WastelandLif3
Oon 22v miäs Turust, graafikko ja taiteilija, eli tiedän kaikenlaista kyseisistä aiheista :d
Myös kiinnostunut kaikenlaisista poliittisista ja yhteiskunnallisista aiheista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2 aloitusta · 33 kommenttia
- Ite uskon niin että ihminen kuolee vähitellen, eikä ihan silleen "naps!", joten osa kuoleman kokemuksista voivat jtnkin liittyä aivoihin viellä, kunnes sitten koet sen että irtaannut kehosta ja "leijut", niin se liittyy taas henkimaailmaan jota emme osaa tieteellä selittää. Joissakin lähteissä rajakokemukset ovat sanottu viellä olevan aivoista peräisin, mutta toisaalta senkin uskon osittain liittyvän henkimaailmaankin.
- Tämä maailmankaikkeus ei ole niin yksinkertainen kuin ihmiset ajattelevat, helppoahan on ajatella että sen on luonut joku. Todellisuudessa juttu on niin että niin kauan kun emme tiedä edes kaikkea omasta planeetasta niin miten kummas voimme sitten tietää kaiken alusta? Niin ateismit eivät mun mielestä ole ihan puupäitä... Vaan ateismi tarkoittaa juuri oman katsomuksen rakentamista ja että menet sen perusteella mitä vähän joka paikasta opit kun taas kristityt olettavat kaiken olevan yhdessä kirjassa. Todellisuudessa kun pitää panna vaa-alle keskiverto ateisti ja kristitty, niin kyllä se vaaka kallistuu ateistin puolelle koska ateistit eivät tarvitse kirjaa selittääkseen elämän tapahtumiin syyt vaan päättelee ne syyt itse ja joskus vähän luovuuttakin käyttää.
- Näinhän se menee, eihän aatteet olekaan kiinni leimattuja tiiviisti toisten kanssa ja sen takia ei tarviikaan koittaa omaan muottiin väkisin tunkea, vaan menee samantien toiseen hyllyvälikköön ja etsii itselleen paremman. Eli tämä on ota tai jätä. Kassa 1 on tuolla -->
- ja tarkotan siis että uskontokunnat taas oudoksuvat ateisteja.
- Tämä mun kertomani perustuu siis siihen mitä itse koen ja ateismihan on pohjimmiltaan sitä "oman kokemansa perusteella" uskomusta. Ateismi ei siis mun ymmärryksen mukaan pyrikään olemaan "mainstream" ja on käytännössä vaan käsite joka tarkoittaa että "ei usko mihinkään" tai sitten "voi osittain olla uskovainen". Ateistinen periaate on siis pää sääntöisesti sitä että rakentaa oman elämänkatsomuksensa.
Ja mun mielestä siis ateisti ovat ihan älykkäitä siinä missä muutkin, on vaan niin että vähän "erilaisuutta" valtavirta oudoksuu. - Ateismista siis jos puhutaan, niin silloin puhutaan uskomuksesta jossa ei rajoja ole ja hyväksytään myös jos ootkin puoliksi jossain uskonnossa, mutta toisaalta oot ateisti. Ateismi perustuu siihen että rakennat oman uskomuksesi, olet oma raamattusi ja kirkkosi/whatever.
Itse oon vähän kristittyä ja ateistia, harjoitan joskus telekinesiaa. Pointti siis kun kerron tän niin on se että ateismissa ei oudoksutakaan poikkeavuuksia, vaan se on uskomus jossa hyväksytään myös se "ei valtavirta" ja tarkoittaa sitä että "valtavirtaa" ei oo. - Oon ateisti, en sano että kellään meillä ois mitään kehuskeltavaa koska jokaisella meillä on omat probleemansa ja niiden kanssa kamppailemme. Aina vanhempiamme kuuntelemme ja teemme valintamme niiden perusteella. Niin siis samalla viivalla olemme, muistaen että ihmiset ovat erilaisia ja ihmisillä on omat tietoaukkonsa joissa aina on paikkaamisen varaa. Tärkein siis olla oma itsensä!
