Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Näin Suomi jää eloon ja rikastuu uusista vaikutteista. Tiedän, mitä ihmiseltä vaaditaan tuollaiseen elämänmuutokseen. Olen itse kokenut sen.
Kun kävimme vuosia sitten ajelulla pohjoisessa Lemmenjoelta Tenojoen pohjukkaan siellä oli kylä ja tienvarressa kyltti: Casa de Carlos. Näytti kyllä hyljätyltä jo aikoja sitten Joku yritteliäs Carlos oli kokeillut laittaa pizzeriaa Jäämeren rannalle, Wau! - Mielenkiintoinen aloitus ja artikkeli.
Toivottavasti keskusteluu pysyy asiallisena.
Vilkaisin heidän you tube-juttuaan; kielitaitoista nuorta porukkaa, aikovat perustaa meksikkolaisen ravintolan pohjoiseen, katsotaan kuinka heidän käy.
Joku tuossa ylempänä oli jo valmiina leimaamaan heidät yhteiskunnan eläteiksi ja hyväksikäyttäjiksi, joku toine ihmetteli miten joku voi hyljätä oman maansa ja kulttuurinsa ja aloittaa täysin nollilta toisella puolella maapalloa.
Ni nyt kuitenkin nämä meksikaanit muuttavat Lappiin Espanjasta, joten ovat jo tottuneet eurooppalaiseen elämänmenoon ja tällaiseen elämänmuutokseen tarvitaan paitsi rohkeutta, myös paljon aloitekykyä ja ennakkoluulottomuutta.
Seuraan mielenkiinnolla miten tarina kehittyy kun talvi tulee, kaamos ja tykkylumi, revontulet ja lämmityskustannukset.
. - Vielä riittää virtaa ruotsinsuomalaisessa kulttuurissa.
Tämänvuotiset ruotsinsuomalaiset kirja-ja kulttuurimessut järjestetään Ruotsinsuomalaisessa koulussa Fridhemsplanilla marraskuun 14 pvä, lauantaina ja luvassa on paljon hyvää ohjelmaa, ja tietenkin koko toisen kerroksen käytävä täynnä ruotsinsuomalaista kirjallisuutta myynnissä.
Suomesta saamme Merja Mäen vieraaksi, hänen evakkoromaaninsa Ennen lintuja ja Itkin toisenkin ovat saaneet paljon kiitosta Suomessa . Mikael Niemi tulee kertomaan tornionjokilaaksolaisesta identiteetistään ja tuotannostaan ja tietenkin paikalliset lahjakkuutemme Tiina Laitila-Kälvemark, jonka uutuusromaani Ruotsalainen rakastaja on juuri ilmestynyt ja Skutskärissä asuva erinomainen dekkaristi Milka Hakkarainen, jonka uutuuskirja on myös juuri saanut julkisuuden: siinä toimittaja-kirjailija Rosa Riemunen ja vartija-entinen poliisi Jani Peranto selvittelevät rikosvyyhtiä suomalisessa yhteisössä Skutskärissä, kuten sarjan aikaisemmissakin osissa. Uuden kirjan nimi on Soi sana tuskainen.
Göteborgilaiselta Asko Sahlbergiltä on myös tullut juuri ulos seuraava osa hänen historiallista sarjaansa, nimeltään Antonius.
Tällä kertaa en ole itse mukana messuilla, koska minulta ei ole tullut mitään valmista tänä vuonna julkaistavaksi.
Olin eilen Ryuotsinsuomalaisen keskusliiton Etelä-Norrlannin kulttuuripäivää viettämässä ja sain tilaisuuden esitellä tuotantoani ja kertoa noin yleensä, miten valloittaa takaisin oma äidinkieli, jota ei ole puhunut kotikielenä yli neljäänkymmeneen vuoteen, mitä strategioita olen itse käyttänyt suomen kieleni elvyttämiseksi, kun minulta pyydettiin kirjaa ja sanat olivat jo melkein unohtuneet, muuttaneet merkitystään tai kuulostivat auttamattamon vanhanaikaisilta?
Suomi24-keskustelupalstat ovat auttaneet odella paljon arkikielen päivittämisessä ja suomalaisen kaunokirjallisuuden ahkera lukeminen taas kirjakielen hiomisessa.
