Viininpunahilkka
Piano pianissimo .. apassionato
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 158 kommenttia
- Mulla pyörii vain ajatukset.
- Voisin taas kirjoitella kanssasi. Mutta elämä vei multa sen runoilun lahjan silloin vuosia sitten:*( Rankat pettymykset. Vastaatko muuta kuin runoihin, kysyn nyt?
- Jep, täällä taas, vuosien tauon jälkeen.
- Ei kovin hyvää.. Mutta onneksi kirjoitit. Jos säkin saat noin haaveilla niin saan sitten minäkin:)
- Hyvästit, ikävä, ymmärrys.
..kun tiesi sen olevan viimeinen kerta..
..jonka kerroin tulevan..
..kun ymmärsit mitä tunsin.. - Se korkein aalto
joka ylitseni löi,
nosti minut kipeästi haukkoen ilmaan.
Mutta olin jo oppinut hengittämään
pinnan alla.
(jotain kaipuuta kai tämäkin) - Totta. Rakkautta lopulta aina toivoo itselle ja muille.
- Kyllähän mä olisin, mutta missä olet sä?!
- Uskon oikeaan, ja uskon, että kaipaamani olisi tällä hetkellä se oikea minulle. Loppuelämän jos niin kävisi. En kuitenkaan usko enää ainoaan oikeaan kun ikää on tullut enemmän. Ja hän tuskin muistaakaan että olen olemassa... Se niistä "oikeista".
- Voisiko tuon Timo-Riitan hokijan jo heittää täältä helvettiin, kiitos. Sotkeutuu jokaiseen keskusteluun. En ole sun Riittasi...
- Hauska ajatus. Harmi etten usko enkeleihin. Paitsi ihmisinä keskellämme, ystävinä. Ihana aloitus, silti! Atshii.
- Valitan, aloittaja on nainen. Rekisteröityneenä ja ilman.
- Välillä noinkin. Yleensä sitä vain toivoo että omaan elämään tulis jotain, josta saisi voimaa ja mahdollisuutta muuttaa oman maailmansa. Ehkä se iso maailmakin sitten näyttäisi erilaiselta omiinkin silmiin. Asteroideissa on se huono puoli ettei ehkä sitten olisi näkemässä mikä muuttui. Ei tarvittaisi välttämättä edes asteroidia - joskus pelkkä rakkauskin saattaisi mullistaa tarpeeksi. Riippuu mitä halutaan muuttaa. Koko maailma vai vain oma elämä.
- Jokainen me itse vankilamme kai luodaan. Aloituskin oli ihan itselleni. Itsehän sitä oman elämänsä mokaa kai. Jos ja kun sen vain voisi itse korjatakin. Ettei tarvittaisi niitä tyrmäystippoja iltaisin.
- Huomenta. Uuteen palstapäivään?
- En ikinä :*(
- Voi kunpa me kaikki voitaisiin vain ostaa itsemme ulos elämästämme... Vaikka miten tosissamme ja rehellisiä ja aitoja olisimmekin. Aina ei pysty... :*(
- Eikö se lopulta ole aivan se ja sama, kirjoittaako nimimerkillä vai anonyyminä. Kumpaakaan ei pitäisi muiden tunnistaa Sinuksi ellet ole itse tehnyt siihen aloitetta. Mutta toki, "rohkeimmat" kiusaavat anonyymisti.
Mä ainakin mielelläni yhä luen ajatuksiasi. Nimimerkillä tai ilman. Jatka vaan. Kirjoittaminen avaa aivoja ja sydäntä.