Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Mutta jos ikkunan ja kylätien välissä on suuri etupiha ja tiellä kulkeva ei näe olohuoneessa istuvia, koska on pensaita ja puita?
Jospa ikkunassa on puoliverhot ja tarvittaessa eteen siirrettävät puolipitkät verhot ja mainitun henkilön mies ei tuijota kadulle eikä kadulla kävelijät (jokunen koiran uklkoiluttaja kello kymmenen jälkeen) tuijota häntä, koska he ovat naapureita ja ei haittaa jos vilkaisee ikkunaan päin, mitään yksityiskohtia ei kuitenkaan voi erottaa. - Vihonviimeinen kerta kun puutun tähän:
Kaikki kopioidut lainaukset viesteistäni ovat minun kirjoittamiani, mutta eivät koskeneet aihetta josta olimme keskustelemassa (lähti liikkeelle edellisestä kommentista, jossa minulta tiedusteltiin luokkayhteiskunnan ilmiöistä latinalaisessa Amerikassa; en siis itse tuonut Kolumbiaa esilll, vaan vastasin edelliselle.)
Siirryimme keskustelemaan valtasuhteista avioliitossa ja miten puolisoiden varakkuus tai varattomuus niihen vaikuttaa. Kysymys ei ollut koskaan minun avioliitostani,mutta niin vaan siihen alettiin tuputtamaan anekdoottejani , joissa olin mukamas "nolannut" appini ja anoppini, miten olin mennyt avioon naimisiin keskiluokan nuoren miehen kanssa jne. ja siis keskustelua hivutettiin koko ajan minun henkilökohtaisiin asioihini, omiin valintoihini.
Joku kertoi menneensä varattomana naimisinn rikkaan suvun vesan kanssa ja miten onnistunut hänen liittonsa oli. En missään vaiheessa kyseinalastanut hänen tarinaansa, onnittelin hyvästä liitosta ja siirryin taas aiheeseen:
miten joissakin liitoissa, joissa toinen osapuoli on varakkaampi, sitä käytetään myös valtasuhteissa. Ei aina näkyvästi, konkreettisesti, mutta usein hyväksyttynä, itsestään selvänä asiana. Se joka on tuonut eniten varallisuutta liittoon on usein se joka määrää kaapin paikan. Ei ehkä juuri niillä sanoilla, mutta toinen osapuoli ei tee siitä numeroa, vaikka itse olisi valinnut asiassa toisin.
Elikkä:
aloitus ei ollut minun eikä aihe oikeastaan liittynyt aloitukseen, vaan lähri liikkeelle spontaanisti jonkun osoittamasta mielenkiinnosta luokkayhteiskunnan ilmiöihin ja kokemuksiini niistä
Josta lähti liikkeelle henkilökohtaisten asioideni tuominen palstalle, partsiminen ja lainaaminen kommenteista jotka eivät liittyneet keskustelun alla olevaan aiheeseen tarkoituksena vain yrittää horjuttaa uskottuvuutani palstalla.
Olen kirjoittanut kokonaisen kirjan (osittaisen omaelämänkerran) Kolumbianvuosistani ja kertonut siinä paljon juuri näistä luokkayhteiskunnan ilmiöistä,.
Tänään alkavat talviolympialaiset Milano-Cortinassa, huomenna olen kaupungiilla esittelemässä kirjaani (viimeistä) Suomalaisessa Kirjakaupassa, joten saatte levätä jutuistani muutaman tunnin ainakin.
Tai sitten ei, en mene lupaamaan mitään.
Hyvää viikonloppua! - Kyllä, Koljonvirran taistelu (korjaan virheeni edellisessä kommentissa) oli se jossa Sandels torjui ylivoimasen venäläisarmeijan pääsemästä salmen yli.
Runo Sven Dufvasta on tämän taistelun innoittamana tehty. - Minä muistan parhaiten Sandelsin jok Partalass istuvi vaan ja söi lohta ja joi viiniä kun suomipojat vuodattivat vertaan Virroilla kapealla sillalla ja että adjutantti tuli lopulta hakemaan hänet pastorin ruokapäydästä ja sai hänet sen verran häpeämään että ratsasti joelle ja katseli hevosen selästä kun suomipojat voittivat ja hän sai kiitokset ja kunnian ja hurraahuudot.
- Minä haluaisin myös löytää, etenkin nyt talvisaikaan, vartolonmukaisia, istuvia aluspaitoja, joissa ei ole säädettäviä olkaimia (kaikki metalliosat ihoa vastaan ärsyttävät. En käytä rintaliivejä kotioloissa varsinkaan, vaan sujautan neuleleningin suoraan aluspaidan päälle. , lämpimät leggingsit jalkaan ja villasukat ja sisällä pärjää hyvin.
Ongelma tulee myös lenkille lähdössä: viisitoista minuuttia kun pukee kaikki kerrokset, lämpöhousut, kaulurit, jne.jne, kaksikymmentä minuuttia reipasta kävelyä ja sitten toiset kymmenen minuuttia kun riisuu kaikki ulkovaatteet pois. Yhteensä 25 minnuuttia jumppaa ja kaksikymmentä minuuttia kävelyä, ihan täysi work-out. - sorry, Mette-Marit oli kruununprinsessan nimi.