Kivaa kulttuurisyksyä kaikille ruotsinsuomalaisille ja paluumuuttajille lahden molemmin puolin! - En ole ainoa joka on reagoinut siihen, että palstan keskustelut hukkuvat poliittisten yhden mielipiteen aloitusten vyörytykseen. Kymmenen aloitusta joka aamu samasta aiheesta: jonkun tyytymättömyytä tämänhetkiseen hallitukseen (ei välttämättä virheellinen arviointi) saa muut asia-aloitukset piiloon toiselle ja koplmannelle sivulle hetkessä.
Hyvä anonyymi hallituksen arvostelija: me tiedämme jo kaikki mitä mieltä SINÄ olet. Ei sinun tarvitse kirjoittaa samaa asiaa eri otsikolla joka aamu kymmeneen eri kertaan. - Me käytettin sanaa "mikrokosmos" joka tarkoittaa suunnilleen samaa.
Jokainen omasa kuplassaan, aina kasvavissa mittasuhteissa tai pikemmin kutistuvissa: kupla pienenee samalla kun kosmos laajenee ympärillämme.
Internetin antama mahdollisuus elää ja tiedostaa maailmaansa suuremmassa mittakaavassa johtaa taas sosiaaliseen eritäytymiseen, mikroelämään virtuaaliajassa koko maailman kanssa. - Aurinkoinen ja lempeä päivä Dalajoen alajuoksulla, ihan kesäinen ilma, vaikka ei varmaan päästä lähellekään noita Etel-Ruotsin lukemia, tällä hetkellä mittari näyttää 15,8 pohjoisikkunalla, varjossa.
Olen valmistellut huomista kirjaesittelyäni Valbossa ruotsinsuomalaisen liiton kulttuuripäivillä. Ensimmäistä kertaa mukana ja vähänkös jännittää.
Minnasta tein aloituksen, mutta se ei saanut montaa vastausta, hukkui nopeasti uusien puheenvuorojen vyöryyn, politiikkaa vain ja jokainen haluaa sanoa vain oman kantansa mitä tulee Suomen hallitukseen ja politiikkaan, mutta ei osallistua keskusteluun asiallisesti.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19564676/hyva-miina!
Olen kuivatellut persiljaa ja korianteria aamun ja laitoin riisipuuroa tekeytymään crock pottiin. Ei pala pohjaan ja hyvää tulee! - Silloin ihan alussa ne pakkasi kaikki ostokset ihaniin suuriin paperipusseihin.
Nyt viime kerralla kun kävin (joku seitsemän vuotta sitten) ne pakkasi joka tavaran erikseen pieniin muoviousseihin. Selvää taantumista.
Minulle kaikki työ on aina ollut arvokasta, palvelu ja tuotanto. Olen sekä piikonut että pomottanut, ja jossain elämänsä vaiheessa melkein kaikki naiset ovat saaneet osallistua piikomiseen jollain tavalla, joko kotona tai vieraalla. - Siis Miina, ei Minna.
- Yhteiskuntamme näytti erilaiselta Minnan aikoihin.
Minna prioirisoi kuitenkin naisten, lasten ja vanhuksien asemaa ja kannusti tasa-arvoisuutta. "Nyt tarvitaan tekoja, ei vain sanoja" oli hänen mottonsa. Ei hän sanonut ensijaisesti suomalaiset, koska maahanmuuttoa ei siihen aikaan ollut. Pikemmin maastamuuttoa,
Mitä Miina tekisi tänä päivänä?
"Me uskomme, että hän tukisi naisia kaikkialla maailmassa saamaan mahdollisuuden tehdä työtä, kuten meillä Suomessa nyt. "
(Naisten pankki) - Kukas nikillinen taas käyttikään tuota pieru nahkahousuissa-ilmaisua usein....
mutta olet oikeassa, nyt taistellaan vallasta , identiteetit pahasti hukassa. - En laihduta.
Ruokahalun menetys on osa lääkehoidon sivuvaikutuksista. Siis diabeteslääkityksen. - "Nyt ruuan teko hommiin, tänään kinkkuaurajuustokiusausta."
Olette kertoneet ruuanlaitosta.
Minulle syöminne tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. Pieniä, kylmiä välipaloja, hedelmiä javoileipiä syön, yritän pitää verensokerin tasaisena.
