palstalutka
Entinen vanhapalstalainenpalaa, jolta paloi lopullisesti hermot "tunnista tärähtäneistä/rakeisista kuvista muurahaisen kokoiset linja-autot" -tunnisteisiin (jotka oli pakko "yrittää uudelleen" 3-5 kertaa).
En etsi palstan kautta seuraa, olen täällä vain kommentoimassa kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Omaan vahvat mielipiteet ja erilaisen maailmankatsomuksen kuin valtaosa Sinkut-palstan vakkareista. Ne pitää vaan kestää.
Pärstä kuin petolinnun arse, kroppa edestä näppärä, mutta perse leveämpi kuin Kardashianilla.
Vastaus palstan yleisimpään kysymykseen: 10. Ja niille miehille jotka luulevat, että naisten luku pitäisi kertoa vähintään kymmenellä jotta saataisiin oikea määrä, vastaus on sitten noin 1.
Koska jumala päättää millaisia olemme, annoin nimimerkkini palstan kiistattoman jumalan näkemysten perusteella.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia54 aloitusta · 896 kommenttia
- Joo, homo-Sauli olikin tosi "miehekäs" ja "komea"... Not!
- No mulla on ainakin sellainen periaate, että sellaiseen ohjelmaan jota en edes pysty kotisohvalta katsomaan en kyllä taatusti ilmoittaudu mukaan...
- Eikö bileissä yleensä nautita alkoholia? Etkö lähesty naisia kännissäkään, kun alkoholin luulisi alentavan estoja? Jos et lähestynyt siellä ketään, niin ensikerralla voisit kokeilla lähestyä. Alkoholin vaikutuksen alaisena aika moni on myös itsevarmempi kuin selvänä.
- Sekä että, koska:
a) palstan yleinen mielipide on että olen lutka,
ja
b) minulle se on lähinnä parodiaa, näin sinkkuaikana seksielämäni on oikeasti lähes pysähtynyt, kun jostain syystä mulla ei nyt pahemmin ole mitään "seksihaluja" (kuitenkin joitain irtosuhteita on entisessä elämässä takana, ja ne määrittävät minut juuri ja juuri "lutka"-kategoriaan)
Mutta palstalla mennään palstan säännöillä ja terminologialla. Siksi parempaa nimimerkkiä ei voisi ollakaan. - Ai pahoinpitelevät vai? Minua ei ole yksikään partneri koskaan edes lyönyt, mistään pahoinpitelyistä puhumattakaan, ja skaala on ollut perusluonteen puolesta kuitenkin todella vaihteleva ujoista miehistä sosiaalisempiin sekä kahteen itsevarmaan peluriin. Pahin tapaus oli yksi "kokematon penikka" joka meni levittämään numeroni jollekin kaverilleen (ja sekin tapaus siis ennalta kokematon eikä suinkaan mikään "jännäpanomies". Mutta mitään fyysistä uhkaa ei ole koskaan kenenkään seksikumppanin kanssa joutunut kokemaan.
En tiedä millaisia valintoja sitten ne naiset tekevät, jotka teidän palstapoikien asiasta jauhamisen perusteella joutuvat ihan jatkuvasti miesten pahoinpitelemiksi. Tai sitten tiedätte vähemmän niiden ns. "jännämiesten" seksielämästä kuin luulette tietävänne. - No niinhän se omakin huono itsetuntoni johtui yläaste- ja lukioaikojen jatkuvasta kiusaamisesta. Joten en mielestäni ole väittänyt etteikö se johtuisi huonoista kokemuksista, vaan että siitä huolimatta sitä ei pysty kukaan muu parantamaan kuin sinä itse. Mulla parani vasta reilusti yli parikymppisenä ympäristönvaihdoksen seurauksena, kun oli tuhansien kilometrien päässä niistä vanhoista kiusaajista/lyttääjistä.
Ne aidosti positiiviset kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta tulivat mulle vasta, kun oli ensin itsetunto vähän kohentunut, eli siinä hieman yli parikymppisenä. Siihen asti olin oppinut vähän jo pelkäämäänkin miehiä, niiden yläasteen ja lukion aikaisten luokkalaisten takia.
