- Pahus, nyt ei uskalla hengittää enää. Tiedä mitä sattuu. :D
- Kaikkihan sitä tärkeitä ovat. Jokainen teko ja sana mitä teemme vaikuttaa kaikkeen tavalla tai toisella. Jopa pelkkä hengittäminen muuttaa molekyylien kulkua ja aiheuttaa näin ollen mittavan ketjureaktion mikä voi sinänsä vaikuttaa vaikka toisella puolella maapalloa. Vai oliko tämä se kaaosteoria? :D
Ostamamme asia antaa rahaa kauppaan, joka maksaa työntekijöille. Työntekijä saa pitää työpaikkansa ja painaa hommia ja saattaa piristää vaikka siinä samalla alakuloista ihmistä. Alakuloinen ihminen sitten piristyy ja huomaa ettei olekkaan hassumpaa tämä elämä ja muuttuu iloisemmaksi ajan myötä. Hän sitten taas oppii kokemuksista ja saattaa auttaa muita kokemuksillaan. Tuo työntekijäkin sitten saa myös rahaa tehdessään töitä ja ostaa toisesta kaupasta jonkun asian ja se kiertokulku jatkuu. Puhumattakaan sitten mitä muuta kaikkea siinä välissä tapahtuu. :D Tarinakin haarautuu varmasti moniin monenaisiin sivuhaaroihin...
Olikos se "Juoppohullun Päiväkirjassa" kun sanottiin jotain seuraavaan tyyliin. "Ilon kun jakaa se kaksinkertaistuu, surun kun jakaa se puolittuu." - Se voi hyinkin olla. Tupakointihan supistaa verisuonia, niin ei sitten hapenkuljetus toimi niin tehokkaasti. Ja sitten keuhkotkin ovat puhtaampia myös.
Itselläni on se, että olen koko elämäni ollut iltavirkku ja tuli tehtyä kauan yö- / iltavuoroa töissä ollessani. - En siitä itsetunnosta niin tiedä, mutta elämä on kouluttanut sen verran ajan saatossa ettei sitä viitsi tapella tuommoisten asioiden takia.
Siihen pitäisi lisätä vielä semmoinen. Jos joku vaikka jossain julkisella paikalla vetäisi housut nilkkoihin, niin saattaisin lyödä vettä kiukaalle ja heittää kalsaritkin alas. :D
Eri asia on sitten jos jotain lähimmäistä yritettäisiin nöyryyttää, niin siinä olisi pesäpallomailalla lyönti herkässä. - En usko, että sitä kahvia välttämättä tarvitsisi. Mutta hyvää se on aamulla juuri heränneenä haistella höyryävän kuumaa kahvia ja nauttia siitä samenttisesta mausta. Venyisi tosin ajatuksen herääminen ilman kahvia. Aamulla on niin aivot jumissa yleensä. Ilalla sitten taas huomaa kyllä jos on kahvia juonut liikaa. Alkaa ajatukset laukkaamaan vielä enemmän siihen tahtiin, että oksat pois.
- Jos joku yrittää nöyryyttää minua. Niin naureskelen että siinähän koitat ja toivotan vielä lykkyä siihen hommaan tai sitten vain kävelen tilanteesta tyynesti pois samalla naureskellen toisen meuhkaamista. Yleensä se nöyryyttäjä sitten itse tulee nöyryytetyksi, kun en ole moksiskaan tai osoitan logiikalla hänen väitteensä vääräksi. Jos logiikkani onkin todistetusti väärä, myönnän kyllä virheeni ja kehun henkilöä erheeni huomaamisesta. Siinäkään en sitten tule nöyryytetyksi.
- Kyllä vähän piti nauraa. :P Mutta joo, taisin ehkä hahmottaa sitä.
https://aijaa.com/kLvPMa
Keskustasta räjähtelee uusia universumeita molempiin suuntiin, mitkä laajenevat ja hajautuvat kauempana syntypaikastaan. "Scattered Space". Oltuaan tarpeeksi kauan olemassa ja "hienontuneet" murumaisemmiksi, kuten hiekanjyväset. Musta aukko pystyy imaisemaan nuo kevyemmät kappaleet takaisin keskustaan. "Return Valve" Mistä ne muokkautuu ja pakkautuu taas uudeksi räjähdykseksi.
Menikö yhtään sinnepäin? :D - Pystyn helpostikkin. Välillä saunan jälkeen tulee juotua juurikin tuo yksi kylmä huurteinen. Muutenkin tulee vain harvoin juotua. Kalassa kauan istuskellessa saatan ottaa muutaman.
