Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Entisenä moderaattorina (ei tämän palstan) voin vain konstateerata että tuoltahan moderaattorin työkalupalkki näyttää. Päivitetty versio siitä, koska sitä mitä käytin oli yksinkertaisempi ja siitäkin on jo yli kymmenen vuotta aikaa.
Periaatteessa olisi ihan toivottavaa että ne jotka käyttävät moderointioikeutta palstoilla eivät itse osallistu kirjoitteluun, nimimerkillä eikä anonyymeinä. Toki hyvä jos moderaattoreille saa antaa palautetta ja jos saa jotain feedbackiäkin omiin kysyksiinsä, mutta sitä tapaahan ei täällä ole paljon harrastettu, vaikka on olemassa kai oma palstansa ylläpidolle osoitetuille kysymyksille. - Tapauskohtaista.
Minulla on mies ja hänen aikamiespoikansa kotona ja ei he näitä palstoja lue. Joskus kommentoin mitä täällä kirjoitellaan miehelleni ja h'n voi kommentoida jotain minulle, mutta ei käy koskaan täällä itse.
Lapsia ja lapsenlapsia evvk. ja sitä paitsi eivät osaa suomea.
Kukaan lähiperheestä, joille olen kommentoinut kertovani perheenkeskeisiäkin asioita täällä ole koskaan vastustanut tai ollut pahoillaan.
Nimimerkin suojassahan täällä kirjoitetaan, vaikka oma henkilöllisyyteni on helposti ongittavissa esille profiilini linkeistä. Ei haittaa, joskaan ei hyödytäkään. - Sadan vuoden yksinäisyyden toinen sesonki on juuri alkanut Netflixissä.Upeaa katsottavaa ja seuraa uskollisesti kirjantapahtumia, erityine plussa filmaukselle jossa ei hypitä kohtauksesta kohtaukseen, vaan kamera seuraa henkilöitä kun he kulkevat ympäri Buendian taloa tai Macondon katuja.
Minäkin olen siirtynyt nyt syksyn harrastuksiin, kirjoitan aamusta yöpaidassa ja varpaat kippurassa olohuoneen kylmimmässä nurkassa, kahvikuppi vieressä, laitan pieniä otoksia työn alla olevasta tekstistä sosiaaliseen mediaan ja luen yöllä dekkareita, nyt Anneli Kantoa, joka kokeilee kirjoittaa dekkareita menossa on Haihtuneet. - Olipa vaikea kysymys!
Aamulla varhain, kun kaikki muut vielä nukkuvat istahtaa kavikuppi kädessä, varpaat kippurassa pitkä flanellinen kukkayöpaita päällä kirjoittamaan sivuja kirjaan, joka on työn alla.
Aaamupäivällä kävellessä joenrantapolkua, syksyisen luonnon hehkussa, veden viileyden ja laineiden loiskinnan ääressä. Kuunnella vesilintujen huutoja, poimia polunvarrelta muutaman kirpeänmakean puolukan suuhun. Ojentaa kourallinen rakkaalleni, vierelläni.
Nukahtaa torkkufilttiin käärittynä televisiotuoliini pitäen kultaani kädestä tai varpaitani hänen polvellaan, kesken jotain sarjaa jonka olen nähnyt ennenkin...
... - Siis amerikkalaista sokerimaissia, joiden tähkät syödään vihannesten tapaan, ruuan lisukkeena.
Paikallisissa uutisissa kerrottiin juuri eilen tästä ilmiöstä ja mies kertoi suurista maissiviljelmistä tuossa ihan lähellä rantatien varressa. Tänään lähdemme asioille siihen suuntaan ja menen kuvaamaan niitä. - Kuin täälläkin, suuri osa Ruotsia on Suomea etelämmässä.
Maissin ja auringonkukan viljely on yleistynyt aivan viime vuosina ja viljelyn raja siirtynyt pohjoiseen.
Maissipeltoja en ole aikaisemmin nähnyt näin pohjoisessa. - Kesän viimeinen kaunis viikonloppu on alkanut, viime yönä oli vain muutama lämpöaste. Puolukkaan tekisi mieli, mutta mies sanoo että odotellaan vielä, puolukat ovat aian vaan parempia mitä alhaisemmat yölämpötilat ovat.
Ja saahan niitä sitten toriltakin tai vaikka kaupasta, ihan valmiiksi survottuina ja sokeroituina.
