Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- kuittaa Paloma.
Olen tilannut uudet näppäimet joissa on taustavalo jos tulisi vähemmän typoja. Koettakaa kestää! - Toffler erittäin ajankohtainen nyt enemmän kuin koskaan.
- Keskusteluun tarvitaan aina vähintään kaksi henkilöä. Voi olla vaikka kuinka monta, mutta ei kahta vähempää. Keskustellessa kerrotaan omia kuulumisia, kysytään, vastataan ja kommentoidaan. Kerronta ja keskustelu ei ole toisiaan poissulkevia. Keskustelu on sosiaalinen tapahtuma.
- Oliskohan niin, että en ole nähnyt tuota alkuperäistä elokuvaa missä James Dean on Calin roolissa? Muistan nähneeni James Deanin vain yhdessä elokuvassa, Jättiläisessä, sivuosassa, siinä olivat Rock Hudson ja Elizabeth Taylor pääosissa. Satuu että en ollut vielä siinä iässä että olisin käynyt elokuvissa vuonna ´58.
Kirjan olen lukenut ja myös katsoin vuoden ´81 minisarjan telkkarista, jossa Jane Seymore näytteli Cathya, ansiokkaasti.
Netflixistä kannattaa maksaa, koska siletä aina silloin tällöin tulee erittäin hyvin tehtyjä sarjoja tai minisarjoija. jotka ovat maailmankirjallisuuden helmien pohjalta tehtyjä, niin kuin tämä Eedenistä itään ja pari vuotta sitten García Marquesin Sadan vuoden yksinäisyys.
Noniin, aamupäivä lähes lusittu, vispipuuro jäähtymässä verannalla, etikkapunajuuret jäähtymässä purkissaan tiskipöydällä, sinikirjavat konessa, musta/punaiset kuivaajassa ja kesävaatteet viety kissavintin perimmäiseennurkkaan, talvitakit ja neuleleningit eturiviin ja villatakit ja paksut puolihameet käytössä olevien vaatteiden komeroon yläkerran halliin. Hupparit ja leggingsit, taitsit ja neuletopit järjestyksessä.
Hyvää sunnuntai-iltapäivää sateiselta Dalajoen alajuoksulta :9 - Minullekin aivan tuntematon kirjailija, löytyisiköhän hänen teoksiaan e-kirjoina, niin voisi lekea näytteitä näin aluksi?
Tietääkseni ne yrittää kierrättää näitä kirjallisuuden nobeleita eri maanosissa, mutta Pohjois-Amerikka on jäänyt vähän paitsioon viime vuosisa. Minä olisi ennustanut toista kanadalaista, Margaret Atwoodia, joka on tunnetumpi (Sinun orjattaresi/The Handmaid's Tale).
Olisikohan kirjallisuuden Nobelin myöntäminen kanadalaiselle jotenkin piikki Trumpille ja valinta poliittisesti motivoitu?
Meillä Suomessa on myös ainakin yksi Nobel-tason krjailija, jonka uutuusromaanin luin juuri loppuun viikolla. - "Katsoin eilen sarjan Eedenistä itään, kuuluisa kirjanakin, kyllä siinä ihmismieli kuvattiin, aivan kamala voi mielikin olla."
Mekin olemme katsoneet Netflixin uutuussarjaa Eedenistä itään", tästä nobelkirjailijan John Steinbeckin klassikosta on tehty Elia Kazanin ohjaama elokuva vuonna ´55 jossa pääosaa näytteli James Deab ja 81 tv-minisarja, jossa, Jane Seymore teki unohtumattoman roolitulkinnan Cathy Amesista.
Nyt tämän seitsenosaisen sarjaan ohjaa Elia Kazanin lapsenlapsi, Zoe Kazan ja sen pääosassa on erittäin hyvä Florence Pugh, jonka roolisuoritus e ehkäi kuitenkaan yllä Jane Seymoren tasolle.
Syvällinen, filosofinen ja ahatuksia herättävä tarina käsittelee ihmismielen vahvuuksia ja heikkouksia, hyvän ja pahan kamppailua ihmisen sielusta ja vapaan tahdon osuutta ihmisen suurissa päätöksissä.
Nyt keskitytään etenkin Cathyn osuuteen tarinan kehittymisessä ja siihen on ympätty elementtejä, joita Steinbeckin mestariteoksessa ei ole, kuten feminismiä ja selitetään Cathyn taustaa.