"samoin kuin naisetkin"
Ei naisilla ole parisuhteen osalta aina valinnanvaraa. Jos olisin saanut valita, olisin elänyt loppuelämäni yliopistoaikaisen luokkakaverini kanssa, joka oli paitsi mukava, ystävällinen, kohtelias että mielestäni hyvännäköinenkin. Mutta hän oli juuri se mies joka täydellisesti "friendzonetti" minut (kyllä, sitä tekevät miehetkin, että kaveraavat sellaisten naisten kanssa joilta eivät kuitenkaan yritä edes seksiä saada, parisuhteesta nyt puhumattakaan). Toisinaan tuntui että pelkkä seksikin hänen kanssaan olisi varmaan ollut elämäni huippuhetki. Mutta sekin jäi arvoitukseksi. Nykyään hän on kihloissa tai naimisissa 10 vuotta itseään vanhemman naisen kanssa (minun kanssani hän taas oli samanikäinen). Koska hän oli kuitenkin luonteeltaankin niin upea ihminen, toivon hänelle kuitenkin onnea elämässään ja suhteessaan...
Nykyään olen tajunnut entistä paremmin, ettei musta ole "järkisuhteeseen" vaan se syvä, oikea rakkaudentunne pitää tulla. Jos olisin tehnyt "järkivalinnan" olisin edelleen toisen eksäni kanssa, johon tunsin alkuihastusta ja joka oli hyväkäytöksinen, mukava, huumorintajuinen, yllättävän pitkä ja omaan makuuni ulkoisesti ihan mukiin menevä - ja johon tunsin ekoina viikkoina alkuihastusta, mutta jonka kanssa se tunne ei koskaan syventynyt rakkaudeksi. Ilmeisesti odotan "toista yliopistoaikojen miehen kaltaista" tapausta elämääni... Voi jäädä haaveeksi, mutta pelkkään "järkisuhteeseen" en vain kykene enää tyytymään, siitä kärsivät molemmat osapuolet.
Ja miksen ymmärtäisi rumia ihmisiä, jos minua on aikanaan kiusattu juuri ulkonäköä haukkumalla? - No niinhän se omakin huono itsetuntoni johtui yläaste- ja lukioaikojen jatkuvasta kiusaamisesta. Joten en mielestäni ole väittänyt etteikö se johtuisi huonoista kokemuksista, vaan että siitä huolimatta sitä ei pysty kukaan muu parantamaan kuin sinä itse. Mulla parani vasta reilusti yli parikymppisenä ympäristönvaihdoksen seurauksena, kun oli tuhansien kilometrien päässä niistä vanhoista kiusaajista/lyttääjistä.
Ne aidosti positiiviset kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta tulivat mulle vasta, kun oli ensin itsetunto vähän kohentunut, eli siinä hieman yli parikymppisenä. Siihen asti olin oppinut vähän jo pelkäämäänkin miehiä, niiden yläasteen ja lukion aikaisten luokkalaisten takia.
"samoin kuin naisetkin"
Ei naisilla ole parisuhteen osalta aina valinnanvaraa. Jos olisin saanut valita, olisin elänyt loppuelämäni yliopistoaikaisen luokkakaverini kanssa, joka oli paitsi mukava, ystävällinen, kohtelias että mielestäni hyvännäköinenkin. Mutta hän oli juuri se mies joka täydellisesti "friendzonetti" minut (kyllä, sitä tekevät miehetkin, että kaveraavat sellaisten naisten kanssa joilta eivät kuitenkaan yritä edes seksiä saada, parisuhteesta nyt puhumattakaan). Toisinaan tuntui että pelkkä seksikin hänen kanssaan olisi varmaan ollut elämäni huippuhetki. Mutta sekin jäi arvoitukseksi. Nykyään hän on kihloissa tai naimisissa 10 vuotta itseään vanhemman naisen kanssa (minun kanssani hän taas oli samanikäinen). Koska hän oli kuitenkin luonteeltaankin niin upea ihminen, toivon hänelle kuitenkin onnea elämässään ja suhteessaan...