Oon kokenut jo lapsena sen mitä ei kuuluisi edes kokea. Ihmiset ovat ateisteja omista syistään ja niiden paheksuminen on siksi hyödytöntä. Ihmiset elävät itselleen tärkeän tiedon pohjalta, joillekin se on kristinusko ja joillekin joku muu tai sit se että ei usko mihinkään. Suurimman pohjan elämän uskoon/tietoon tosiaan antaa yleensä vanhemmat ja se missä oloissa oot kasvanut.
Oon aina ollut uskonnoista kiinnostunut vaikka oonkin ateistisesta perheestä ja rukoilen välillä jumalaa. Ei tee susta huonoa ihmistä vaikka et lukiskaan raamattua kannesta kanteen/käy joka sunnuntai kirkossa! Esimerkiksi mun isä on sellainen kristitty lahko uskovainen, joka käy kokoajan kirkossa ja on seurakunnassa äärimmäisen aktiivinen, mutta toinen puoli hänessä on se että ei pyydä koskaan anteeksi ja väkivaltainenkin on.
Mun mielestä voidaan sanoo että jotkut "aktiiviset" kristityt voivat olla aika kujalla elämästä kans, ihan kuin missä tahansa muussa uskonnossa/uskomuksessa. - Minua ollaan kiusattu niin kauan kun muistan, olen 22 vuotias mies ja tässä minä viellä olen vaikka olen kohdannut samanlaisia itsetuhoisia ajatuksia! Kiusaajien takia ei kannata koskaan luopua elämän toivosta koska kiusaajat ovat täällä maan päällä vain aukomassa muille päätä ja yrittämässä pilata toisten elämiä! Haluatko antaa niille sellaista kunniaa että saavat määrittää sun hyvän olon? Et! Minua ollaan siis kiusattu ihan hiekkalaatikkoikäisestä tähän päivään saakka. Iän myötä olen oppinut jättämään kiusaajat huomiotta ja pois elämästä omaan arvoonsa. Minulla on siis kaksi kertaa tullut itsetuhoiset ajatukset tässä aikuisiällä. Pääsin niistä pois vain kertomalla lähipiirilleni niistä, myös terpaiassa olen käynyt puhumassa näistä asioista. Kuitenkin toivoni elämässäni piti vahvana usko että minua todellakin tarvitaan täällä ja että ne jotka kiusaa, niin kertoo että kuinka vajaaälyisiä itse ovat.
Itsemurha ei siis missään nimessä saa olla se ratkaisu juuri sen takia koska edes kiusaajat eivät sitä halua, vaan heidän tarkoitus on koittaa lytistää ihminen maan rakoon saaden siitä sairasta nautintoa tietämättä mitä se voi kiusatulle eiheuttaa! Erityisesti kiusataan erilaisia ihmisiä, esimerkiksi niitä jotka jollain tavalla poikkeavat perus massasta, esimerkiksi lahjakkuuksillaan ja taidoillaan tai sitten muuten vaan vähän erilainen luonne. Kiusaaminen on ihmisen tapa yrittää näyttää kuinka mahtava on ja että "mä oon sua parempi ja sä oot muhun verrattuna täysi nolla" Tässä vaiheessa kiusaajat todellisuudessa näyttävät että kuinka heikkoja ja yksinkertaisia itse ovat kun eivät parempaa keksi kuin koittaa ratkaista asiat vain yrittämällä lytätä toinen maan pienimpään rakoon!
Suosittelen että ottaisit siis asian puheeksi ja et missään nimessä edes suunnittele tuollaisia itsetuhoisia juttuja, koska olet viellä lapsi ja elämä vasta edessäpäin. Uskon että varmasti löydät viellä elämääsi valon, sillä jopa pilvisimmältä taivaalta tulee aina joku valonpilkahdus! - En siis sano että en hyötynyt koulusta yhtään, mutta kiinnostus kouluun oli nollassa välillä, koska mua aina kiusattiin ja jotkut opettajat oli todella ärsyttäviä, jotkut taas oikein kannusti koulun käyntiin, ja niiden oppilaana minul meni koulu paremmin. Mutta niitä ärsyttäviä opettajia oli liikaa minun peruskoulun aikana ja toivoisin että sellaisia ärsyttäviä opettajia olisi vähemmän koska eihän silloin kukaan koulua jaksa käydä jos sellaisia on liikaa, okei olin aikoinani ekalla "todella vaikea" mutta opettajien pitäisi ymmärtää että lapset eivät tajua maailmasta paljonkaan vielä. Ei siis ole yleistys tämä vaan puhun niistä jotka ei ymmärrä sitä. Erityiset traumat kouluun tuli siitä yhdestä opettajasta joka oli yksi psykopaatti ja heitteli pulpettei ja haluan että sellaisille opettajille ei kukaan joudu opetettavaksi sillä sen takia tuli koulukammo!