- Hyvää huomenta. On kyllä ollut tuuri matkassa, en ole hukannut varmaankaan mitään viime aikoina. Ainakaan tietääkseni. :)
- Kummelia lainatakseni. https://youtu.be/IUWPwP0EJbc
Vaikka gravitaatio on heikko voima. Niin jopa maassa ollaan havaittu sen vaikutuksia. Kaksi neutronitähteä esimerkiksi törmää toisiinsa.
https://www.ligo.caltech.edu/page/press-release-gw170817
Jossain vaiheessa, kun alkuräjähdyksen voima hyytyy, niin gravitaatio eri kappaleista ottaa vallan. Sitten kaikki supistuu kasaan ajan saatossa. Tosin se on vain yksi teoria.
Puolet varmaankin näistä kaikesta mitä syytänyt tänään on omia ajatuksia ja puolet lukenut jostain pätkittäin. En mene siis takuuseen. :) Mutta se on hyvää yötä tähän väliin. - Hmm, yritän näin hönönä saada kiinni tästä. ;P ( Vaikka muistini onkin huonontunut, niin jotkut asiat muistaa. :D )On vähän sekavaa kun monta postausta peräkanaa.
Hyvää huomenta oli yleinen toivotus kenelle tahansa kuka sitä sillä aamun hetkellä luki. Tähän aikaan illalla se ei enää päde, mutta huomenna aamulla se taas pätee. :)
"Itse näkisin (ja mielelläni näen) materian ja ajan, enrgian varsin vähäpätöisinä näyttelijöinä todellisuuskäsityksessämme." Toisaalta nuo ovat aika tärkeitäkin tekijöitä joka päiväisessä elämässämme. Ilman materiaa ei olisi tietokoneita millä tässä keskustelemme. Ilman aikaa ( Vaikka sen mittaaminen onkin keksimämme käsite, mikä helpottaa elämää ) emme tietäisi koska pitäisi saapua sovittuun tapaamiseen. Ilman energiaa, me emme jaksaisi tehdä asioita. Tietokoneemme ei toimisi. Emmekä voisi käydä tätä keskustelua.
"Jatkuvasti minua hämmentää vain eräs pieni yksityiskohta, ja se on tämän käsityskokonaisuuden suurin yksittäinen tekijä: tila. Siitä mitä ei ole ei voi puhua. " Tuohon "tila" kohtaan en osaa sanoa, en oikein ymmärrä mitä sillä tarkoitat, mihin asiayhteyteen sillä viittaat?. Mutta siitä mitä ei ole, voi hyvinkin puhua. Sitä voi spekuloida rajattomasti. Koska emme tiedä mitä on, voimme vain loputtomasti arvailla sitä mitä voisi olla.
"Jos menisin väittämään, että tilaa ei ollut ennen mitään, ja että se naudeis kasvaisi kiihtyvällä vauhdilla, niin minua pidettäisiin hulluna tai harhaoppisena." Naudeis? Mikä se on? Ajatellaan vaikka omenapuun siementä. Sehän on niin pieni, että voi jäädä vaikka hampaankoloon, mutta se kuitenkin kasvaa isoksi puuksi. Jos emme tietäisi, mitä siinä välissä tapahtuisi. Näkisimme vain siemenen ja sitten ison puun. Olisimme todennäköisesti ihmeissämme, miksi näin kävi. Voisiko niin pieneen siemeneen sisältyä kaikki se puu mikä on vuosikymmenien aikaan kasvanut?
Entä jos onkin alkuräjähdyksen ja tämän hetkisen vallitsevan tilan välissä vaikuttanut jokin ulkoinen tekijä, mitä emme tiedä. Oliko sittenkin jotain olemassa ennen laajentumista mikä ruokki tätä universumia, kuten happi palavaa nuotiota, mutta emme vain tiedä sitä. Koska emme pysty näkemään kuin tietyn määrän universumista, sen 13,7 miljardia vuotta?
Tästä viimeisimmästä postauksestasi sainkin tämän pohdinnan. Kiitos siitä. :) - Se on se raha mikä pyörittää maailmaa.
Se on hyvää yötä. :)
Taisi siitä olla vissiin jotain juttua. Ehkä se voisi olla uuden ketjun aihe jossain vaiheessa. - No juu, onhan se sinänsä laaja. Keskittynyt enemmän tuohon pelkkään scifiin ja sitten siihen scifi-horror genreen. "Event Horizon" on "Alien" jälkeen yksi parhaimpia sillä saralla. Ai niin, sitten "Pandorum".
Nyt kun mainitsit, niin eihän siinä tainnut olla muita kuin se yksi nainen? Kuka tappoi Nazgulin. Hobitissa on sitten toinen? Kyllähän sitä Xenaa on tullut nuorena katsottua. :P Tykkäsin enemmän Gabriellesta, kuin itse Xenasta.
