Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Onnellinen minä kun olen saanut elää ja vielä valita missä.
- Meidän kävelypolulla joenrannassa on myös grillipaikka ja laavu, siellä on aina valmiita klapeja, mutta ei kirvestä. Ja paljon paperilappuja jossa neuvotaan tekemään tulta vain grillipaikan kivireunuksen sisälle ja viemään omat roskat mukanaan.
- Tuon olin kyllä kuullut jo aikaisemmin, että argentiinalaiset ovat wannabe englantilaisia, mutta saksalaisten siirtolaisten vaikutuksesta en ollut lukenut tai kuullut. Joka toisen sukunimi kuulostaa italialaiselta ja muistelen lukeneeni jostain että Italia antaa kansalaisuuden toisenkin polven maastamuuttaneille.
Elikkä argentiinalaiset itse ovat maansa pahimpia vihamiehiä? - Tuli tyttö tuulen teitä,
takkutukka tulisilmä
tahtoi tulla turuselle
takamaasta taitettuna
takametsän tuohitorvi
torvensoittaja turhantaitaja
tiettömien teiden takaa
tuli tupaan, tarttui tuoppiin tarjosi toisillekin tuttua tarinaa. Talonväki tuhahteli. - Silloin kun minä asuin siellä siellä ei meitä ollut montaa. Kourallinen ehkä, melkein kaikki pääkaupungissa. Calissa, maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa meitä oli ajoittain kaksi tai kolme, mutta kun paikallinen paperitehdas laajensi, niin Suomesta tuli konsultteja, yksi perhe ja pari insinööriä lisää, joten meitä taisi olla peräti viisi muutaman kuukauden ajan.
Velejni, jomka kanssa matkustimme sinne ensin, sanoi joskus että olemme todellakin niitä harvoja jotka olivat asuneet Kolumbiassa omasta aloitteestamme, jos ei lasketa mukaan lähetyssaarnaajia, kansainvälisten firmojen työntekijöitä tai kehitysapuhenkilökuntaa, jotka olivat lähetetty sinne.
Sittemmin tuli muutama suomalainen nainen joka olioli tavannut kolumbialaisen miehen ja muuttanut hänen kanssaan Kolumbiaan. Minä tapasin mieheni jo Kolumbiassa asuessani, joten en kuulu siihen kategoriaan. - Jos haluaa tutustua Latinalaisen Amerikan historiaan ja syihin, miksi maanosa eroaa niin täysin kulttuurin ja etenkin taloudellisen kehityksen suhteen kannattaa lukea uruguaylaisen talousprofen Eduardo galeanon klassinen kirja "Etelä-Amerikan avoimet suonet" (Las venas abiertas de America Latina). Se seilittää paljon asioita, myös sen miksi maanosan maita ei kutsuta "kehitysmaiksi" vaan "hidastuneen kehityksen maiksi".
Resurssit ovat paikalla, infrastruktuuri myös, taitoa, lahjakkuutta ja resilienssiä vaikka muille jakaa ja kuitenkin talous laahaa.
Argentiina on minulle suurin ihmetyksen aihe,
Maalla on taloudellisia edellytyksiä vaikka mihin, mutta inflaatio on ollut pilviä hipovaa jo kymmeniä vuosia, sotilasjuntat ja osaamattomat vasemmistohallitukset vuorotelleet ja nyt kauhuliberaali Milei jakaa mapuchekansan perintömaita silmittömässä tahdissa monikansallisille firmoille.
Kolumbiassa on keväällä presidentinvaalit.
Vasemmiston Cepeda johtaa Gallupeissa, mutta jos oikeiston kolme kandidaattia pääsevät sopuun ja pystyvät ohjaamaan äänestäjänsä joko de la Aspriellan (äärioikeistolainen) tai Paloma Valencian (maltillinen oikeisto, pedigreetä niin että päätä huimaa, ja lisäksi nainen) taakse, niin saattaa olla tulossa on ylläri. Paloma on parempi kuin Abelardo, mutta Ivan Cepeda olisi kuonnollinen jatkumo Petron politiikalle. - Kyllähän Suomessa on kirjoitettu paljonkin luokkaeroista, nykykirjailijoista tulee nopeasti mieleen Sirpa Kähkönen, Anneli Kanto ja Kaija Kettu.