- Niin ja tietenkin oli se paras opettaja joka jtnkin ymmärsi tilanteeni, niin tuli tosiaan ysillä ja ymmärsi tämän että mua oltiin kiusattu todella kauan jo, halus nostaa kissan pöydälle ja puuttua siihen kiusaaamiseen mitä tapahtunu osallani ja koin silloin että "vihdoinkin opettaja johon voin luottaa täysin!" Olihan niitä kyllä jotka "yritti" sitäkin ennen, mutta eipä hedelmää tullut!
Tähän kysymys että onko valtavirta opettajista niin avuttomia että ei tehdä käytännössä hittoakaan tuollaisen lopettamiseen? Ja mun mielestä "kivakoulu" kampanjat ovat ihan turhia, jos vasta ysillä saadaan kiusauskierre loppumaan :) Niin en yhtään ihmettele jos joku ei viihdy koulussa... Itse tulin sinne VAIN kavereiden takia enkä muun ja joo yksi kiitos siitä kun ilmanen ruoka sentään! - Ja lisään että "opettaja on aina oikeassa" on siis maailman ylimielisin ja kliseisin kommentti jota olen ihmisen suusta kuullut ja se on todistettu tässä ja kokemuspohjaisesti, myös tuhansien suomalaisten osalta, niin älkää ihmetelkö että oppilaat lintsaa koulusta :)
Oon ite siis 22 jo ja nyt tajunnu että mikä tässä mättää ja miettiny niin tämä siis on se yleisin mikä tappaa luokkahengen koska "opettajahan on aina oikeessa" :) - Olen tuonut terapiassa tällaiset ajatukset esille, koska tuollaiset asiat ovat oikeasti liian isoja pitää sisällään, myös tiedän että perheelle ja kavereille voi kertoa näitä asioita. Sekin että saan heistä kaikista myös jonkinlaista vertaistukea.
Sen takia terapia on todella tärkeä omasta mielestäni, koska ei aikuisilla perheenjäsenillä ja kavereilla ole eikä voi olla aikaa/resursseja kuunnella kaikkia pahoja oloja, vaikka haluaisivatkin! Myös itsekin olen kavereilleni sanonut että kannattaa mennä puhumaan ammattilaisille murheistaan kun ovat mulle tulleet jtn pahoja olojaan puhumaan ja en osannut kaikissa auttaa.
Jostakin syystä kun olen maininnut terapiasta heille, niin ovat ottaneet sen itseensä ja saaneet herneitä nenään, jota en ymmärrä koska sanon vain ystävyyttäni noin, enkä sen takia että haluaisin mtn hulluna pitää heitä/ilkkua heidän pahaa fiilistä. Niin kuin mainitsin, että käyn terapiassa niin tiedän että siinä ei ole mitään noloa eikä se todellakaan ole mtn pahaa tarkoittavaa että ehdotetaan terapiaa!
Päinvastoin se on auttanut mua TODELLA PALJON koska yhteen aikaan kartoin ihmisiä ja erityisesti välttelin sosiaalisia tilanteita enkä saanut koulusta kavereita ja söin aina yksin koulussa. Vieläkin minulla on kynnys kommunikoida ihmisten kanssa, mutta ei läheskään niin ylitsepääsemätön kuin 18 vuotiaana. Nykyään sosiaalinen elämäni on ihan ok ja olen hyväksynyt itsekin että saatan olla hiljainen, koska sekin masentaa ja voi saada pahat ajatukset liikkeelle jos syyllistää itseään liikaa!