Maissinviljely on lisääntynyt räjähdysmäisesti täällä. Meidänkin lähellä Pohjois-Upplannin suuret viöjavat pellot kasvavat nyt maissintähkiä, kuin konsanaan jossain amerikkalaisessa etelävaltiossa. Ilmastonmuutos on tuonut uusia vilejelykasveja aina vain pohjoisemmaksi.
Ennen aaltoili vehnä, ohra, ruis ja kaura, nyt kasvaa maissi, rypsi, auringonkukka ja mitä milloinkin. - Nyt kun palstan laatukirjoittajat ovat käväisseet jättämässä käyntikorttinsa kiikkustuoliin niin tästä meidän tavallisten mummelien on hyvä jatkaa,
kivaa toiveikasta torstaita kaikille :) - Jospa kirjoiteltaisi ahkerammin tai vielä parempi, harvaan kirjoittavat tai kirjoittamisen jättäneet palaisivat takaisin kertomaan omia juttujaan, niin kiikkumatuoli ei nyrjähtäisi joka päivä tuonne nurkan taa.
Tuosta nuorison meille vanhuksille nauramista ja ilkkumista; sitähän me varmaan tehtiin itsekkin joskus murkkuikäisinä. Kun aika oli vielä puolellamme ja tunsimme itsemme kuolemattomiksi. Mutta kun silloin ei ollut internettiä, somea eikä nettifoorumeja, joilla on mukava levittää omaa otostaan todellisuudesta, vaikkapa nyt ylenkatsettaan vanhojen pierujen taitamattomuudesta ja tyhmyydestä, niin se jäin vanhuksilta ja yleensäkin suuremmalta yleisöltä useinkin huomioimatta.
Oma nuorempi polvi, lapset ja lapsenlapset, taitaa joillakin olla jo neljättäkin polvea suhtautuvat yleensä aivan positiivisesti, auttavat mielellään ja opastavat tietotekniikan kiemuroissa sikäli kun omilta jutuiltaan ehtivät, kiittelevät mieluummin että upeaa kun mummi osaa noin hyvin nää asiat.
No asiasta toiseen: tomaattisatoa olen keräillyt sisälle, kypsyvät loppuun ihan nopeasti nyt sisätiloissa. Kurjet ovat kerääntymässä auroihin ja huutelevat lentäessään talon yli. Lähiseudun pelloille kerääntyy suuria määriä muuttomatkalle valmistautuvia kurkia vahvistamassa itseään kastemadoilla alueen laajoilta viljelmiltä, joita ollaan valmistelemassa syksyyn. Viljankorjuu, kynnöt, lintuparvet ja lehtien kellastuminen tekevät mieleni aina vähän haikeaksi ja heräätävät kaukokaipuun. - Tänään ajelimme vähän "isommalla kirkolla" eli Uppsalassa ja kyllä oli suuru apu gps:n tai siis google mapsin ajo-ohjeista, jotka neuvoivat parhaat reitit tietyömaiden ohi kiertäen ja ei oltu vastaisia eikä vammaisia. Sitten kun istuimme odotushuoneessa tuli puhelimeeni kolme eri viestiä joissa pyydettiin palautetta saamistani ajo-ohjeista :)
Elikkä edelleenkin, hyvä renki, mutta huono isäntä.
Kuitenkin tämä digitalisaation räjähdysmäinen haltuunotto arkipäivän elämästä jakaa ja karsinoi ihmisiä: nuorempi sukupolvi kieriskelee itseihailussa ja suhtautuu vuoroin hiukan säälivästi vuoroin enemmön tai vähemmän alentuvasti meihin vanhempiin kansalasiiin, jotka yritämme löytää tietämme appiviidakossa. Vaihtelevalla meneatyksellä ja niillä eväillä jotka meillä on omasta takaa: nivelreuman kangistamat sormet, harmaakaihin samentavat silmät, muisti joka välillä pettää...mutta jokainen taaplaa tyylillään ja tuntuu järjettömältä vaatia ikäihmisiltä samanlaisia valmiuksia ja tietoja kuin joltain juuri koulusta valmistuneelta.
Muutenkin tuntuu lähinnä huvittavilta kaiikki nämä vertailut nuorten ja vanhempien digitaitojen välillä.
Me kasvoimme sodanjälkeisessä Suomessa, opimme nostamaan heiniä seipäälle, kaivamaan perunoita maasta, venyttämään penniä ja selviytymään joka tilanteessa. Lapsenlapsemme ovat päässeet helpommalla ja nyt he nauravat meille, kun sormemme ei aina osu näppäimille tai ruksit menee väärään ruutuun. - Kysyin veljeltäni lukeeko hän kirjojani (Kaksi niistä olen kääntänyt englanninkielelle; veljeni ei lue suomea) hän vastasi että vain ensimmäisen. Kysyin miksi niin hän vastasi että koska kirjoitan satuja.