Nykyään olen tajunnut entistä paremmin, ettei musta ole "järkisuhteeseen" vaan se syvä, oikea rakkaudentunne pitää tulla. Jos olisin tehnyt "järkivalinnan" olisin edelleen toisen eksäni kanssa, johon tunsin alkuihastusta ja joka oli hyväkäytöksinen, mukava, huumorintajuinen, yllättävän pitkä ja omaan makuuni ulkoisesti ihan mukiin menevä - ja johon tunsin ekoina viikkoina alkuihastusta, mutta jonka kanssa se tunne ei koskaan syventynyt rakkaudeksi. Ilmeisesti odotan "toista yliopistoaikojen miehen kaltaista" tapausta elämääni... Voi jäädä haaveeksi, mutta pelkkään "järkisuhteeseen" en vain kykene enää tyytymään, siitä kärsivät molemmat osapuolet. - Olen jo oppinut kurppien tavoille. Yksi hämmästyttävä muutos joka viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut on se, ettei enää ole yhtä suurta "tarvetta" miehelle. Eli toisin sanoen en harrasta enää epätoivoista/pakonomaista "etsimällä etsimistä" vaan keskityn sinkkuaikanani isolta osin harrastuksiin ja elämiseen päivä päivältä. Joskus 20-vuotiaana tuntui vielä katastrofilta, kun en ollut kertaakaan seurustellut enkä varsinaisesti harrastanut seksiäkään. No, niiden molempien asioiden kokeminen auttoi sitten ymmärtämään etteivät ne ole mitään "elämän välttämättömyyksiä" ja että varsinkin parisuhteessa pitää valita vasta sellainen, joka herättää sen syvemmän, oikean rakkauden tunteen (eikä se muuten ole ainakaan mun kohdalla ollut ulkonäöstä kyse).
- Juu eivät varmastikaan kaikki. Mulla vaan on huono kokemus, ja toisinaan ne huonot kokemukset saavat suhtautumaan myös muihin vastaavassa tilanteessa oleviin samalla lailla.
Sinänsä mulle ei ole väliä mikä/millainen miehen työpaikka on. Eka eksä oli tarjoilija, eli ei todellakaan mikään "hyväpalkkainen" ammatti. Toisen eksän ammattia en edes tiennyt, ei koskaan kiinnostanut jutella eikä varsinkaan udella hänen työasioistaan. - Hyi+hitto,+ei+olisi+pitänyt+linkkailla+noiden+MTV-sivujen+lisälinkkejä+"aiheeseen+liittyen"...
- Niin ja nimimerkistäsi päätellen sinä olet se henkilö, joka postaa jatkuvasti sitä "homo!"-paskaa jokaiseen kommenttiin...
- Suostun vastaamaan vain puolittain. Niin hullu se on minäkään ole että nimeäni, osoitettani saati kuvaani tänne postaisin.
- lempivärinne: turkoosi
- ikä: 30 - Kun nyt kerran vetoat alkuperäisiin elokuviin, niin pakko sanoa että Anthony Perkins oli oikeasti mielestäni komea (sitä taas ei Bates Motelin näyttelijä mielestäni ole, toki makuasioitahan nämä aina ovat).
Tässä pari esimerkkiä hänen komeudestaan:
https://www.geni.com/people/Anthony-Perkins/6000000001650826571
(en saanut kopsattua linkkiä suoraan kuvaan, mutta siitä näkyy osa vasemmassa laidassa)
https://purpleclover.littlethings.com/entertainment/8053-gay-stars-hollywoods-golden-age/item/elizabeth-taylor-during-film-set-giant-directed-george-stevens-1956
(tässäkään en saanut kopsattua suoralinkkiä kuvaan, mutta on neljäs kuva tuosta kuvasarjasta, ei hitto että on komea! Jotain kutakuinkin tuohon suuntaan olisi "unelmamieheni" ulkonäöllisesti)
https://www.allposters.com/-sp/Anthony-Perkins-Posters_i3802257_.htm
https://www.amazon.com/Anthony-Perkins-Portrait-Promotional-Photograph/dp/B018UH3FB0
https://www.flickr.com/photos/truusbobjantoo/40000352665/
Kuten näkyy, varsinkin hänen hymynsä tekee hänestä charmantin ja puoleensa vetävän. Mielestäni kertoo siis todella hyvistä näyttelijänlahjoista, että hän osasi muuntautua tuollaisesta "säihkyvästä Don Juanista" Psyko-elokuvien "neuroottiseksi mammanpojaksi", ja vielä vetää kyseisen roolinsa uskottavasti. Väitän kuitenkin, että tuolla perusulkonäöllä ja vetoavalla hymyllään hän olisi saanut Hollywood-piireissä aika monelta kanssanäyttelijättäreltä.
"Mielestäni Normanin hahmo olisi kuulunut pitää selkeästi HC-ATM tasolla, mutta eihän sitä niin voitu tehdä koska A) ATM on tabu B) kukaan ei katsoisi tv-sarjaa jossa ei nussita."
