Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Taidankin lopettaa euroviisujen katselemisen. On todella turhauttavaa katsella kun huippujännittävä äänestys antaa voittajaksi jonkun mitäänsanomattoman, suorastaan hölmön jumputuksen, jolla on sama viihdearvo kuin purkalla joka on liimautunut kengänpohjaan kadulla kävellessä.
- Tänään olenjo puhunut sekä tyttären että pojan kanssa. En ihan jok apäivä tai siis mesessä olen tyttären kanssa joka päivä hetken, ei mitään syvällisempää, päivittäistä kevyttä raportointia. Pojan kanssa puhumme enmmänpuhelimessa, yleensä kerran viikossa, ellei ole mitään tärkeää asiaa.
Minusta on taas oudompaa että on synnyttänyt ja kasvattanut lapset ja sitten ikään kuin lakkaa olemasta samaa perhettä. Mutta kukin tyylillään. - Emme riittävän usein ja siksi yritän hoitaa asiaa paremmin nyt itse omien lasteni kanssa. Onhan normaalia että lapset aikuistuvat ja lentävät kauan pesästä ja keskittyvät sitten vain omaan elämäänsä. Minun mielestäni kuitenkin aikuisten lasten ja vanhempien läheiset suhteet ja usein tapaamiset rikastuttavat molempien osapuolien elämää. Eikä vähiten lastenlasten, joiden elämässä isovanhempien läsnäoli saattaa olla hyvinkin tärkeää. Perinteisesti isovanhemmat ovat aina tukeneet vanhempia lastenlasten hoivaamisessa ja kasvattamisessa.
I
Palattuani Pohjollaan vietin parinkymmenen vuoden ajan joka ainoan kesälomani Suomessa äitini kanssa maalla ja olen erittäin iloinen siitä että käytin tuon ajan siihen. Alussa lapset olivat mukanani tutustumassa mummoonsa, täteihinsä ja serkkuihinsa ja sittemmin olin usein Suomessa yksin äidin luona, kun lapset olivat aikuisia jo ja muuttaneet kotoa. - Hyvä tietää miten siihen vastataan!
Crepi il lupo!
Monet näistä sanonnoista ovat ikivanhoja, kuten varmaantämäkin "suden suuhuin".
Joo, duolingoa päivittäin 15-20 minuuttia. Pitää aivotoimintaa yllä , tuolla toisessa ketjussa minulle sanottiin että ilmeisiä muistisairauden oireita ilmenee, mutta en ole itse havainnut mitään oireita . - Tuo aikuisen lapsen ja vanhemman välinen suhde kaipaa myös vaalimista ja omaa aikaa. Kuinka monta vanhusta asuu yksinään, kaukana lapsistaan ja vaikka lähempänäkin, niin yhteydenpito on harvinaista, monesti vain äitienpäivänä, tai kun on syntymäpäivä niin lapsi soittaa . Luin hiljakkopin jostain aika surullisen tarinan vanhasta äidistä joka tuli muistisairaaksi ja miten ainoastaan yksi lapsista, vanhin tytär, kävi säännöllisesti katsomassa. Yksi tyttäristä asui Englannissa ja soitteli silloin tällöin videopuheluita, poika asui kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä ja kävi vain kerran, oliko se kahden vuoden aikana, katsomassa äitiään, "kun oli aina niin paljon työkiireitä" jne. Tällaisia tarinoita on pilvin pimein.
Tottakai lapsille kuuluu oma, itsenäinen elämä ja omien vanhempien sekaantuminen arjen asioissa ei ole hyväksi kun lapsi rakentaa omaa elämäänsä puolisonsa kanssa ja kasvattaa omia lapsiaan. Vanhemman ja aikuisen lapsen välisen suhteen annetaan rempsahtaa ja siteen katketa, mikä ei välttämättä ole hyväksi kummallekaan.