Fiktion ja faktan yhdistelmästä lukija saattaa saada mielikuvan, että kirjoittajaa vain vääristelee totuutta, etenkin jos kirjoittaa sukikronikkaa. Nyt kuitenkin kirjoittaja saatta kirjoittaa "faktaa" omasta lähtökohdastaan, omaa tulkintaansa tapahtumista omien muistojensa pohjalta. Kahden ihmisen totuudet ei aina stemmaa. - Kyllä vaan, Elämäni Pirkko Mannolana esmeks.
Fiktiivinen kirjoittaminen on helppoa, jos vain on vilkas mielikuvitus ja kyllähän sinä hienoa tekstiä kirjoitat.
Minulle haasteellisinta on ollut nyt yrittää kirjoittaa fiktiivistä tekstiä joka on kuitenkin suurelta osalta ihan täyttä otta, oman perheen historiaa.
Olen vaihtanut vain tekaistut nimet oikeiden nimien paikalle. Paikannimiä en ole vaihtanut.
Minä olen tarkkaillut ihmisiä joskus lentoasemilla, kun koneenvaihdot on olleet pitkällä aikavälillä. Kehitellyt omia teorioita kuka menossa minnekin ja miksi. Ihan käyttövalmista tavaraa tarinaniskemiselle. - Tämän ongelman hahmottaminen ei taida onnistua joukossamme pesiviltä nuorempien sukupolvien edustajilta.
Kysymys on kuitenkinniin paljon suuremmista asioista kuin traktori tai hevonen, Qr-koodit ja apit, kaikkien palvelujen siirtäminen asiakkaan omalle vastuulle ja koordinaation puute eri palvelujen välillä saattaa olla ihan piece of cake 2000-luvulla syntyneille, joilla on kaikki aistit tallella ja reflexit toimii, vaikka järkeä ei niin kauhean paljon eikä elämänkokemusta.
Meistä vanhemmista ihmisistä kuitenkin tuntuu että körryt on valjastettu hevosen eteen, teknologiasta on tehty itsetarkoitus, asiointi vaikeutunut ja elämönlaatu heikentynyt kaikille,mutta etenkin vanhemmalta sukupolvelta.
Jospa yrittäisit ymmärtää sen sijaan että pilkkaisit. - Maanantaiaamu, sadepäivä Daalajoen laaksossa, syyskuu alkanut ja mieli on kevyt, koska olen viimeinkin saanut talokauppani onnelliseen päätökseen ja maksu tuli perille ilman kommervinkkejä. Kunhan olen maksanut verot jaan lapsilleni heidän isänperintönsä mahdollisimman pian.
Olen kirjannut "Life planneriin" elikkä kalenteriini kolme pitkää projektia tälle syksylle: kirjoittaa valmiiksi sukukronikkani, jossa on nyt löhes kaikki materiaali koossa, tarvitsee ankaraa työstämistä, maksullista oikolukua ja sitten kustantaminen, vaikka mahdollisesti teetätän vain muutaman kopion omiin tarpeisiini.
Toiseksi aion kirjoittaa jo aloittamaani kolmannen osan Kolumbia- trilogiaani, joka keskittyy maan kolmannen etnian, afrokolumbialaisen naisen tarinaan. Täysin fiktiivinen, mutta esikuvia ja inspiraatiota löytyy tosielämästä.
Kolmanneksi, aion lukea nauhalle Valkohaikaran, joka soveltuu kirjoistani parhaiten äänikirjaksi.
Nyt kun kesä alkaa olla loppuvaiheessaan, kasvimaa odottaa vain juurikasten ja perunoiden nostoa ja kasvihuoneessa kypsyvät viimeiset tomaatit niin on aika alkaa hahmottamaan syksyn aktiviteettejä. Sukulaiset on käyty moikkaamassa, sisarustapaaminen Suomessa oli antoisa ja syvältä luotaava.
Vaalit tulossa meillä, seuraavalla kauppareissulla käydään äänestämässä ennakkoon, kun tiedämme tarkkaan kuka ja ketkä tulevat saamaan äänemme.