Tietyssä mielessä olen tästä kommentista samaa mieltä, nimittäin siitä että realistisempaa olisi, että Anthony Perkinsin näköinen hahmo olisi saanut, kuin että nykyisen Bates Motellin näyttelijä saisi. Eikä tällä ole mitään tekemistä sen NAL:n hokeman lorun kanssa, että "miehet vain komistuvat vanhetessaan", koska mielestäni Perkinskin oli todellakin parhaimmillaan NUORENA. Se Bates Motelin näyttelijä taas ei varmaankaan olisi makuuni minkäänikäisenä, muutoin hän olisi sitä jo nytkin (ns. "parhaassa iässä" eli suunnilleen ikäisenäni).
Ja totta on sekin, että sarjoihin on alettu ujuttaa asioita, joiden tiedetään nostavan katsojalukuja. Esim. True Blood on yritetty kyhätä kasaan siten, että se kiinnostaisi sekä vampyyri-/ihmissusi- sun muiden fantasiahahmojen faneja, että tavallisia ihmisiä ja varsinkin nuorisoa (osittain varsin "rajutkin" seksikohtaukset, ohjelman kehittäjähän aikanaan totesikin että kyseinen sarja on pehmopornoa). Ja samalla ajatuksella on ympätty Salkkareihin homoja (en itse katso Salkkareita, mutta vähän väliä sosiaalisen median tai keskustelufoorumeiden kautta saa tietää enemmän tai vähemmän juonen kulusta): on haluttu, että myös seksuaaliset vähemmistöt alkaisivat seurata sarjaa, ja heidän oletetaan samaistuvan sarjaan helpommin, jos siinä on heidän kaltaisiaan ja heidän kanssaan samanlaisten "ongelmien" kanssa painiskelevia. Vaikka alussa moni ilmoittikin ettei enää katso sarjaa homohahmojen takia, niin uskon että edelleen aika iso osa sellaisista heteroistakin jotka ovat katsoneet sarjaa alusta asti katsovat sitä - täten sarjan kehittäjät ovat päässeet "iskemään kyntensä" sekä normiväestöön että seksuaalivähemmistöihin. - Minulta yritti kerran eräs komea, mutta vähän väliä työttömänä ollut mies aina mankua rahaa, tämä alkoi noin puoli vuotta ensitapaamisen jälkeen, suunnilleen niihin aikoihin kun väitti jääneensä työttömäksi (oli duunari/"remonttireiska"). Välillä sitten taas työllistyi, mutta jonkin ajan päästä siitä (ilmeisesti taas mukamas "työttömäksi jouduttuaan") tuli taas vastaavaa "Mulla ei oo rahaa ruokaan" -tyylistä mankumista. Jostain kumman syystä kuitenkin oli edelleen varaa kalliisiin miesten parfyymeihin ja kalliisiin vaatemerkkeihin, vaikka ei ollut mukamas "varaa ruokaan"?? (Pistin kyllä merkille Dolce & Gabbanat ja Armanit...).
Sen opin, että pysyn vastedes kaukana työttömistä (vaikka niinkin komeita olisivat). Eikä tarvitse olla edes pitkäaikaistyötön että nostaa niskakarvat pystyyn, sillä eihän tuokaan tapaus ns. "pitkäaikaisesti" työttömänä ollut, vaan "seilasi" vähän väliä työpaikkojen ja työttömyyden välillä. - Ai niin, olihan sitä se jokin joka meni suunnilleen "Miksi naiset aina rakastuvat miehiin mustiin?" Ja kertosäkeessä vielä hoettiin "Me halutaan olla neekereitä"...
- No siinähän se onkin kun teillä on täysin erilainen ajattelumaailma keskivertonaisten kanssa. Koska ainakaan minusta (enkä usko olevani ainoa nainen joka on tätä mieltä) niitä ei todellakaan pidä "järjestää". Aika moni meistä naisista uskoo vielä romantiikkaan, että sellainen ihminen vaan tulee vielä jonain päivänä elämässä vastaan - mutta enemmän tai vähemmän yllättäen, vaikka töissä, koulussa tai harrastusten parissa, joillain jopa lomareissun yhteydessä. Hakemalla haettuna ei löydä itsensä kuin sellaisesta suhteesta, jossa on pidemmän päälle paha olla. Ja jos henkilöllä on ihan kokoajan haku päällä ja "pakottava tarve" löytää "ihan vaan joku" niin se kyllä paistaa ikävästi myös ulospäin ja antaa ns. "epätoivoisen" kuvan. Ja joo, minäkin olen joskus nuorena syrjittynä ollut sellainen "ihan kaikki kelpaa" -ihminen, epätoivon perikuva, joka myös jatkuvasti valitteli kavereilleen seurustelemattomuuttaan ja kelpaamattomuuttaan (vaikka nainen olenkin). Enää en moiseen "alentuisi", ja jokaisen joka "alentuisi", pitäisi ensin hoitaa oma itsetunto kondikseen.