- Saisivat minunkin puolestani jo jättää rauhaan Mette-Maaritin.
Bonusprinssistä saa vähän oudon vaikutelman, olisikohan liian suojeltu ja tuntenut kuuluvansa siihen valtakunnan eliittiin, jonka ei ole tarvinnut selitellä tekojaan?
Juhlimisia, alkoholia ja huumeita ja naisiakin parveillut ympärillä niin tiheään että ei edes muista kuka missä milloin. Mopo karannut käsistä ja nyt tuli paha paikka kun äidin kruunu keikkuu löysästi vaaleilla kutreilla ja prinssin piti guuglata mitä eroa on seksuaalisella hyväksikäytöllä ja raiskauksella, ja jos partneri oli nukahtanut tai sammunut. Mennyt vähän liian lujaa, mutta ei euhme, kun on nuori, komea, varakas ja äiti kruununprinsessa.
Tietenkin media lypsää oikeudenkäynnistä viimeisetkin tipat paisuttaakseen omaa menekkiään. Skuupit tuo rahaa!
Mette-Maarit ei ole mikään paha ihminen ja syyllistynyt ehkä hyväuskoisuuteen Epsteininin jutussa ja taas pojan suojelemiseen. - Olisikohan syynä se miten nämä henkilöön kohdistuvat mielipteet tuodaa esiin?
Kovin on aggressiivista ja rouheaa monen tapa vastata toiselle, aivan aiheettomasti. Keskustelukulttuurissa olisi petraamista. - Älä viitsi hölmöillä.
T:n viestit ovat tietenkin sanatarkasti kopioitua, mutta tarkoituksellisesti harhaanjohtavia.
En ole "mokaillut" mitään, vaan pysynyt asiassa koko ajan. - Keskustelimme valtasuhteista avioliitossa ja miten puolisoiden varallisuus vaikuttaa niihin.
YLEISELLÄ tasolla.
Kysymys ei ollut koskaanvertailusta miten minulla tai jollakin muulla asia hoidettiin. Keskustelua ei syntynyt, ainoastaan hyökkäilyä kirjoituksiani kohtaan, johon vedettiin myös appini ja anoppini mukaan, toisesta asiayhteydestä.
Sen sijaan että olisi osallistunut keskusteluun asian puitteissa, alettiin retostelemaan kirjoituksiani ja mollaamaan ja syyttelemään MINUA.
Minulla ja minun avioliitollani ei ollut mitään tekemistä varsinaisen asian kanssa. - Minulla on hyvä muisti ja tiedän mitä olen kirjoittanut, mutta tämä on nyt ihan toista asiaa ja sitä ei voi paikata lainaamalla mitä olen sanonut jossain muussa yhteydessä.
Tämä menee nyt jo ihan juorulehtien toimittajakokelaiden aikaansaannosten tasolle.
Jatka sinä vain saitte jo hyvän ja mielenkiintoisen keskustelun täysin torpattua ajojahdillanne. Asia ei kiinnostanut, mollaaminen kiinnosti. - Voi tätä parsimista ja sommittelua, että saa uuden narratiivin aikaan vanhoista viesteistäni.
Kumpikaan asiayhteydestä irroittamistasi kommenteista ei liity aiheeseen.
Sinä se varsinainen satutäti olet, tai pikemmin juoropalstaojen toimittaja joka nokkii sieltä. nokkii täältä ja yrittää saada kohteensa tavalla millä hyvänsä huonoon valoon. - Yksi ainoa väärin valittu sa na ja seison taas teloitusryhmän edessä kuin eversti Aureliano Buendia konsanaan!
JOHDATTELIN keskustelua, joka lähti liikkeelle luokkayhteiskunnan ongelmista Kolumbiassa (jossa yhteydessä mainitsin appini ja anoppini ja kolumbialaisen keskiluokan ikuisen dilemman) epätasa-arvoon avioliitoissa ja pois yksityisestä koskemaan asiaa yleisellä tasolla.
Ei ollut kysymys minusta eikä sinusta.
Tottakai sinulla on oikeus puhua omasta Tuhkimotarinastasi ja miten hyvin sinulla meni, mutta menemättä minun yksityiselämääni.
Toivon että asia tuli nyt selväksi.. - Tuo kommentti ei liittynyt mitenkään aiheeseen.
- Anoppini ja appini saat jättää ulkopuolelle he eivät kuulu tähän keskusteluun.
He eivät olleet esimerkkeinä puolisoiden välisestä valtataistelusta tai tasa-arvoisuudesta.. Et tainnut ymmärtää että johdin keskustelua koko ajan yleisellä tasolla, kirjoittaen asioista jotka ovat yleistä tietoa, eivät koske minun tai sinun perhettä.
Yksityisasiani ovat vain minun itseni tiedossa, siksi et niistä voi kommentoida ja ne eivät kuulu yleiseen keskusteluun.
Sinä puhut koko ajan vain OMASTA avioliitostasi, jossa rakkaus voitti kaiken.