Tänä aamuna kuitenkin innostuin tekemään kolumbialaista risottoa, Antioquia-provinssista, jossa syödään täyttävää, ravitsevaa, maalaisruokaa, täynnää umamia ja paikallisia tuotteita. Keveällä kädellä maustettuja, mutta tyypillinen "bandeja paisa" eli maalaislautanen" koostuu niin proteiinirikkaista aineksista että n. 3800 kaloria riittäisivät koko pienne perheen tarpeita tyydyttämään päivän ajalle.
No minä tein kuitenkin vain risottoa: riisiä, chorizomakkaraa, favapapuja, pekonia, maissia sipulia, tomaattia ja kanalientä. Päälle avokadoa ja korianteria. Yksi valkosipulin kynsi, suolaa ja mustaa pippuria. Saavat miesväki ainakin vatsansa täyteen illala.
Aurinkoinen, upea aamu alavirralla. Syksyn värit, tuoksut ja äänet ovat valtaamassa aistimaailman antamia virikkeitä, Muutama ruusu, kehäkukka, syyshortensia ja syysasterit kukassa vielä, Vesilinnut huutelevat kokoontumishuutojaan.
Hallitusta emme saa, ei.
Eripuraista porukkaa ja punaisia linjoja ristiin rastiin. Ton kanssa en ainakaan leiki. - "Paloma mainitsit tuon "lapsille" jättämisen, siis jotain perittävää, olen kyllä sillä mielin ajatellut, että toivoisin jotain jälkeeni jättää, ehkä jotain iloa tuottaa, jos jotain mieleisestään joutuvat muuten tinkimään."
@Hil-la:
minä vain reagoin siihen kun aikuiset lapset ottavat negatiivisen asenteen isän tai äidin uuteen puolisoon ja pelkäävät että se on heidän lautaseltaan pois, kun tulee uusi puoliso perinnäöjaolle.
Olen jakamassa itsekin lapsilleni heidän isänperintöään, pienistä rahoista on kysymys, mutta onpahan pesämunaksi jos tarvitsevat asunnon tai jotain. Eivät ole syntyneet kultalusikka suussa kumpikaan ja osaavat arvostaa sitä turvallisuuden tunnetta, jonka joku pieni lantti pankkitilillä antaa. - Alavirralla harmaa, pysähtyneen oloinen aamu, taivas on pilvessä, matalapineet seuraavat tioisiaan ja saderintamat ripauttavat muutaman pisaran aika ajoin, mutta yölämpökin vielä lähes kymmenen astetta. Pihan ja puutarhan kunnostaminen syksyä varten ofottaa, samoin kasvimaan ylöskääntö ja viimeisten juureksien ja perunoiden nosto. Kasvihuoneella odottavat multasäkit tyhjentämistä ja latti ja penkit siivoamista.
Pelargoniat toimme sisälle, kaikki vielä kukassa. Ostin muutaman värikkään "callunan" rapuille, vaikka mies protestoi ja sanoi että tota kanervaa meillä on metsässä sadan metrin päässä pilvin pimein hiekkaharjun kupeet ja hakkuut t'unnä, mutta onhan ne jalostetut sortit värikkäämpiä ja aika iso homma mennä kaivamaan polun vierus ylös lapiolla ja kärrätä kotiin, nuorempana olisi tietenkin jaksanut, mutta mekään ei olla ihan eilisen teeren poikia kumpikaan.
Lensin taas kerran lankaan ja tilasin pari aluspaita-rintaliivit yhdistelmää netistä, tuntui niin hyvältä idealta: leveät olkaimet, kupit, joista sai täytteet pois, puseron tai jumpperin alle ja näyttivät tosi mukavilta ja hinta ei ollut paha. Mikään ei viitannut kiinalaiseen alkuperään, joten tilasin mun normaalilla m-koolla. Aprillia aprillia, sain ne eilen, Kiinastapa kuitenkin ja niiden m.koko näyttää vastaavan eurooppalaisata xs-kokoa. Ei mitään osoitetta minne palauttaa, miten vaihtaa. Sain vaatekappaleen jotenkin keinoteltua alakautta päälleni, mutta en pystynyt hengittämään ja otin nopeasti pois. Nyt ymmärrän miksi hienostorouvat ja hovin daamit edellisinä vuosisatoina pyörtyilivät kun ne olivat niin tiukkaan nyöritettyinä ettei henki kukenut!
