Pinsini
Neljänkymmenen tienoilla oleva naisihminen. Kuvittelen vielä olevani alle kolmikymppinen, mutta kylmä totuus on se, että kohta tulee täyteen neljä vuosikymmentä ja tuntuu etten ole edes elänyt elämääni täysillä.
Olen introvertti ja MBTI-persoonallisuudeltani INTJ. Eli, olen siis sisäänpäin kääntynyt, kyyninen, omaperäinen, luova, lukutoukka ja ties mitä muuta. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta ja varaudun kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin etukäteen.
En ole nätti tai kaunis. Olen enemmänkin tavallinen, tai enemmänkin mitäänsanomaton. Laihaksikaan minua ei voi haukkua.
Olen lapseton; biologinen kelloni on tikittänyt jo aikaa sitten ja nyt olen jo tyytynyt siihen, etten todennäköisesti koskaan saa omia lapsia.
Seksuaalisuuteni on… epäselvä. En ole lesbo, olen lähempänä heteroa, mutta kuitenkin todennäköisesti enemmän biseksuaali tai panseksuaali kuin heteroseksuaali. Iästäni huolimatta en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa.
En tiedä mitä ihastuminen tai rakastuminen on, koska edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. En jaksa lähteä vapaa-ajalla minnekään huvittelemaan, vaan vietän mielelläni aikaa kotona yksikseni ja lataan akkuja raskaan työpäivän jälkeen. Välillä tuntuu etten kestä ihmisiä ympärilläni, joten yksinäisyys on oma valintani. Toisaalta haluan vaihtaa ajatuksia toisten kanssa ja ideoida maailmaa paremmaksi paikaksi. Valitettavasti en vain ole löytänyt kovinkaan monta ihmistä, joihin voisin samaistua tai joille uskaltaisin avata omia ajatuksiani tai halujani.
En ole koskaan välittänyt ystävieni tai ihastumisen kohteiden iästä; minusta ikä on vain numero, tärkeintä on tulla toimeen toisten kanssa iästä huolimatta. Kuvittelisin että voisin olla parisuhteessa reilusti minua nuoremman tai vanhemman henkilön kanssa, jos vain kemiamme kohtaavat ja tulemme toimeen.
- Riippuu vähän minkälaisista arvista on kyse ja kuinka näkyvistä. Arvet voivat myös antaa persoonallisen kuvan ihmisestä, eivätkä välttämättä työnnä toisia pois. Jos arvet ovat isoja ja huomiota herättäviä, voivat ne häiritä mielenkiintoa. Valitettavasti osa naisista ei välttämättä välitä kuoren sisäpuolisista asioista, jos ensimmäinen huomion kohde on joku häiritsevä asia ulkokuoressa. En väitä että kaikki naiset olisivat tällaisia. On toki myös naisia, jotka ei välitä tippaakaan miltä näytät kunhan kaikki muut asiat on kunnossa ja saat kiinnitettyä naisen huomioin jollain muulla tavalla.
- Tsemppiä aloittajalle joko sinkkuna olemiseen tai uuden alun löytämiseen.
Itse samaistuin heti kirjoitukseesi. Käsittääkseni aloituksen pointti oli sinkkuna olemisen helppous tai ettei jaksa etsiä uutta. Miksi kommentoijat kiinnittivät heti huomiota painoon ja laihduttamiseen? Onko laihduttaminen oikeasti taikasana kaikkien ongelmien ratkeamiselle? Ymmärrän kyllä miksi pitäisi laihduttaa (parantaa terveyttä ja kaikkea muuta ihanaa), mutta miksi laihduttaminen on aina ensimmäinen vaihtoehto kun ulkopuoliset lähtevät etsimään keinoja miten pääset pois sinkkuudesta? Mitä jos lihot parisuhteen alkamisen jälkeen? Jättääkö kumppanisi sinut, koska et enää vastaa sitä henkilöä joka olit parisuhteen alussa? Mitä jos löydät kumppanit nykyisenä itsenäsi (lihavana, pullukkana, pullana...) ja alat laihduttaa vasta sen jälkeen? Tuleeko kumppanisi mustasukkaiseksi kun kuvittelee että voit uutena itsenäsi saada kenet tahansa? - Aloittajan listaamat oireet viittaavat aika hyvin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Mutta myös toisaalta moneen muuhunkin tautiin.