Aiomme jatkaa näitä äiti-tytär tapahtumia tulevaisuudessakin, niinkauan kuin se on mahdollista. Puitteet ei tarvitse olla samat, emme kumpikaan kaipaa luksusta tai ylellisyyttä, mutta olemme liian "vanhoja" telttailemaan tuntureilla tai nukkumaan tähtien alla Lapissa. Mietimme seuraavaksi pientä kaupunkireissua Euroopassa,
Pojan kanssa teen pian matkan ja tämä on aivan ensimmäinen kerta, kun olemme ulkomaanmatkalla pojan kanssa. Luuen että siitäkin matkasta tulee antoisa ja äiti-poika-suhdettamme vaaliva kokemus. - Tiesin aivan tarkkaan että olen kirjoittanut jo matkusteluaikomuksistani tämän kesän aikana. Nyt vain täsmennin ja lisäsin niihin uutta. Voihan minulle olla tulossa muistisairaus, mutta ainakaan vielä ei ole merkkejä siitä.
Jos kirjoittaa useammin esim. kalakukkojen teosta tai lapsenlapsen merkkipäivästä, naapurin koirien haukkumisesta, omista sairauksistaan ja krempoistaan, yms. jokapäiväisistä tapahtumistaan onko se osoitus muistisairauden alkamisesta?
En ole pätkääkään huolissani itsestäni, minulle riittää kun minulla on sinut, joka jaksaa seurata vointiani. - Irroittaen asiayhteydestä missasit olennaisen tekstissäni. No, sellaista sattuu, kunei "näe metsää puilta".
- Puolipilvistä, puolilämmintä, puolipäivää Dalajoen alavirralta, tänään meillä välipäivä ja pyykkipäivä, huili/rokulipäivä, nauttimista kunsaa taas olla kotona, vaikka reissu oli ihan mukava. Ja niin kuin sen sanoinkin sekä tyttärelle että miehelle: tään reissun suurin elämys ei ollut ihanan kasvohoito, ei poreallas, ei kolmen lajin illallinen, samppanjaaamiainen, ei premiumhytti varustamon uusimmalla ja suurimmalla laivalla, vaan ne 24 tuntia kun saimme viettää omaa äiti-tytär aikaa ihan kahdestaan, ilman ketään joka tarviysee jotain, ei löydä jotain, haluaa kysyä jotain. Ilman ketään joka keskeyttää, puhuu päälle, vaatii huomiotamme, ilman vaatimuksia, ennakko-odotuksia, ilman että tarvii pystyä suorittamaan, toteuttamaan kenenkään toiveita. Ihanvain olla, puhua meidän juttuja, rentoutua ja nauttia hemmottelusta. Ilman huonoa omaatuntoa.
Kesäkuun lopussa matkustan sitten Italiaan pojan kanssa ja elokuussa pisteädyn lentäen Suomessa tapaamassa veljeäni ja kälyäni jotka tulevat ehkä jo viimeistä kertaa Suomeen, ikä alkaa painaa ja lentomatka Salt Lake Citystä on rasittava. - La Nonna Clarividente ennustaa Suomen voittavan tai tulevan kakkoseksi. Ruotsi johonkin kymmeneksi tai silleen. Tosin toinen semifinaali on vielä näkemättä, mutta median mukaan eka semissä oli kaikki parhaat kappaleet.
Olihan se, värejä, valoja, tulta ja leimahduksia.
Dynaamista, mutta on ikävä niitä vanhoja hyviä aikoja, kun artistit vain seisoi ja lauloi. Mielellään lujaa ja nuotilleen. - Prinssi Daniel on metsäsuomalaista sukuperää isän puolelta.
- Teen mopnenlaisia aloituksia. Jotkut ovat asia-aloituksia, joihin mielelläni siteeraan luettua. etenkin jos oma mielipiteeni asiasta on sama tai sivuaa sitä. Jaan linkkejä, joissa on lisää tietoa/informaatiota/faktaa tai lisää ,mielipiteitä asiasta. Olet todella erehtynyt siinä että haluan palstalaisten selittävän minulle asioita joita en itse ymmärrä, aika naurettava ajatus. Näyttäisi siltä että sinulla ei ole kokemusta asiallisesta paneelikeskustelusta.