Kirja, jota olen työstänyt onnyt lähes valmis. Oikoluen sitä koneellisesti, siis wordin omalla ohjelmalla, ja parin oikolukukerran jälkeen anna sen koutsilleni luettavaksi ja yritän saada jouluksi julkaistuksi. Tai sitten menee kyllä kevääseen, toisaalta olisi mukavaa pitää julkkareita Suomessa minulla on hyvä kontakti synnyinpaikkakuntani kirjastoon.
'''
@ korpikirjailija: olen aina ihaillut suunnatonta energisyyttäsi ja organisaatiokykyäsi, mutta ikä on tehnyt tehtävänsä ja kaikkeen siihen mihin on pystynyt vielä kymmenen vuotta sitten ei ole enää voimaa ja kestävyyttä.
Olen itse samassa tilanteessa, paitsi tietysti erilaisessa, koska hoidan vain yhden talon huushollia, vaikka porukkaa on enemmän täällä. Ulkotyöt tekee mies edelleenkin, vaikka hänen askeleitaan jo ikä painaa myöskin, lentopalloajat ovat ohi ja lonkat vihottelee.
Ikkunoidenpesun aion ulkoistaa ja suursiivouksen ennen joulua myös aion teetätättää naapurin taikkurouvalla jolla on oma siivousfirma. Olen fyysisesti suhteellisen hyväkuntoinen, mutta väsyn nopeastii ja asiat eivät hoidu eikä työt edisty yhtä ripeästi kuin sanotaan vaikka kymmenen vuotta sitten.
Olet saanut hyviä neuvoja täällä palstalla ja toivottavasti noudatat niitä. Itsesi ja miehesi takia. (Ikävää, että miehesi lapset ovat ottaneet noin ikävän asenteen sinua kohtaan; he saisivat olla kiitollisia, että pidät hyvää ja hellää huolta heidän isästään ja mitä perintöön tulee, ei he ole tehneet mitään niiden rahojen hyväksi joten jos jotain saavat niin saisivat olla iloisi aj akiitollisia siitä. Nyt on maailmalla kovasti muotia se että lapsille ei jätetä mitään, kaikki laitetaan menemään ennen kuin loppu tulee. Mehän tietenkin kunnon kansalaisina jättänemme lakisääteiset lapsillemme, mutta tuosta tulikinmieleen että meidän pitäisi myös tehdä keskinäinen testamentti ja jättää raha-asiat reilaan ajoissa.
***
Italiaa suosittelen, tauluja maalaat, teet keramiikkaa ym. luovaa käden työtä ja sellainen ei rasita, vaan virkistää ja antaa sisältöä ja uutta energiaa elämiseen.
Lataapa Duolingon ilmainen appi puhelimeesi, kieleksi italia ja opiskellaan kimpassa. Parin kuukauden päästä voitkin sitten buukata matkan naapurisi kanssa, vaikka joulostoksille Bolognaan tai Firenzen ihanuuksia katsomaan, kunhan helteet ovat hellittäneet ja turisteja vähemmän.
Mutta nyt, tarvitset dekomprimoida, rauhoittua, istua aloillesi, antaa toisten touhuta, nauttia syksyn väreistä kuuma kaakaokuppi kädessä ja miksei joku hyvä kirja... - Vähän jotain tonnepäin olin minunkin käsitykseni ohjelmasta
- Olen tähän saakka kieltäytynyt katsomasta Marko ja Irma-ohjelmia, koska minun mielestäni se vahvistavat vain täällä jo olevia stereotypioita suomalaisista. Minua on tökkinyt myös koko ohjelman idea hauskuuttaa ruotsalaisia katsojille oman ex-alkoholistiäitinsä kustannuksella. Jäs kääntäisi ohjelman idean päinvastoin ja Suomessa joku ruotsalainen tunnettu artisti tekisi tv-huumoria omasta kiroilevasta, kielitaidottomasta ja itsekriitikittömästä vanhasta äidistään? Saattaisi herättää protesteja, vaikka olisikin hauska.
Mediassa heitä on hehkutettu aivan valtavasti, joten katsoin playsta eilen Euroopan-matkan ensimmäisen osan. Tavallaan se vahvisti ennakkoluulojani: ohjelman tekijät alistivat Markon ja Irman aika vaikeille ensi kerran elämyksille, joihin Irma heittäytyi arvelle ja epävarmana, Marko taas hallitsi kuviot ja oli äidilleen tukena.