"Mutta pitihän Harry Potterin kirjoittajan J.K. Rowlingin käyttää kustantajan käskystä nimikirjaimia" Say what now? Pitäisi oikeasti rakentaa se sauna isolla takapihalla.
Sama kuin yhdessä Total War: Rome 2 pelissä. (Antiikkiin sijoittuu)Tekijät julkaisivat päivityksen missä on naiskenraaleja joillakin ryhmittymillä. Barbaareilla ja Egyptillä esimerkiksi. Niin miespuoleiset ihmiset nostivat kauhean metelin siitä. :S Välillä ei voi ymmärtää. Tosin, en ymmärrä täysin nykypäivän miesvihaakaan. Se on loppujen lopuksi aika pieni sakki, ketkä harrastavat tätä puolin ja toisin, mutta hemmetin kovaa mekkalaa ne saa siitä aikaiseksi. Tyhjimmät tynnyrit kumisee eniten. Näin karkeasti sanottuna. Mutta ei tästä aiheesta enempää kiitos. :) Menisi varmaan koko yö siihen. - Ai samperi. Siinä on varmasti ollut ristiriitaisia tuntemuksia, kun vanhemmat ihmiset sanovat eri asioita. Pitäisi pitää yhtä linjaa, oli se sitten mikä tahansa.
Jokaisella on todennäköisesti ollut jonkinlainen eksistentiaalinen kriisi. Joskus itseänikin ahdistaa tuo kuolema. Sitä kun ajattelee, että on vain pelkkää pimeyttä sitten. Mutta oikeasti ei ole sitäkään. Se vain loppuu.
Sitten näin kerran erittäin todentuntuisen unen. Asuin kerrostalossa kuudennessa kerroksessa. Horjuin taaksepäin ja löin pääni keittiökaappien kahvoihin ja tipuin läpi kuuden kerroksen ja kellarin. (En ollut vielä silloin kellarissa käynyt, tuli aika spooky olo kun siellä kävin ensimmäistä kertaa.) Siinä sitten tipuin kellarin lattian läpi pimeään mustaan tunneliin. Käännähdin sivuttain ja näin oman heijastukseni puoliksi valaistuna tunnelin seinässä, Jatkoin tippumista ja käännähdin lisää niin oli semmoinen keltainen valo tunnelin päässä. Heräsin ennen saapumistani sinne valoon. Ikään kuin jokin olisi tempaissut minut takaisin. Sen jälkeen olen pohtinut, että ehkä se ei lopukkaan vielä siihen.
Kaikenlaisia muitakin maailmanlopun unia nähnyt, mutta kaippa ne enimmäkseen ovat vain alitajunnan asioiden läpikäyntiä. Ulkoiset tekijät myös vaikuttavat uniin.
Eipä se vesi lopu, mutta puhdas vesi luonnossa saattaa hyvinkin loppua. Onneksi teknologia on sen puhdistamisen saralla kehittynyt hyvin viime aikoina. :) Että ei huoleen, toivottavasti ihmiskunta vain tajuaisi pian tulla ruotuun, saataisiin sopu ja jaettua resursseja. Lopetettaisiin kanssa kaiken turhan materiaalin kuluttaminen. Ei sitä puhelinta aina tarvitse uuteen malliin vaihtaa esimerkiksi.
Joulupukin olemattomuudesta ei mielestäni pitäisi kertoa, antaa lapsen itse havaita se. Sitten selittää mikä on homman nimi. Mielikuvituksen jos tappaa liian aikaisin, se ei omasta mielestäni ole hyvä asia. Sitä pitäisi ruokkia, tietenkin kohtuudella. Ettei kuvittele osaavansa lentää ja sitten hyppää talon katolta alas esimerkiksi. Kyllä lapsi sitten kasvaessaan rupeaa tutkimaan asioita uteliaisuuttaan ja toteaa miten asiat ovat. Mutta sitä mielikuvituksen liekkiä on hankala uudelleen enää sytyttää. En muista miten itselläni kävi joulupukin kanssa. Se touhu vain loppui jossain vaiheessa.