Teen aloituksia, joiden tarkoituksena on herättää keskustelua jostain tietystä asiasta. Oma mielipiteeni ei ole se tärkein siinä yhteydessä. - Tuo oli ilmeisesti minulle tarkoitettu.
Sanoinkin että molemmissa on oma viehätyksensä. Olen kulkenut Tukholman ja Turun/Naantalin väliä laivassa kohta kolmekymmentä vuotta, joka kesäja joskus talvellakin, muutamaa poikkeusta lukkunottamatta. Istunut kannella kesällä, ikkunapöydässä tai ijan vain ikkunalla . katsellut maisemia, valokuvannut kareja ja luotoja . saaria ja veneitä ja laivoja ja nähnyt Ruotsin puolella enemmän rakennettua rantaa, Suomen puolella enemmän luontoa.
Kasvohoitojen aikaan ei pysty atrakkailemaan laineiden liplatusta, mutta porealtaasta on ikkunat merelle :) - "Odotuksissa varmaan mukava matka tyttäresi kanssa Paloma, toivotaan, että paatti ei kovasti heiluisi, minulla aina oli se ikävä pahoinvointi laivamatkoilla.
Onhan se Turunseudun merimaisema saarineen ihana nähtävyys, muutaman kerran olen sen kokenut ja aina on sää suosinut." (Hil-la)
Minäkin saan pahoinvointia ja paatti kovasti keinuu; nyt kuitenkaan ei pitäisi olla mitään pahempaa myrskyä tiedossa. Sekä Turun että Tukholman saaristot ovat kauniita, Tukholman puolella enemmän huviloita ja asustusta, Suomen puolella karumpaa ja metsäisempää, molemmissa oma viehätyksensä. - Enkä minäkään kohdistanut mitään "kyylääjäsyytettä" kehenkään erityisesti, vaan se oli osa pitempää arviointia siitä, ketkä kirjoittavat arvostelevasti ja seuraavat muita kirjoittajia etsien jotain negatiivista sanottavaa. Itse en luen palstaa kohdistetusti sen mukaan KUKA on kommentoinut, vaan otsikkojen aiheiden mukaan
Teen itsekin mielelläni aloituksia, kun vain tulee jotain palstalle sopivaa asiaa mieleen. Nojatuolissa on mukavaa lukea toisten tekemisistä ja puuhailuista ja vaihtaa kuulumisia. Vuorovaikutus on kuitenkin minulle tärkeää ja kommentoin mieluimmin asia-aloituksia. Olen kuitenkin sitä mieltä että tällaiset nojatuoli-aloitukset puolustavat paikkaansa ikäihmisten välisenä päivittäisenä yhteydenpitona, heidän ehdoillaan. - "tytääten"
lue: tyttären - Minulla on ainakin kevätkaihonkukkia sivullani taustana ja profiilissa oma ja tytääten kuva :)
Eilen veimme kukkia miehen edesmenneen haudalle, poika tietenkin mukana. Istutimme neilikoita ja daaliota ja sitten kävimme "äitienpäivälounaalla" japanilaisessa ravintolassa. Vietämme aina tuplat äitienpäivät, ensin suomalaisen äitienpäivän (eilen) ja sitten virallisen ruotsalaisen äitienpäivän joka on toukokuun viimeine sunnuntai.
Pienimuotoisesti molemmat.... omien lasten ja lapsenlasten kanssa olen lähes jatkuvassa yhteydessä, somen , tekstiviestien ja puhelimen völityksellä ja tapaamme usein myös. Eilen pistäydyimme myös samalla reissulla tyttären luona. Helatorstain aattoniltana lähdemme vuorokauden risteilylle Turkuun, tytär ja minä kahdestaan, jokavuotiselle äiti ja tytär sparisteilylle, mikä on vain premiumhytti, kolmen ruokalajin illallinen, poreallas ja kasvojenhoidot molemmille, ja tärkeintä kaikesta se oma aika jonka annamme toisillemme , ilman puolisoja, muita perheenjäseniä. Saamme rentoutua, nauttia olostamme ja toistemme seurasta ja puhua ihan vain omia asioitamme. Hänelle kiireisenä ja stressattuna elämänsä ruuhkavuosia elävänä naisena erityisen tärkeää pitää pieni paussi kaikkien velvollisuuksien ja vaatimusten keskellä.