Moraalinen dilemma on kuitenkin sekä teiksen että filmin kantava teema ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. - Tänään vietämme suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivää suomi-seuroissa ja hallintopiireissä ympäri maata, mm. lukemalla Seitsemän veljestä-lukumaratoonilla jota voi seurata ja johon voi osallistua suorana you tube-lähetyksenä.
- Olen samaa mieltä mitä tulee referointiin
- Hei katkerat!
tässä vain ihan suora vetoomus sen puolesta että jos Hil-lan jengi ,jne. nojatulin/kiikkustuolin vakituiset vieraat saisivat ihan rauhassa kirjoitella omia juttujaan, kertoa arkipäiviensä sisällöstä, vaihtaa kuulumisiaan entiseen tapaan ilman että se aiheuttaisi närää muissa kirjoittajissa? He ovat pitkään olleet mukana ja ovat palstan varsinaiset seniorit.
Minä taas luen muitakin ketjuja, aiheesta riippuen ja teen aina joskus jonkun aloituksenkin, joten en silleen kuulu siihen ryhmään, mutta viihdyn hyvin heidän hyväntuulisessa seurassaan.
Sitten tästä uudesta tyylistä laittaa koko se kommentti johon vastataan mukaan kommenttiin: toimii varmaan hyvin muilla ikäpalstoilla ja sellaisilla etenkin, missä repliikit kulkevat nopeasti ja ovat lyhyitä.
Aivan turhaa vanhusten palstalla,jossa kommentit ovat pitkät eikä aina ehkä oikeassa paikassa.
Oletan että YP eiole ottanut huomioon että me ikäloput ei olla ihan niin kuin kaikki muut, en usko sen olevan tarkoituksellista. - Kiitos kannuksustesta :) ja kukkasista !
En ole koskaan tuntenut itseäni toisen luokan kansalaiseksi ja suomalaisuus on aina ollut osa yhteistä pohjoismaista kulttuuriperimäämme. Suomen kieli ja kulttuuri onollut osa Ruotsia vuosisatoja, Suomi on ollut osa Ruotsia kauemmin kuin Skoone. - Huomenta aurinkolselta alavirralta,syksyn lehdet lentelee syystuulessa. Pihassamme on kome suurta koivua, mukaanluettuna portinpielen ikivanhat jättikoivut ja ne varistavat paljon keltaista ruohomatolle, jotka mies sitten vain silppuaa ruohonleikkurilla nurmen ravinnoksi.
Eilen tuuli todella rajusti ja nyt tuuli on vieläkin navakkaa ja pyörteistä, mutta sadetta ei ole tullut nimeklsikään viikkoihin.
Lähdössä Uppsalaan silmänpohjankuvaukseen, oli alkavaa rappeumaa jo viime kerralla, kolme vuotta sitten. Pelkään että saan saman sairauden mihin MdK saa hoitoa, vanhemmalla veljelläni sama juttu ja ne piikit silmiin ei kuulosta mukavilta.
Piha. ja puutarhatyät vielä kesken, peruna on maassa, samoin ne vähät juurekset. Omenoita olemme kärränneet läheiseen "jontkaan", joka onkin jo melkein täynnä puutarhajätettä.Havunneulasia olemme haravoineet suuriin kasoihin pois kuljetettavaksi. Keittiön ikkunan edessä kasvaa pari suurta tuijaa ja sitten minun suosikit, kaksi suurta mäntyä, jotka olivat ihan keskenkasvuisia kun muutimme tähän taloon 14 vuotta sitten. Nyt ne ovat komeita, korkeita puita ja niissä pesii harakat, joiden touhuja on mukava katsella kun ne kiusaa naapurin pihalla hiiviskeleviä raidallisia kissoja ja hätistelee oravia pois jotka eksyy joskus pihaan lähimetsiköstä.
Minun pitäisi saada nyt tuo kirja valmiiksi niin joutaisin tekemään muitakin töitä, huushollia ja ulkotöitä. Marjoja ja sieniä poimimassa emme ole käyneet kertaakaan, vielä paitsi että mies kävi hakemassa ämpärillisen puolukoita ettei tarvi ostaa kaupan puolukkasurvosta jota käytämme ruotsalaiseen tapaan lisukkeena lähes kaikelle ruualle, etenkin jauhelihasta valmistetulle.
Karpalo-ja mustaviinimarjahyytelöä teen myös jääkaappiin ja kuivatan sieniä, omenarenkaita ja mitä nyt sattuu.