Mainitsit sairastavasi kilpirauhasen vajaatoimintaa; tämä on jo siis virallisesti todettu? Milloin on viimeksi otettu verikokeet? Onko tutkittu pelkät kilpirauhasarvot vai koko verenkuva? Onko sinulla säännöllinen Thyroxin-lääkitys? Ja jos on, kuinka pitkään olet ollut lääkityksessä? Olisiko aihetta keskustella lääkärin kanssa onko nykyinen lääkeannos tarpeeksi suuri...? - Voi toki olla mahdollista että hyvännäköisillä on paljon sosiaalista elämää, menoja ja muuta elämänsisältöä kuin tällä palstalla oleskelevalla, mutta en heti väittäisi että ulkonäkö ja täällä oleskelu ovat mitenkään sidoksissa toisiinsa.
Voihan hyvännäköinenkin olla yksinäinen ja tarvita tämän palstan kautta sosiaalisia kontakteja. Ja toistaalta voihan vähän rumempikin olla sosiaalisesti aktiivinen, eikä ehdi roikkua täällä. - Okei, nyt oli ihan pakko pysähtyä miettimään aloittajan kirjoitusta. Onko oikeasti niin että miehet (tai ainakin jotkut miehet) ovat töissä vain, jotta saisivat naista? Ja jos naista ei saa, luovuttaa ja jättäytyy työttömäksi?
Oo-kei... Ehkä olen vanhanaikainen ja kaiken lisäksi nainen, mutta en oikein ymmärrä aloittajan pointtia. Miksi työhön mennään hakemaan naista? Itse menen kyllä töihin siksi että saan sosiaalisia kontakteja ja myös rahaa maksaakseni asumismenot, velat, ruuan ja kaikki muut välttämättömät asiat. En pidä työstäni niin paljon että jaksaisin roikkua samassa työpaikassa eläkeikään saakka, mutta tyydyn siihen mitä nyt tällä hetkellä on tarjolla. Vaikka sosiaalituilla voisi jopa saada saman verran rahaa käteen kuin työssä ollessa...
Työttömyys voi kuulostaa ihan kivalta kun ei tarvitse tehdä mitään ja voi vain olla kotona, mutta... Vaikka en ole mikään sosiaalinen perhonen ja olen mieluummin kotona vapaa-ajalla, minua pelottaa etten uskaltaisi enää lähteä mihinkään kotoani jos jään pidemmäksi aikaa kotiin toimettomaksi.
Ja eikö niitä naisia löydy mistään muualta kuin töistä...? - Aloittajalle: Vanhempiesi suhtautuminen tilanteeseen on todella ikävää, heidän pitäisi tukea ja auttaa tilanteessasi. Jos et saa heiltä vastakaikua tilanteeseen, yritä löytää joku joka kuuntelee sinua ja antaa ainakin henkistä tukea jaksamiseesi. Itse toivoisin että menisit ammattiauttajalle (esim. kunnan mielenterveyspolille tai lääkärille), heillä on keinot ja osaamista auttaa näissä asioissa. Jos et halua tässä vaiheessa ammattiapua, yritä löytää kuitenkin edes joku taho, joka tukisi sinua, jotta et jäisi yksiksesi miettimään näitä asioita. Kokeile tarvittaessa olla yhteydessä Valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen (tässä linkki nettisivuille https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin), jos tuntuu siltä ettet jaksa lähteä mihinkään hakemaan apua mutta haluat jonkun auttavan. Alussa voi riittää että löydät ihmisen vaikka netin kautta, joka kuuntelee sinua ja on mukana elämässäsi.
Älä luovuta vielä, yritä löytää jokin keino jolla saat elämääsi edes jonkinlaista virtaa. Se voi olla joku uusi harrastus, ihminen tai vaikka se, että menet hetkeksi johonkin uuteen paikkaan kokeaksesi uusia asioita.