tuotetta. Se on lyhyt, selkeä ja sellainen, jota kukaan ei ollut ehtinyt viedä.
Vaihdan aika ajoin nimimerkkejäni kun kyllästyn edelliseen tai kun tunnen kasvaneeni ulos nimimerkistäni. Pitkäaikasin nimimerkkini eli rinnallani about 10 vuotta. Kirjoitin siihen aikaan novelleja pöytälaatikkoon ja silloinen nimimerkkini oli erään tarinani päähenkilön nimi.
Sen jälkeen käytössäni oli about 5 vuotta nimimerkki, joka oli myös muunnos erään tarinan päähenkilön nimestä. Tämä on edelleenkin käytössä joissain some-palveluissa.
Jostain syystä yritän yleensä keksiä nimimerkin jonkin vanhan tarinani päähenkilöstä, jolloin tunnen nimimerkin omakseni ja yleensä nimimerkki on sellainen että se kelpaa melko nopeasti eri some-palveluissa ilman että pitää alkaa muokkaamaan nimimerkkiä tai lisäilemään turhia numeroita rekisteröitymisen onnistumiseksi. - Aika hyvin olet salapoliisityötä jo tehnyt :)
Pelkkä Facebookin profiilikuva takaapäin ei välttämättä vielä kerro mitään kenenkään iästä. Oletko AIVAN varma että haluat lähteä penkomaan asiaa ja mahdollisesti aiheuttaa huonot välit miehesi kanssa, jos taustalla ei kuitenkaan ole mitään vilppiä? Voiko miehesi kanssa mitenkään keskustella vielä asiasta?
Jos kuitenkin olet varma että halut oman mielenrauhasi vuoksi jotain varmuutta asiasta ja haluat jatkaa salapoliisintyötä... Oletko kokeillut googlata nimellä löytyykö muita sometilejä, esim. Instagram, LinkedIn, Twitter, Youtube, blogeja...? - Näinpä :D
Jos tunnet naiskumppanisi tai -ystäväsi tarpeeksi hyvin, osaat tulkita silmän ja kulmakarvojen kurtistamisen, suun mutristamisen, hymähdyksien, olankohautuksien, kyllä/ei-vastauksien ja jopa kahvikupin kolautuksen tarkoittavan jotain tiettyä asiaa ja osaat tulkita mitä uskallat sanoa tai miten sinun tulee toimia. Mutta jos et tunne henkilö tarpeeksi hyvin (tai et osaa lukea hänen ajatuksiaan), voi tulla tiukkaa palautetta toiminnastasi.
Jos saat luvat tehdä mitä haluat, tarkoittaa se että sinun tulee tehdä niin kuin naisesi käskee (tai siis ovelasti vihjailee rivien välistä).
Ja silloin kun nainen pyytää sinua tuomaan jotain ja ehdit miettiä asiaa sekunnin liian pitkään, voi tulla tiukka tiuskaisu: "No, älä sitten tuo!" Tämä tarkoittaa että hän edelleenkin odottaa sinun tuovan pyydettyä asiaa ja sinun on parempi tuoda se TAI... ;) - Voi pitää paikkaansa että joku ajattelee näin. Tai sitten nainen ajattelee siitä näkökulmasta että omillaan toimeentuleva mies ei ainakaan jää naisen elätettäväksi :D
Minulle "omillaan toimeentuleva" kertoo sen että hän pystyy maksamaan tuloillaan omat menonsa, eikä turvaudu jatkuvasti toisen tuloihin tai joudu esim. ottamaan pikavippejä.
Ehkä tämäkin on taas niitä luonne-/kasvatus-/ajatusmaailma-asioita, joissa jokaisella on oma mielipiteensä. Itse tuleen toimeen omillani, enkä kyllä lähtisi heti suhteen alussa lainailemaan tai anelemaan mieheltä rahaa tai pyytämän maksaa minkäänlaisia hankintoja.
Mutta... vaikka nainen olenkin, en minäkään oikein aina ymmärrä naisten logiikkaa ja kotkotuksia. ;) - Pitkään sinkkuna olleena sanoisin että riippuu ihmisestä.
Sinkkuna ollessa elämä on jumiutunut omiin uomiinsa ja ainakin minulla on tietyt rutiinit ja asiat, joita en haluaisi ehkä täysin parisuhteessa muuttaa. En katso että muutos olisi huono asia, mutta aluksi muutoksien oppiminen voisi olla hankalaa. Mutta... elämässähän tulee tehdä kompromisseja, joten keskustelun kautta varmaan löytyisi kultainen keskitie molemmille osapuolille. Se, että kuinka suuria ja minkälaisia kompromisseja kukin haluaa tehdä (vai haluaako ollenkaan), riippuu ihmisestä ja luonteesta. Toiset tykkäävät muutoksista ja toiset taas ovat tiukasti kiinni omassa elämässään eivätkä halua minkään muuttuvan.
Jos sinkun puheista, tavoista ja muista eleistä käy selkeästi ilmi ettei ole valmis luopumaan asioista parisuhteen myötä, eikä tekemään kompromisseja, ehkä tämä henkilö ei ole sen arvoinen että häneen kannattaisi panostaa sen enempää. Ehkä ko. henkilö onnellisempi yksikseen sinkkuna.