Hyvää tiistaita! - https://kulttuuri.se/kirjauutuudet.html
Ruuotsinsuomalaisten kirjailijoiden uutuuskirjoja.
Monet omakustanteita, palvelukustanteita tai pienkustantamojen julkaisemia.
Muutamilla, esim. Asko Sahlbergilla, Tiina Laitila-Kälvemarkilla on suomalainen suurkustantamo, kuten WSOY takanaan ja Milka Hakkarainen julkaisee Myllylahden remmissä.
Nämä kirjat kertovat ruotsisuomalaisesta kirjoittajakulttuurista, esimerkiksi
Ali Jonasson: I tystnad hit
Ett liv från finska Sápmi till Hisingens gator.
Metall mot metall.
Ett språk som stannar i halsen.
Hemma luktar det kaffe och Voltaren.
Gáhkku på köksbordet.
Ett ensamt träd utanför fönstret.
Marken lutar.
I tystnad hit rör sig mellan myr och betong, mellan mor och son, mellan det som sades och det som bara bars utan att formuleras. - Onnittelen, työsi edistyy ripeämmällä tempolla kuin omani.
Minä en kyllä ehdi saada työn alla olevaa sukuromaaniani (Työnimenä Lennä lennä leppäkerttu) joulupaketteihin, kiikastaa lähinnä oma laiskuuteni ja aikaansaamattomuuteni. Energiat ovat olleet vähissä ja sitten koutsini Maarit Turtiainen haluaa lukea koko kirjan PDF.versiona ja tiedän jo etukäteen että sitten alkaa varsinainen muokkaaminen julkaisukuntoon.
Aion sitten lopuksi vielä oikoluettaa kirjan maksullisella oikolukijalla , sitten luettaa sen parilla esilukijalla (onko vapaaehtoisia? ja sitten vasta lähetän tekstin kustantamoon.
@Ramo.na, olipa iloinen yllätys saada lukea kuulumisia sinulta! - Peukutin vahingossa :)
Nämä maksetut vierailijat ovat vain messujen vetonauloja että saadaan ruotsinsuomalaine yleisö liikkeelle. Pääosa haastateltavista on paikallisia lahjakkuuksia ja juuri meille, paikallisille kirjoittajille nämä messut ovat vuoden suurin tapahtuma: saamme medianäkyvyyttä, myymme kirjojamme ja verkostumme.
Mutta ihan hyvä idea, tarvii vinkata järjestäjille (kulttuuri.se ) että ajankohtaisen suomalaisen tietokorjallisuuden osuus on pieni, ehkä ensi vuonna voisimme kutsua jonkun tietokirjailijan Suomesta kertomaan tuotannosta
Minä katson myös tärkeäksi nuorten vuotuisen kirjoituskilpailun johon osallistuu joka kerta kymmenittäin ruotsinsuomalaisten koulujen oppilaita. - Pystyn toki käyttämään kaikkia korttejani Suomessa, mutta VR vaatii henkilöllisyyden varmistamisen pankki-id-tunnuksella, ja siihen käy vain suomalainen pankkitunnus.
Olisi varmaan ollut mahdollista ostaa suoraan lippuautomaatista, mutta halusin ostaa junaliput etukäteen netistä ettei tulisi viime hetken yllätyksiä paluulennon kanssa. - Rahaliikenne ei kulje, ei. Yritin melkein kokonaisen päivän ostaa junalippua Suomessa VR:ltä ja ei onnistunut ruotsalaisella pannkitunnuksella, vaikka sama pankki. Lopuksi nettipankki Klarna tuli apuun, niin sain lipun ostettua.
Ollanhan me integroituneita silleen mitä tulee kaikissa käytännön asioissa ja muutenkin, mutta "voit viedä suomalaisen pois metsästä, mutta et metsää suomalaisesta. En minä koe itseäni edes ruotsinsuomalaiseksi, vaan suomalaiseksi joka asuu Ruotsissa, mene vain pitempi aika kun sen sanoo. Mutta toisaalta, olen eläkkeellä ja minulla on aikaa sanoa - Tanabru taitaa kuitenkin olla Norjaa.
"Wau" ei tarkoita sitä että olen iloinen siitä että pizzeria on mennyt konkkaan.