Tuon espanjalaisen sarjan "Kahden maan välissä" katsoimme pari vuotta sitten netflixistä. Siellä on koko joukko todella hyviä espanjalaisia sarjoja, joihin saa suomenkielisen tekstutyksen. Useinyhteiskunnallisia teemoja eikä vain romantiikkaa, sukudraamoja, historiallsia sarjoja...,
Kevät tulossa joenvarteen myös, emme enää ole uskaltautuneet kävelemään kevätjäälle. Joutsenia on jo saapunut saarien kupeelle, jossa ne pesivät joka vuosi. Teemme parin, kolmen kilometrin päiväkävelyitä joenrantaa vaellusreittiä myöten ja palaamme metsäpolkua ja kylätietä pitkin. Jäät ukhkuvat tummmina ja railoa näkyy jo.
Kirjoittelen pieniä parin liuskan lukuja sukuhistoriaani. Nyt kehittelen tarinaa tyttärestä. Keskustelin juuri toissapäivänä kirjoittajaryhmäni ja "koutsini" kanssa, sanoin teettäväni vain yhden kopion, itseäni varten, mutta sain heti tilauksia lisää...epäilen ja toin sen ilmi että miten tavallisen ihmisen elämä voisi edes kiinnostaa ketään lukijaa, mutta sain neuvon kirjoittaa se tarina niin hyvin ja eloisasti, että lukija kiinnostuu. Siinäpä se...
Kirjoittamisen ohella päiväni ovat täynnä rutiineja, pelargionioiden herättelemistä kevään lämpöön, ruuanlaittoa ja sen suunnittelemista, joka toinen päivä, miehen aikuispoika laittaa iltaruuan joka toinen päivä. Siivoamista, pyykinpesua, ulkoilua, niveljumppaa, nettisurffaamista, telkkarista sarjoja ja elokuvia illalla....
Tilasin helatorstainviikonloppuun (to-pe) sparisteilyn Turkuun tyttären kanssa, pieni prinsessani täyttää puoli vuosisataa . Ensi kuussa paras ystävättäreni täyttää 70 vuotta ja sinne on mietittävä lahjaa ja katsottava vaatteita. Toinen ystävätär täyttää 80 vuotta Kittilässä ja kutsuu sinne, tulee kuulemma vieraita Portugalista ja New Yorkista saakka ja ovat buukanneet vierailun Särestoniemen taidenäyttelyyn ja museoon. Emme varmaankaan lähde sinne Lappiin nyt.
Nyköpingiin menemmä varmaan loppukuusta tai ensi kuun alussa katsastamaan poikani uuden asunnon.
Ihan tarpeeksi ohjelmaa kun vain saisi jostain lisää energiaa että jaksaisi.
Hyvää alkuviikkoa ! - Suomessa julkaistiin v. 2022 hieman yli 3000 kaunokirjaa, 5000a tietokirjaa, 2000 käännöskirjaa ja 1200 lastenkirjaa., suurin osa paperisina, mutta äänikirjojen ja e-kirjojen osuus kasvaa.
Keveämpi, romanttinen viihdekirjallisuus, joko kotimainen tai käännös, sekä tuotteliaat rikosromanien ja dekkareiden kirjoittajat vastaavat valtaosasta tästä kirjavuoresta, joiden kierrättäminen tai jälleenmyymine on vaikeaa.
Nämä kirjathan eivät ole tarkoitettukaan kirjastojen, sairaaloiden, koulujen ja laitosten kirjahyllyihin, vaan ovat lähinnä kertakäyttötavara ostettuja.
Lukupiirissä keierrätämme suosikkejan, lahjouttelemme toinen toisillemme lukemiamme kirjoja, monet vaihtavat ja antavat pois luettuja kirjoja tuttavilleen ja naapureilleen, jotka lukevat.
Kirjojen säilytys vaatii tilaa ja kaikki ei ole mitenkään erityisesti säilyttämisen arvoista. Kuitenkin kirjojen polttaminen rovioilla on jotenkin vastenmielinen ajatus. - Noin suurinpiirtein samanikäisenä kuin minä olennyt. Sairaus eteni kuitenkin hitaasti ja hän sai jarruttavaa lääkitystä ihan loppuun saakka. Viimeiset kolme vuotta hän oli laitoshoidossa, dementiakodissa. Hän kuoli 93-vuotiaana.
- Minulla on ollut kauan sama pankkikortin tunnus. On tapahtunut pari kertaa että olen unohtanut tunnuksen, mutta kineetinen muistini elikkä sormet tietävät mihin numeroihin niiden on osuttava on pelastanut joka kerta.