Pihakoivut ovat kellastumassa, pihalla hyppelee harakka, joka ei ole lentokykyinen. Mikähän sen kohtaloksi lopuksi tulee? Keittiön ikkunan edessä on pari mäntyä ja toisessa niistä pesii harakat, joiden puuhailua seuraan, pihalla hiipii raidallisia kissoja, ja eilen näin jäniksen joka loikki pensasaidan vieressä. Mietin mitä kukkasipuleita voisin kylvää, joista peurat ja kauriit eivät välittäisi. - Kyllä Lipasti ihan asiaa puhuu minunkin mielestäni.
Mopo taitaa karanneen käsistä, rengistä on tehty isäntä. En ole itse pitänyt itseäni erityisen "kehitysvastaisena", mutta kyllä nyt tuntuu vauhti eteenpäin hirvittävältä. Onhan AI ja dugitalosointi/automatio helpottanut ja nopeuttanut asioiden hoitamista monessakin asiassa, ei sitä voi kieltää, mutta viime aikoina siitä näkyy tulleen itsetarkoitus.
Soitin hiljakkoin pankin neuvontaan ja pääsin kohtuullisen (n. neljän minuutin päästä) keskustelemaan ihan oikean elävän pankkivirkailijan kanssa. Ehdintuskin lopettaa puhelun kunphelin kilahti ja minua pyydettiin arvioimaan saamani palvelun laatu. Olisin ehtunyt vetämään henkeä välissä.
Siskoni ja hänen miehensä ovat olleet luomuviljelijöitä monta vuotta. Nyt he ovat joutuneet luopumaan luomuviljelystä byrokratian monimutkaisuuden takia. Kaikki koukerot on sitäpaitsi tehtävä älypuhelimella/tabletilla ja ne ovat tulleet entistäkiin monimutkaisimmiksi. Ei vanhat maanviljelijät pysy mukana. Drooni lentää heidän peltojensa yli huhtikuussa ja kuvaa kun maa on vielä savista ja sitten ilmoitetaan että teidän peltoalastanne ei näytä olevan 30 prosenttia viheralueena. No voi h....vetti, no ei tietenkään, kun ruoho ei ole vielä lähtenyt kasvamaan, liian aikaisin keväällä kuvaus tehtiin. Ala sitä sitten digitaalisesti selvittämään älypuhelimella, kun tekniikka ei ole hallussa ja näkökin huono.
(Tää on nyt vain yksi esimerkki siitä)
Hoidan omat asiani kyllä aika sutjakasti tietokoneella, mutta kun joka juttuun tarvitaan oma sovellus, niin älypuhelimella minullakin tulee jo vaikeuksia, kun lyö takaisin palkkiin tai ruutujen vaihtaminen menee pieleen ja vips olenkin ihan perussivulla taas.
Matkustamisessa on omat hankaluutensa, kun kaikki on digitalisoitu, maihinnousukortit apissa, tulevat viime hetkellä, mitään palvelua on turha odottaa missään, qr-koodeilla mennään, ja auta armias jos puhelimestasi loppuu virta. Antakaa minulle vanhanajan asiakspalvelua, koska maksan kuitenkin siitä, teen kaikki duunit teidän puolestanne ja hinnat vain nousee koko ajan. - Täällä meillä opettajan työtaakka kasvoi merkittävästi yhdeksänkymmentäluvun alussa, kun opettajille siirrettiin suurin osa administraavisista tehtävistä, jotka kouluissa oli aikaisemmin huolehtineet kanslistit. Digitalisaation seurauksena koulut eivät enää palkanneet kanslisteja vaan kaikki raportointi, tilastot jne. siirrettiin opettajien vastuulle. Kaikki opettajat määrättiin kurssitettaviksi digitalisaatiossa ja ajamaan ns. IT-ajokortti, joka mahdollisti kansliahenkilökunnan työn tarpeettomaksi.Säästöt kunnille, joiden alaiseksi koulut olivat juuri siirtyneet, oli huomattava.
Se kostautui tietenkin siten, että opettajien aika ja voimavarat tehdä varsinaista työtään luokkahuoneissa hupenivat osittain administratiivisiin tehtäviin, mistä oli seurauksena se että kirjoitusten, esseiden, tehtävien ja kokeiden korjaus siirtyi koulupäivän ulkopuolelle ja lisäsi työtuntien määrää kotona.
Jos Suomessa opettajat joutuvat yhtä ahtaalle koulujen budjettien leikkaamisen johdosta, niin eipä ihmetytä jos opettajat uupuvat ja siirtyvät muihin työtehtäviin tai jäävät sairauslomille. - Kaksi opettajaa kommntoi, mutta suuri osa materiaalia on kerätty opettajien suljetusta FB-ryhmästä.