Se tarkoittaa sitä olin iloisesti yllättynyt nähdessäni että joku latinoyrittäjä oli uskaltautunut avaamaan bisneksensä Jäämeren rantaan. - "Sitä kuusta kuuleminen , jonka juurella asunto"
vanha suomalainen kansanviisaus, pitää paikkansa edelleenkin. Sama sananlasku on yleinen monessa muussakinmaassa, vähän eri sanoilla, mutta kyllä sinä Hil-la oikeassa olet, sopeuduttava on jos aikoo jäädä ja samalla yhteiskunnna onmyös sopeudittava siihen että on maahanmuuttajia.
Suomalaiseen perusidentiteettiin kuuluu mielestäni naapurin auttaminen ja solidaarisuus huonompiosaisia kohtaan, johan kansallisrunoilijamme Runeberg kirjoitti Saarijärven Paavosta, joka nälkävuosien jälkeen kehoitti vaimoaan panemaan leipätaikinaan puolet petäjäistä, veihän naapurimme sadon halla.
Edesmennyt äitini tapasi sanoa että täällä maalla me ei riidellä naapurien kanssa, kysytään kauppaan lähtiessä että tarvitko sinä jotain, matkat kaupoille on pitkät ja kyytiä ei saa joka päivä.
Mutta sehän on itsestään selvää, että sen maan lakeja noudatetaan, jossa asutaan, ja meidän pohjoismaisissa oikeusvaltioissamme on tietyt lait, kulttuuri ja tavat joita on hyvä kunnioittaa ja joiden mukaan on oma elämä sovitettava myös.Ei kenenkään tarvi luopua kielestään, kulttuuristaan tai jumalastaan, mutta ei myöskään ole oikein vaatia että muut sovittaisivat oman elämänsä muutamien muualta tulleiden tapihin tai kulttuuriin. Suvivirsi lauletaan kouluissa vielä meidän kunnissamme tietääkseni, muslimilapset viedään adventtikirkkoon ja luciaaa juhlitaan kouluissa ja esikouluissa. Jos joku vanhempi ei halua että heidän lapsensa osallistuu näihin perinteisiin kirkollispohjaisiin traditioihin, niin saa kieltäytyä ja ottaa vaikka lomaa.
Asiasta toiseen,
@demeter 1
ja kaikki muutkin lukemisesta kiinnostuneet,
Tommi Kinnusen Pitkä aukea on yksi parhaista kirjoista minkä olenviime vuosina lukenut.
Viime yönä kävelin Pitkää aukeaa muistisairaan äitini kanssa, kädestä pitäen ja itkin, mikä on minulle todella epätavallista.
Paras kuvaus mitä muistisairaan aivoissa voi liikkua ja miten ulkopuoliset hänet tulkitsevat, mitä olen lukenut. Serkkuni, joka on minua kymmenen vuotta nuorempija joka nukahteli kesken syöttämisen, äitini joka ei tunnistanut minua ja joka katseli kyräillen kulmiensa alta että mitä nuo oikein minusta tahtoo, ajatusten rippeet jotka katoavat kesätuuleen ja se viimeinen matka takaisn lakeuksille oli kauneinta mitä olen lukenut. - Minulle suomalainen kulttuuri on omani.
Kehityskelpoinen, ei vanhaan takertunut tai jämähtänyt.
Merkitsee todella paljon, olin juuri eilen ruotsinsuomalaisilla kulttuuripäivillä kertomassa miten suomen kielellä pystyy kirjoittamaan vaikka ei ole asunut Suomessa vuosikymmeniin - Ihan kaunis alkusyksyn aamu Dalajoen alavirralla.
Tänään pidän luppopäivän, en laita ruokaa en siivoa, en käy kaupassa, kunhan seikkailen netissä ja kirjoittelen ja vietän sunnuntaita kotosalla miehen seurassa.
Eilen olin kertomassa suomeksi kirjoittamisen haasteellisuudesta Etelä-Norrlannin ruotsinsuomalaisen piirin ja suomiseurojen kulttuuripäivällä, siitä lisää uudessa aloituksessa, jonka tein aiheesta.
Ostin myös aivan ihastuttavan Ruotsinsuomalaisen ruokakirjan, ruokaohjeita ja pakinaa ruuasta, perinneruuista kaskenpolttajien ruokaperimään, tornionjokilaaksolaisesta kuppipotusta Motalan naisvoimaan, sota-ajan ruokaohjeista mustikkakukkoon , kaikki upeasti kuvitettu ja olen tilannut kaksikielistä painosta myös joululahjaksi.