Mutta mikä siinä sitten naurattaa? Se että vanha ihminen pyllähti nurin ensimmäisen suuren aallon iskiessä kivikkoisella hiekkarannalla; minulle on käynyt niin myös ja samaistin itseni tilanteessa. Ravintolatilanne oli täysin koominen ja surrealistinen: äkkiäkö sitä olisi katsonut sanakirjasta mitä bläckfish on espanjaksi. Flamenco oli ok, rima oli laskettu niin alas, että toivoi vain että Irma ei sekaantuisi leninkinsä helmoihin tabladolle noustessaan.
Minua ei kuitenkaan ruotsalainen huumori ole koskaan naurattanut ja nauraa vähemmistökansallisuuksien syrjäytyneiden yksilöiden sivistymättömyydelle ei myöskään oikein nappaa. Toisaalta jos Irma ja Marko haluavat asettaa itsensä lähes naurunalaisiksi kaikkien silmissä pienestä rahasta niinkai se heille suotakoon. - Huveja oli, mutta ne ei jakautuneet tasapuolisesti. Köyhä kansa juopotteli ja kuninkaan hovissa kukoisti sekä korkeakulttuuri että sirkushuvit: ilveilijät, kääpiöt, epämuodostuneet ja yksinkertaiset ihmisparat olivat kuninkaiden ajanviettenä. Hovinarrit.
Ei ollut tik-tokia, ei.
Ylläoleva "Ääni ja vimma" sitaatti kuuluu maailmankirjallisuuden eniten käytettyihin. Macbeth on saanut kruunun päähänsä, mutta hinta on ollut kallis. Kun lady Macbeth on kuollut Macbeth huomaa että kaikki on ollut turhaa; hän ei ole saanut aikaan mitään pysyvää.
En ole kuitenkaan mikään shakespeare-ekspertti, jotain jäänyt mieleen englannin kirjallisuuden luennoilta yli puolen vuosisadan takaa. - MdK,oletko sinä katsellut noita Markon ja Irman ohjelmia telkkarista? Mitä ajattelet niistä?
- Minäkin ehdin olla pienyrittäjänä yli kymmenen vuotta kun olin nuori aikuinen ja työllistin parhaimmillaan n. 10 ihmistä, opettajia, autonkuljettajan, siivoojan, lastenhoitajan jne. enkä ole mitenkään yrittäjävastainen. Jäätyäni leskeksi priorisoin lasteni turvallisuuden ja hyvinvoinnin, ympäristössä jossa lapsia ei voinut jättää yksin, valtiolta ei saanut mitään tukea (hyvinvointivaltion tarjoama turvaverkosto puuttui täysin) ja suljin kouluni ja menin vakituiseen päivätyöhön toisaalle.
Pienyrittäjän päivät ovat pitkät, huomio kiinnittyy helposti työasioihin liian kanssa, perhe jää vähemmälle ja yksinhuoltajana Suomessa tai Ruotsissa olisin siihen pystynyt, mutta en Kolumbiassa, enkä edes USA:ssa.
Nyt vietän laiskoja ja joutilaita lady of leisure-päiviä, teen perushuushollin ja sitten vain mitä minua huvittaa. Aika lentää kuin siivillä puutarhan, kukkien kirjojen, kirjoittamisen, somen,, foorumeiden television ja tietenkin ensisijaisesti vaikka viimeisenä listalla: rakkan mieheni ja lasteni, lastenlastenkin, seurassa. Perhe on minulle aina ollut tärkeä, ja kunnianhimoa aivan liian vähän. - Kommentin sävy on vähättelevä ja loukkaava.
En ole koskaan puhunut mistään "rotiskosta".
Mutta mukavaa kun talokauppani ovat jaksaneet kiinnostaa. Voin kertoa että kaupat onnistuivat hyvin, kiitokseksi lahjoitin hänelle viisituhatta dollaria että sai oman talonsa korjattua, joka vaurioitui maanjäristyksessä vanha ystävättäreni joka on juristi hoiti asian esimerkilisesti ja maksutta. Paperit allekirjoitettiin ajoissa ennen uusien kiinteistöverojen määräämistä kaupungin jälleenrakennukseen. Olen kuitenkin osallistunut vapaaehtoisesti.