Pyysimme opettajien suljetussa Facebook-ryhmässä esimerkkejä vaatimuksista, joita opettajat ovat saaneet huoltajilta. Ryhmä on nimeltään Opettajien edunvalvonta ja professio.
Olettaisin, että varsinkin nuoremmat opettajat, samaa ikäluokkaa kuin oppilaiden vanhemmat, saattavat hyvinkin joutua erilaisten painostuksien ja vaatimuksien kohteeksi vanhempien taholta. Onhan se tietysti hyvä että vanhempien ja opettajien välillä on luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri, mutta kohtuuden rajoissa.
Opettajan työ on raskasta ja vaativaa (huonosti palkattua ja päivä päivältä vähemmän arvostettua) ja vanhemmat eivät useinkaan ymmärrä opettajan työn kuvaa ja kuinka monesta lapsesta he kantavat vastuuta, ei vain heidän omasta pikku kullanmurustaan jolle ei saa tulla paha mieli. - Norjas kuningas Harald on hetki sitten ylittänyt maaliviivan.
R.I.P - "Tuosta Dolly Partonista virisi keskustelu, harmissani olen, kun niin vähän hänen elämäänsä seurasin, sama on muidenkin julkkisten kanssa, hyvin vähän heidän elostaan tiedän."
@Hil-la,
en minäkään ole hänen elämäänsä paljon seuraillut, ehkä joskus hymähtänyt hänen valtaville peruukeilleen tai painaville ryntäilleen, strassipuvuillee tai ikuisesti hymyileville kasvoilleen, mutta hänen herkkä, kaunis ja lämmin äänensä ja suuri lahjakkuutensa tekivät hänestä miljoonien idolin ja suuren hyväntekijän omassa maassaan.
Luin juuri hänen avioliitostaa Carl Deanin kanssa, jonka hän tapasi nuorena pesulan edessä Nashvillessä ja joka oli hänen uskollinen tukijansa ja miehensä siihen saakka kun hän kuoli, pari vuotta sitten. Aina taka-alalla, ei koskaan halunnut olla julkisuudessa,mies omisti pienen asfalttifirman, päällysti teitä. Dollysta kirjoitetaan juuri nyt todella paljon ja kaikki hyvää ja kaunista: en ole vielä lukenut yhtäkään negatiivista asiaa hänestä.
Perjantai-aamu valjennut Dalajoen alaviirralle, puolipilvistä, päivemmälle luvattu sadetta, joka onkin kovin tarpeellista.Olemme yrittäneet saada maalaushommia valmiiksi niin kauan kuin ilmoja riittää. Katto on nyt maalattu valmiiksi,samoin sivurakennulsen ovet. katon maalasi maalarifirma skyliftin avulla, ovia maalaili miehen aikamiespoika ja mieskin kävi vähän pensseliä heiluttamassa.
Kevyet mullat kuningas Haraldille jonka kuolemasta juuri ilmoitetaan radiossa. - En ole mikään suuri kantrimusiikin kuuntelija. Kantrin ja rockin välimuoto tosin tuntui hyvältä kuunnella, kun olin parikymppinen, mutta Nashville ja Honky Tonk eivät vieläkään ole spotify-kuuntelulistallani. Mutta kantrimusiikin piiristä löytyy myös todellisia helmiä, kuten Jolene.
Nyt jo muutama vuosi sitten edesmennyt toinen Kentuckyn vuoriseutujen suuri artisti, Loretta Lynn (Coalminer's Daughter) eli hiilikaivosmiehen tytär oli toinen esimerkki, miten äärimmäisen köyhistä oloista saattaa päästä eteenpäin, jos lahjakkuutta ja tarmoa riittää.
En seuraa yleensä julkkiksia, enkä ihannoi räsyistä-rikkauksiin (Dollyn tapauksessa, hänen omilla sanoillaan "räsyistä feikkijalokiviin") mutta hänen suuri sydämensä, suuri anteliaisuutensa ja sosiaalinen omatuntonsa herätti huomioini.
Tämä maailma tarvitsee enemmän dollyja ja vähemmän itsekeskeisiä, pinnallisia linssiluteita jotka paljastelevat kameroiden edessä saadakseen huomiota ja "laikkauksia" Vähemmän trumppeja,jotka onnistuvat kääntämään suuren artistin kuolemasta aiheutuneen huomion itseensä: "Tiedän että Dolly tykkäsi minusta".