Jokainenhan meistä tavalla tai toisella etsii jotain. Halutaan tietää syy olemassaoloon. Itselläni tuntuu olevan etsikkoaika vieläkin siinä mielessä. Mikä on se universumin perimmäinen syy. :D Tai sitten se on vain uteliaisuutta. Mutta se taitaa olla loppujen lopuksi tuurin kauppaa, sarja nopan heittoja, että olemme olemassa juurikin itsenämme. Olemme juurikin me. Paljon miettinyt vaikka kloonaamista ja muistojen siirtoa, se uusi henkilö ei ole minä. Vaikka olisikin kaikki muistot ja tiedot. Sinänsä huvittaa vaikka Star Trekin teleportaatio. Siinähän sinut hajotetaan atomeiksi ja sitten kasataan se informaatio jossain muualla. Massamurhaa jatkuvasti. :S
Siitä sitten ajatellut sitä miksi kaikissa avaruuden olentojen kohtaamisessa he nostavat sinut alukseen säteen kanssa vaikka läpi seinien. Koska he eivät halua tehdä uutta henkilöä, kuka ei olisi se alkuperäinen. Ehkä niissä tarinoissa on sinänsä perääkin.
Ei pitäisi koskaan puhua politiikasta tai uskonnosta yleensä. Mutta, ei sitä tiedä onko yleisesti joku "Jumala" olemassa kuka on laittanut kaiken alulle, niinkuin tuossa aloituksessa mainitsin. Olisiko siellä joku kuolematon olento kenellä ei ole aika rajoitteena ja sitten katselee meidän touhuamme useiden miljardimiljardien vuosien ajan. Ja onko hänen takana vielä joku isompi olento, kuka sitten katselee häntä ja niin edelleen
Juu, se on vekkulia. Kuten sanoit, että uskonnosta riippumatta ihmiset kokevat samankaltaisia näkyjä ja uudelleensyntymän tapaisia asioita. Ehkä siinä on jotain perää. Samoin kuin aika monessa kulttuurissa kerrotaan myös samantapaisista olennoista ja tarinoista.
Ohhoh, tulipas tästä pitkä vastaus. Meni neljätuhatta merkkiä rikki. Välillä kun innostuu asioita pohtimaan ja tulee se luovuus. Niin äkkiä tulee tekstiä paljon.
Kiitos muuten vielä kokemuksesi jakamisesta! Arvostan :) - Niin, se on osittain arpapeliä. Se on hyvää yötä.
- No jaa, mutta kiitos kuitennii. :) Välillä tulee jotain raapusteltua, kun inspiraatio iskee. Yleensä jos kirjoittamalla kirjoittamaan alkaa, niin aivot lyö tyhjää siinä vaiheessa.
Eipä se koskaan ole liian myöhäistä välttämättä. Ehkä lapsien osalta tulee aika vastaan jossain vaiheessa, mutta kumppanihan voi löytyä vielä vaikka sieltä vanhainkodista. :) - Toivottavasti onnistaa kirjan kanssa. :) Onhan tuommoinen teos sitten osana kulttuuria ja jää tuleville sukupolville ihmeteltäväksi.
Ei sitä koskaan tiedä mitä se tulevaisuus kohdallasi vielä tuo. Huomaatkin joku aamu, että on vaimo vierellä nukkumassa ja lapset juoksevat koiran kanssa pihalla huutaen. :D Sitten kirjoittelet työhuoneessasi tohvelit jalassa vietyäsi mukelot päiväkotiin. Piippu suussa patiolla katselet välillä koiran leikkimistä, puun havinan hiljaisesti käydessä pihallasi, saadaksesi inspiraatiota. Mistä sitä koskaan tietää mitä tapahtuu, kun ajan hammas raksuttaa eteenpäin. - Aaa okei. Nyt hokasin tuon kompostorivertauksen! Sinun täytyykin kertoa tuo teoria sitten kun saat sen valmiiksi. :)
Kirvoitti ajatusta tuo ajatelmasi. Mitä jos se musta aukko on input ja valkoinen aukko olisi output? Olisi periaatteessa pitkä putki, minkä läpi aine kulkee ja hajoaa. Massiivisen painovoiman seurauksena materia muuttuu energiaksi ja sitten taas uudelleen siihen käytettävään muotoon, niinkuin meinasit. Se ulostulo olisi jossain kaukana näkyvän ajan tuolla puolen tai jopa toisessa universumissa? Toimisi vähän niinkuin madonreikä, mutta huomattavasti isommassa mittakaavassa ja kestäisi myös ajallisesti meidän vinkkelistä huomattavasti kauemmin.
Tapahtumahorisontin taakse kun ei näe, niin ei siitäkään ihan varmasti tiedä mitä siellä tapahtuu. :P - Nyt täytyy nolona myöntää näin scifi fanina, että en ole katsonut Doctor Whota kuin pari jaksoa. :I
- Eipäs olekkaan tullut luettua. Brownilla on ihan hyviä teoksia kyllä. Täytyykin katsoa jos osuu silmään seuraavalla divari kierroksella. Sehän seuraakin tuota Robert Langdonia näemmä. Mielenkiintoinen roolihahmo.