Eli miksi nyt sanon näin, niin terapian aloittaminen voi olla todella vaikeaa, mutta sitten kun sinne menee niin sitten muutaman vuoden jälkeen jo huomaa että on edistynyt PALJON ja että on parempi ollakin ja voit henkisesti PALJON paremmin! Ja lisäksi tiedostaa että kuinka paljon oikeasti katuisi jos ei olisi mennyt.
Yksi masennuksen syy voi olla, että kokee olevansa yksinäinen ja että on vaikea puhua tunteistaan. - Minulla oli kerran itsemurha-ajatus ja olin jo lähellä viiltää ranteeni auki. laitoin kaverellekin jo viestin että "mun tekisi mieli hypätä parvekkeelta tai viiltää ranne auki". Menin sitten siitä ekaksi suihkuun ja sen jälkeen menin keittiön suuntaan ja suunnittelin että pistän keittiöveitsen ranteelleni ja koitan pystynkö viiltämään ranteeni auki.
Mutta sitten mulle vaan tuli yhtääkkii sellanen "en tee tätä" tunne jonka johdosta sitten otinkin keittiöveitsen sijasta puhelimen käteen ja soitin siskolle, menin sinne ja sieltä soitettiin tyksiin.
Menimme samana päivänä sinne tyksiin siskon kanssa ja puhuin näistä asioista todella avoimesti ja se helpotti pikkaisen, mutta silti oli pitkään paska olo siitä koska ajattelin että "miten voin edes suunnitella tekeväni itselleni näin?!"
Tilanteeseen johti se kun oli sitä ennen olin riidellyt äidin ja siskon kanssa ja molemmista jäi sellainen olo, että olen epäonnistunut kaikessa ja että olen yksi hiton pahan ja negatiivisen keskittymä.
Nytten olen pystynyt pitämään ne ajatukset kurissa vaikka niitä välillä tullutkin, olen vain ajatellut että "ne ovat vain ajatuksia, eivätkä sitä mitä oikeasti haluan!" Nyt enne kun kirjoitin tätä tekstiä, niin olin aika sika masentunut ja oli lähellä että ne samat ajatukset tulevat takaisin, mutta sain sit kuitenkin koottua itseni ja siirrettyä ne taas sivuun!
Itsemurha ei MISSÄÄN NIMESSÄ ole se ratkaisu ja ne todellakin ovat negatiivisten ajatusten taakka jotka painaa, joista on päästävä PIKAISESTI eroon puhumaan, eikä missään nimessä pidä odottaa mtn, vaan silloin pitää hälytyskellojen soida ja tiedostaa tilanne ja sen vakavuus. Sillä jos edes ajattelee tuolleen, niin sitten se voi viedä kontrollin! - No liikun säännöllisesti ja teen aerobista treeniä. Poltan mutta silti olen siitä huolimatta ensiluokkaisessa kunnossa koska muut elämäntavat ovat ensiluokkaiset ja en mitään paikallisia/autoa käytä, vaan joka matkan jonka kuljen niin menen joko pyörällä tai jaloin.
Tosiaan stereotypiaa vaan että sinkut eivät kunnostaan huolehdi. Olen sinkku mut en koe sitä minään, sinkkuna sul enemmän aikaa ittelles. Joskus nuorempana en kunnosta huolehtinu vaan olin koneel koko ajan, ja siit oli vaikee päästä pois koska suurinpiirtein koko lapsuus ja nuoruus tuli käytettyy koneel.
Välil ryypänny kiitettäväst, mut ei se terveyttä kyl pilannu oo vaik ylilyöntei sattunukin. Huonoimpina aikoinakaan mun kunto ei oo laskenut alle peruskunnon, vaan oon pystynyt kuitenkin treeniä pitämään yllä ja syöny suhtkoht terveellisesti ja ajatuksena "sen minkä syöt niin kulutat" ja välillä syön kuin hevonen. - Ja jos joitakin paljas pukeutuminen haittaa, niin silloin ei tarvii kattoo ja jos se kerran häiritsis oikeesti, niin älä sit herran jumala katso monta kertaa sinne suuntaan! Itse en paljoonkaan siitä häiriinny jos nään ihmisii vähemmän pukeutuneina, koska matkustelen paljon ja oon nähny paljon eri kulttuurei ja tunnen omankin maan eri kulttuurit hyvin, myös "underground" kulttuurit, niin ei mun silmiä kauheemmin ärsytä "poikkeava" pukeutuminen!