Hienoa, mutta se ei kuulu tähän. - Et siis pysty keskusteluun yleisellä tasolla valtasuhteista avioliitossa menemättä henkilökohtaisuuksiin?
Ellet ymmärrä konseptia niin turha jatkaa keskustelua. - Tällaisia tilanteita tulee vastaan koko ajan parisuhteessa, avioliitossa, avoliitossa. Kun toinen haluaa yhtä ja toinen toista. Lomapaikkaa valitessa esimerkiksi. Jos sinä olisit lähtenyt mieluiten Rhodokselle ja mies Dubliniin?
Kun sinä olisit halunnut pienemmän asunnon, jota olisi ollut kevyempi siivota ja miehesi halusi suuren, ylellisen luksusasunnon?
Kotitöiden jakautumisesta voi tulla erimielisyyksiä.
Nämä nyt vain esimerkkejä, eivät heijasta mitenkään sinun valintojasi, vaan asioita joissa vallan jakautuminen liitossa voi mennä väärin. - Hyvä niin, yhteinen arvopohja on varmaan ollut tukena.
Joskus liitoissa, joissa toisella on enemmän varkkuutta käytetään varakkuuskorttia asioista päätettäessä, elikkä allan tasapaino on vinksallaan, mutta ilmeiseti teillä ei ollut niin, vaan kummallakin oli yhtä paljon päätösvaltaa . - Mahdollista kaikki Luojamme viiniköynnöksessä.
Rakkaus on asia jota emme ole koskaan pystyneet oikein määrittelemään.
Mikä on aitoa, mikä biologista, mikä atavismia, mikä ohimenevää?
Rakkaus muuttaa muotoaan vuosien varrella, intohimot jäähtyvät, kauneus on katoavaista, kiintymys, hellyys, ystävyys vahvistuvat.
Köyhä mies ja varakas nainen ovat usein onnistunut yhtälö,
52-vuotias kahdesti eronnut liikemies D. tapasi 28-vuotiaan itäeurooppalaisen mallin M. bileissä Miamissa. (KitKat klubilla) . He rakastuivat ja kun D:ltä kysyttiin ikäerosta, oliko se ongelma, hän sanoi tietävänsä tarkkaan mitä oli saamassa. M:lle ikä ei ollut mikään ongelma, päinvastoin. Kehitysmaamentaliteettia, jossa varakas, vanhempi mies on tuki ja turva, naisen ja perheen elättäjä ja suojelija.
Yhteinen arvomaailma ja elämäntavat ratkaisevat.
Turun Katarinatkin olivat köyhiä naisia, joiden varallisuus kasvoi ja turvattiin heidän miestensä ja lastensa isien puolesta.
Moderni länsimaailainen nainen ei halua olla riippuvainen miehensä asemasta tai varallisuudesta vaan seistä omilla jaloillaan.
Minulle ehdotettiin juuri ennen ensimmäisiä häitäni Kolumbiassa että en menisi naimisiin "tuon pojan" kanssa. Että eurooppalaisena nuorena naisena pääsisin hyviin naimisiin, yläluokkaan, Minä avioiuduin rakkaudesta. Enkä koskaan katunut sitä. - Taitaa olla kaikkein tavanomaisin teema romanttisissa elokuvissa. Rakkaus voittaa lopulta, tai sitten ei.
Henkilökohtaisesti ei minulla ole ollut koskaan luokkaristiriitaa rakkaudessa. Olen aina viihtynyt porukoissa, joissa raha ei ratkaise. Hyvä tietysti että on sen verran että pärjää, omiin tarpeisiin, mutta pankkitilin suuruutta ei ole koskaan tullut tiedusteltua :)
Mielestäni täällä Ruotsissa ainakin nämä luokkaristiriidat kuuluvat menneisyyteen. Kolumbiassa taas varallisuus on tärkeää, etenkin avioliittomarkkinoilla. "Se casó bien" pääsi hyviin naimisiin sanottiin tytöstä joka sai rikkaan miehen. Siis vaikka mies oli minkälainen pahoinpitelijä, uskoton, ilkeä piru. Mutta eikähän nämä jutut kuulu sielläkin jo menneisyyteen.
Tavallisinta lienee että köyhä tyttö avioituu rikkaan miehen kanssa. Usein vanhemman, "Koska vanhassa vara parempi", sitten kaunis nuori vaimo hankkii itselleen nuoren rakastajan...ja sanoo häntä serkuksi. Paljon on fuskua ja paljon kaikenmaailman juonitteluja rikkaiden miesten ja köyhien naisten välisissä suhteissa.
Minua kiinnostaa etenkin latinalaisamerikkalaisen keskiluokan ikuinen kamppailu näyttäkseen ulospäin yläluokalta. Sanotaan vaikka esimerkiksi mun anoppi ja appi. Joelle kaupungin uimarantaan ei voinut mennä, koska siellä kuhisi köyhää kansaa. Country clubiin ei halunnut maksaa, eikä olisi oikein ollut varaakaan. Joten oltiin kotona ja katsottiin matkaohjelmia Euroopan turistikohteista omassa nojatulissa.