- Muistisi virkistämiseksi:
"Kiitos, kun kommentoit. Pikainen vastaukseni " ei helmiä sioille" ;)
Laitanko taidokasta verbaliikkaa chattailijoiden rivien sekamelskaan.
Tuo oli sitten huumoria. Valitettavasti live-elämä tempaisi minut sateesta huolimatta.
Yritän vastata tyhjentävämmin illemmalla, jos tarvetta on."
Kirjoittaja anonyymi, tässä samassa ketjussa, vähän ylempänä.
Ei ole lähtöisin korpikirjailijan eikä minunkaan näppäimiltä. - Minäkin olen seuraillut sitä keskustelua ja odotan jännityksellä koska tämä valittu ja läpivalaistu tulee esittelemään lisää näitä helmiään.
Sillä välin siivoilen läävääni ja laittelen possunruokaa lättinini pesueelle.
Röh, röh, nöf, nöf, oink oink ja ruf ruf. - Hil-lan uusimmassa kestoaloituksessa.
Olen odotellut kovasti tätä uutta "helmiä sioille-aloitusta. Olen jopa siivonnut karsinaani ja ripustanut helminauhan kaulaani kaikista niistä aikaisemmista helmistä kootun, mutta sopisi toinenkin helminauha siihen viereen.
Ruf ruf. - Oliko tämä kommentti minulle tarkoitettu?
Olet kai sama kirjoittaja, joka kirjoitti omien tekstiensä olevan "helmiä sioille"? ja tunsi katkeruutta siitä. että häntä ei tarpeeksi kunnioitettu tai arvostettu sisällöntuottajana, vaan kaikki lyötiin leikiksi, tehtiin hänen aloituksestaan hölmö chatti ja pilattiin se.
Pahoittelen, minä oletin tämän olevan sellainen tyyppi pulinaketju, jossa kaikki käy. Etenkin kielillä leikittely.
Que puerca vida! - Äiti teki ristikoita siihen saakka kun sairastui Alzheimeriin, minä en ole harrastanut ristikoiden ratkomista, mutta kyllä sitä paljon suositellaan vanhenevien aivojen vireyden ylläpitoon.
Päivittäinen ulkoilu, riittävä uni ja terveellinen ravinto ovat perusta paitsi fyysiselle hyvinvoinnille myös aivojen ja mielenterveydelle ja itse ainakin huomaan, että jos en ole tehnyt päivittäistä kävelylenkkiäni, niin aivonikin laiskistuvat ja jumittavat varsinkin illalla.
Lukeminen (minulla on aina joku kirja menossa, nyt juuri Ann Napolitanon Kaunokaisia ), kirjoittaminen, ja kielten opiskelu kuuluvat päivittäisiin rutiineihin. Ruksaan kalentereeni ulkoilun, kirjoittamisen ja opiskelun joka päivälle.
Olen tehnyt italianopiskelustani vielä vähän vaikeamman valitsemalla siihen kotikielekseni ruotsin, joten joudun korjaamaan virheitäni myös ruotsinkielessä: tähön saakka lähinnä vain sanajärjestyksiä ja sen sellaista.
Hil-la ja Demeter kirjoittivat tuolla toisessa ketjussa kirjoittamisesta, miten tärkeää se on aivojen vireydelle ja olen todella iloinen siitä että hekin ovat tuoneet asian esille. Nyt kun olen kirjoittanut jo kuukausikaupalla eräänlaista sukuhistoriaa, omaelämänkertaa ja muiden sukuni naisten elämänkertaa kadun että en ollut aikanani tehnyt muistiinpanoja, viettänyt enempää aikaa heidän kanssaan silloin kun minulla oli vielä siihen mahdollisuus. Muistisairaus, vanhenevat aivot, heikompi terveys ja tietenkin välimatkat tekevät tietojen keruun ja dokumentoimisen aina vain hankalammaksi,
Onhan toki paljon muitakin harrastuksia, periaatteessa kaikki luova tekeminen, kädentaidoista musiikkiin, ruuanlaitosta runouteen ...aina kun tuo jonkun uuden elementin, joka ei ole pelkkää rutiinia, pelkkää reseptin toistamista, pelkkää mallin mukaan piirtämistä auttaa aivojen virkeyteen. Tässä avainsanana on juuri se uusien elementtien, uusien asioiden, uusien ajatuksien tuominen päivittäisiin rutiineihin,
Voisimme aloittaa vaikka tältä keskustelupalstalta, tuomalla uusia aiheita, uusia ideoita, uusia tapoja tännekin. - Eipä niistä pienistä alkuoeräiskielistä tai vähemmistökielistä ole juuti muuta hyötyä kuin kulttuuriia ja identiteettiä vahvistavina ja rikastuttamassa kansallisen kulttuurin palettia.