Poikani kanssa tämän saman asian ajaa yhteinen Italianmatkamme kesäkuun lopulla.
Minulle ei äitienpäivä ole koskaan ollut erityisen suuri asia. En en tarvitse ruusukimppuja, enkä juhlapuheita, runoja enkä samppanjaa. Olen kuitenkin tosi kiitollinen siitä että aikuiset lapset ovat osa elämääni, lähellä ja läheisiä ja että saan viettää omaa aikaa heidän kanssaan.
Kotona puolisoni ja hänen poikansa arvostavat olemassaoloani ja etenkin mieheni osoittaa joka päivä rakkauttaan ja arvostustaan pienillä asioilla, huomioimalla tarpeeni, ajatukseni ja toiveeni arjen asioissa.
Ei nyt tämän enempää juhlapuheita minultakaan. Kaupan pelargonioihin olisi mentävä vaihtamaan kunnon multaa, ne ovat vain johonkin kasvuturpeeseen istutettuja ja kuivahtavat hetkessä. Komean sinivioletin petunia-amppelin ostin eilen roikkumaan ulkorappuun, toivottavasti ei tule enää pakkasöitä.
Hyvää alkuviikkoa alavirrasta! - Onnea kaikille äideille ja isoäideille, missä olettekaan.
- Eipä täällä ole kenenkään henkilötietoja tai yhteystietoja jaettu julkisesti. Omani tulivat vahingossa esille kun joku otti selvää nimistä kirjankannessa. On oltava aikoamoinen salapoliisi tai yksityisetsivä jos niiden tietojen perusteella mitä täällä kerrotaan perheenjäsenistä, tutttavista tai sattunnaisista tapaamisistaan ihmisistä täällä.
Mutta kyylä pelkää ain amuita kyyläämisestä, elikkä varas epäilee aina kaikkia muita varkaiksi ja juoruiluun taipuvainen pelkää kuollakseen että jotain hänestä vuotaa muiden tietoisuuteen. - Olenko pyytänyt sinua kaveriksi?
En hyväksy ketään jota en tunne oli vaikka kuinka kavereiden kaveri. En hyväksy Instassakaan seuraajiksi ketään, jota en tunne entuudestaan.
Et tainnut sisäistää edellistä viestiäni. Kirjoitin, että kaveripyyntöjä tulee tuon tuostakin, koska monet, etenkin vanhemmat ihmiset sekoittavat kaveriEHDOTUKSEN kaveriPYYNTÖÖN.
Sinusta ei tainnut olla kysymys. - Olen opiskellut jo lähes vuoden pienen tovin joka päivä italiaa duolingo-apin avulla. En voi sanoa että osaisin puhua sujuvasti, mutta ymmärrän tosi paljon ja minulla on kohtalainen sanavarasto jo. La nipota (lasteni serkku on vanhin ensimmäisen mieheni veljen lapsista ja olen tuntenut hänet noin kymmenvuotiaasta saakka ja olemme aina olleet hyviä ystäviä. Hän tapasi ehkä viisitoista vuotta sitten netin deittisovelluksessa italialaisen miehe ja ovat olleet aviossa siitä lähtien. Mies lensi Kolumbiaan ja tapasi hänet oikeasti ja häät pidettiin samantien. .. Gift vid första ögonkastet, melkein. . Olen käynyt heidän luonaan Livornossa kerran aikaisemmi. Onnellinen lapseton pariskunta, molemmat erittäin eläinrakkaita.
Olemme vain kuusi päivää ja ne riittänevät Pisan ja Firenzen retkiin, mahdollisesti käydä Sienan vanhassa kaupungissa, me ollaan pojan kanssa historiafriikkejä ja tutkimme mielellämme raunioita, kirkkoja ja museoita.