- Voi olla noinkin, mutta samalla tuli mieleen myös että Jenkkilä on vähän kaikessa oma lukunsa, ns. "ääripään" tapaus. Kaikkein hulluimmat uutiset tulevat yleensä sieltä päin, yltävät sellaiselle tasolle että keskiverto eurooppalainen ei todellakaan toistaisi perässä.
Ihan hieno teko aloituksessa mainittu kylläkin on. Ja olisi vaikka tilalla olisi ollut länsimainen nainen. - Nimi "Valerie Gonzales" ei kyllä kuulosta kovin "länsimaiselta". Onhan toki Espanjassa paljon tuonkaltaisia nimiä, mutta jotenkin veikkaisin tämän juoppomatkustajan olleen kotoisin Etelä-Amerikasta (tai ainakin hänen vanhempiensa/sukunsa olevan, USA:ssa on paljon useamman polven lattaritaustaisia ihmisiä), koska tapaus sattui Jenkeissä.
- Ei, hävettääkö itseäsi kun et kehtaa edes vakinimimerkillä kirjoittaa?
- Joo, kyllä se niin on että molempia, thaimaalaisia ja suomalaisia, on palstalla haukuttu syyttä suotta. Ja joskus törkeästikin, kuten ne jonkun kirjoittamat "en kehtaisi kulkea kääpiön kanssa kylillä" -kommentit.
Omat aasialaiskaverini ovat Kiinasta ja Japanista, joten viimeksi olen ollut tekemisissä thaimaalaisten kanssa yläasteella. En nähnyt heitä useinkaan (heitä oli koulussa 3, 2 tyttöä ja 1 poika), mutta se on jäänyt mieleen etteivät he sentään ikinä olleet muun porukan mukana haukkumassa tai kiusaamassa mua. Eli tietty nöyryys ja käytöstavat näkyi ainakin siinä mielessä jo päällepäin. He ainakin vaikuttivat rauhallisilta, silloisista "teinivuosistaan" huolimatta.
Yleisen "happamuuden" muslimimiehiä kohtaan oikeastaan jo jollain tasolla ymmärränkin. Olen kyllä tuntenut yhden mukavan muslimimiehen samasta yliopistosta missä olin ja lisäksi suunnilleen samoihin aikoihin aloin keskustella erään paikallisen vanhemman Döner-kebabin omistajan kanssa poiketessani silloin tällöin hänen ravintolaansa, eli yleinen inhoni muslimiäijiä kohtaan mahdollistaa kuitenkin senkin että voin osaa heistä pitää ihan ok:na, jos vaan käyttäytyvät maan tavalla. Döner-kebabin tapauksessa jäi vahvasti mieleen, että se että usein ne toisen tai kolmannen polven mamut ovat oikeasti radikalisoituneempia kuin ensimmäisen polven maahantulijat pitää ihan paikkansa - se vanha mies oli muuttanut alun perin Iranista, mutta ollessani kämppää vailla ja hänen ehdotettuaan, että hänen poikansa voisi viedä minut katsomaan tällä olevaa asuntoa, niin sen poika tokaisi heti ykskantaan: "Ei käy, koska Koraanissa sanotaan että naimattomat mies ja nainen eivät saa kulkea kahden kesken kadulla". Niinpä minä kävelin katsomaan sitä kämppää ja se Döner-kebabin omistajan poika kaahasi paikalle autolla...
Mutta kaikista "karvakäsikansoista" se yleisvaikutelma ja ensimmäiseksi mieleen tuleva asia vaan on valitettavasti edelleen huono hygienia (sen lisäksi, että jos alkavat tuijottaa liian pitkään kohti, tiedän että on aika vaihtaa kävely rivakkaan juoksuun).