Me mietimme tätä kielikysymystä siinä vaiheessa kun lapset olivat ihan pikkuisia vielä: valitsimme espanjan ja englannin ja emme opettaneet heille suomea, koska katsoimme, että siitä tule olemaan mitään konkreettista hyötyä, jos ei aio tulla asumaan Suomeen ja Skandinaviaan. Nyt lapset ovta aikuisia, puhuvat englannin ja espanjan ohella ruotsia natiivitasolla . Jos olisin tiennyt silloin, että muuttaisimme tänne, olisin mahdollisesti puhunut lapsille suomea. Ihan perhesyistä ja identiteetin takia. Nyt kirjoitin juuri sivulleni FB:n pienen tekstin kulttuurien törmäyksestä äitini ja tyttäreni välillä, koska yhteinen kieli ja ymmärrys erilaisista kulttuuritaustoista puuttui. - Tästäpä tuli mieleen, että mitkä ovat Suomen viralliset vähemmistökielet? Guugletin ja laki ei määrittele vähemmistökieliksi virallisesti, mutta tietyt kauan maassa puhutut kielet, jotka eivät ole suomi tai ruotsi saavat tukea: Saamen eri variantit ovat alkuperäiskieliä, karjalan kieli on uhanalainen lähisukukieli, jota tuetaan ja yritetään elvyttää. Romania on puhuttu Suomessa 1500-luvulta lähtien ja sitä yritetään myös vahvistaa.
Katselen mielelläni saamenkielisiä uutisia, pari kolme kertaa viikossa, ihan vain mielekiinnosta. - https://www.youtube.com/watch?v=Utd9cHBPfRA
Tältä Euroviisut näyttivät v. 1964. Olimme yhtä nuoria kuin Gigliola.
Ajat muuttuneet, nyt kaikki on showta ja sirkuskonsteja, lavastuksia ja kummallisuuksia. Laulaminen ja melodia ovat jääneet sivuseikoiksi. - Luen toki, ja kommentoin jos on jotain joka koskettaa itseäni, johon minulla on mielipide, joka herättää ajatuksia. Korppiksella ja minulla on näitä kosketuspintoja ja mielenkiinnon kohteita, samoin demeter1:n kanssa, On muitakin, joiden kanssa keskustelisin mielelläni esim. puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, ruuanlaitosta ja arkielämän menosta.
Aviomieheni on kannustanut ja tukenut minua harrastuksesan, aivan alusta saakka, nostanut minua kun olen ollut alamaissa ja minusta on tuntunut, että nyt tämä saa riittää. Auttanut antamaan perspektiiviä kirjoittamiseeni (kirjoitat sen verran kuin haluat ja jos joku muukin haluaa lukea, niin se on vain plussaa, mutta ei sinun tarvitse asettaa rimaa liian korkealle eikä tavoitella mitään muuta kuin sitä mielihyvää ja elämäniloa mitä saat kirjoittamisesta ja lukijapalautteista.)
Todennäköisesti olisin aloittanut tämän harrastukseni vaikka en olisikaan löytänyt uutta elämänkumppania. Olin mielessäni aina suunnitellut omistaa viimeiset vuosikymmenet elämästäni dokumentoimiseen, eletyn elämän, ajan ja paikan, perheeni historian kertomiseen. Minulla ei ole suuria rikkauksia jättää jälkeeni tuleville sukupolville, joten jätän tämän, kertomukseni eletystä elämästä ja historiallisesta ajasta, joka tuli osaksemme elää. - Sitä ei netti-etiketissä erikseen määritellä.
Ainoastaan että tekstin tulkinta on aina lukijan vastuulla. Ja että kaikki virheet ja epäselvyydet ovat kirjoittajan copyright-oikeutta.
Tämä on nyt miten sen ottaa.
Muutama ulkomaankielinen sana viestissä ei ole minulle iso asia, vaikka en ymmärtäisikään. Jos haluan ymmärtää, niin näppärästi teksti kääntyy "google translate"lla.
Täällä on paljon kirjoituksia ja tekstejä, jotka on kirjoitettu suomeksi, mutta joista en tajua hölkäsenpölyä. Se on mielestäni vakavampaa.