Että tässä siis miehenkin mielipide! - Oon miäs ja ihmettelen tätä tyyli kiistelyy siin mieles kun PUKEUTUMINEN ON TAIDETTA! Et sä sano ettö "paska taideteos" koska se on todella henkilökohtaista ja jokainen persoona on arvokas! Tai voihan sitä sanoa, mutta sit mennään jo aika henkoht asioihin sekaantumaan. Ite olen kuullut että mun naispuolisia kavereita ollaan dissattu tyylin takii, vaikka ei oo ees kaikil paljastaviikaan ollu, mutta silti pointtina on ollut vain se että kunhan ollaan haluttu nähdä se negatiivinen puoli, joka on kiusaamista!
Huomaa siis vaan sen että jokainen ihminen syyllistyy siihen toisten arvosteluun, josta myös olen ihan artikkelista lukenut, ja sitten se että se on hyväksytty huono tapa! Ittee on kiusattu, niin on se vähän vaikeempi kattoo. - Mun mielestä kun pelotellaan ennenaikaisella kuolemalla tupakoinnin johdosta, niin on potaskaa! Miten tämän perustelen, niin on että se vähentää max 20 vuotta. Niin? Jos kuolet 80 vuotiaana "tupakan takia", niin sit se on hyvä ikä! ja jotkut tyytyy 70 vuoteen. Tämä on valintojen maailma, eli jos päätät lähteä tupakointiin, niin sitten olisi ihan turhaa mun mielestä aikuiselta ihmiseltä lähteä kyselemään että "miks poltat?" No ite vastaan silloin "because i can...".
Mulle ollaan kerran 18 vuotiaana pidetty palopuhe tupakoinnin vaaroista perheen toimesta, mutta silti mä en välitä. Esimerkiksi sen takia koska ihmisillä on tapana zoomailla asioita pahimman kautta, plus sitten senkin takia että jos sä rupeet ihmisen elämän valintoja kyseenalaistamaan, niin sitten sun pitäisi olla se ihminen itse, joka siis on aika mahdotonta.
Sit kun poltetaan, niin silloin suljetaan ulkopuoliset tekijät pois ja keskitytään siksi ajaksi siihen omaan kuplaansa, puhallat vitutuksen pois sauhun mukana. Mun yks tuttukin sanoi että "silloin kun poltetaan, niin silloin ei ajatella kuolemaa" - On vain erilaisia teorioita heitetty ilmoille.
- En tarkoita että se pitäisi todistaa...
- Itse perustan ateistisen uskomukseni ihan siihen mitä olen elämäni varrella kokenut ja jos jotkut osoittautuvat mielestäni vääriksi eikä sovi ajatusmalliini, niin silloin en enää koe järkeväksi uskoa että asia on niin. Ainahan meillä ihmisillä on tiedoissamme aukkoja, joka siis kuuluu elämään, sillä täydellistä kaikkitietävää ihmistä ei ole olemassakaan ja jos on niin katon sitä aika pitkään ja totean olan kohautuksella "that's okay"
Mutta mun käsitys ei perustu siihen että rupeisin moralisoimaan mihin toinen uskoo, aivan sama vaikka palvoisi tietokonetta... eihän se minulta mitää pois ole! Mainstream vain ajattelee että on vain yksi oikea uskonto ja se on kristinusko, kuitenkin tämän väitteen kumoten ajattelen että jokainen uskoo siihen mihin tahtoo ja uskoasioista on turha kiistellä koska ihmiset ovat itse valinneet polkunsa ja uskoo minkä kokee itselleen parhaaksi.
Täysinhän ei voida sanoa että mistä tämä kaikki sai alkunsa ja siitä voidaan kiistellä mikä on oikeaa ja mikä harhaoppia, tämähän on yksi ikuisista kiistelyn aiheista, MUTTA toisten uskojen vähättelijät eivät ole itse ne terävimmät kynät ja voivat mun puolesta sellaiset mölyt pitää omassa mahassaan!
Kyllä minä joskus rukoilen jumalaakin, mutta silti perustan uskomukseni tiedonhakuun ja siihen että selvitän asioiden oikeuden.