Viininpunahilkka
Piano pianissimo .. apassionato
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 158 kommenttia
- Tämä on aito nimimerkkini. Vastaajistahan en voi mitään tietää mitenkään.
- Mistä sen voisi tietää, jos ei tullut itse kysymään... En ollut rakastunut. Tein vain elämäni pahimman virheen. Koska olin ihastunut..ihan toiseen..ja tunteeni menivät siitäkin sekaisin. Puhuminen pelastaa monelta.
Taitaa olla myöhäistä..? Aikaa kulunut, kamalan kauan. Edes keskustella asiat läpi. Mutta täällä en puhu. Tunteita en enää jaa tänne, sen opin jo kerrasta! Onko sinulla asiaa minulle? - Näköjään kohtaan. En tosin omasta halustani. En kutsu itse. Kaipaankin, en tosin julkisesti. Mutta nekin ovat julkisia, halusin tai en.
Yhtä kaipaan kovasti. Mutta emme ikinä kohtaa. Edes puhuaksemme. Koska minulla leikitään enkä ole siinä mukana, enkä tiedä siihen sääntöjä. Kunhan kaipaan itsekseni. En tiedä lopulta, kuka sinäkään olet. Kirjaimiesi takana. Kuten täällä ei voi tietää. Ja jos tietäisi, se ei auta mitään ilman irl. Ei hätää. En häiritse ketään, edelleenkään. Ja jos on asiaa, tai muuta, voi tulla kohtaamaan nimellä. Ei täällä! - En ole ihmisesi. Ei ole kaksinaismoraalia rikottu, en ollut kenenkään puoliso. Enkä kiusannut ketään. Et ole oikea?
- Haluaisin uskoa tämän.
- Kiitos♥️
- Ehkä satu kertookin siitä, miten meissä jokaisessa on kaksi puolta, ainakin kaksi. Kun menee synkkään metsään, saattaa villiintyä ja vapautua kesken polun matkalla olemaan kiltti tyttö isoäidille.
Tai sitten ei kerro😄 Ehkä susi onkin se terve itsekkyys ihmisessä, joka suojaa ja lämmittää meitä, ja pelottaa vaaran pois. Tai sitten ei.
Ehkä satu on vain satu. Elämän mittainen satu elämästä ja kuolemasta. - Musta tuntuu, että hän olisi se 99% järkevä ja mä 99% pöhkö. Ja myötätunnosta toisiamme kohtaan voisimme leikkiä niillä muilla prosenteilla päinvastaista.
- Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään.. Tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään..
Haluaisin, että syksy toisi sinut takaisin, kuten se ennen aina toi, vuosien ajan. Mutten ole valmis vielä. Ehkä?🎼 Kerro sinä se. - Aion tavata rakkaitani. Ajatella rakkauttani. Soittaa rakkaudella. Uneksia rakkaudesta. Muun muassa.
Kauniita unikuvia sinnekin zzzzz Unessa saamme olla, mitä emme saa emmekä ole. - Mitä haluat kuulla..?
- Niin totta. Askel on kevyempi, kun ei pelkää etukäteen. Jos astuu kävyn päälle, hetken huilii ja hieroo jalkapohjaa, niin taas pääsee eteenpäin.
Jokainen lapsi tietää, miten ihanaa on kävellä paljain jaloin🙂 - Eikä hänen(kään) pidä ymmärtää tätä nyt väärin. En enää kaipaa häntä (romanttisessa mielessä). Kerroin vain, miksei unohdu.
Eikä se haittaa.
On kevyttä kantaa jotain niin painavaa sydämellään, vaikka sitten läpi elämän. - Hänestä, joka toi mulle musiikin takaisin♥️
- Yhtä kauan omasta tilanteestani. Luulin liekin kuolleen jo lopullisesti, aika & etäisyys jne. Vaan eipä ehkä näköjään. Avataanko nyt syntyneet solmut vai solmitaanko niitä lisää, mietin... Hiljaa itsekseni yksin.
- Alunperinkin oli liian myöhään, tässä tarinassa. Uskon, että kaikki tärkeä on jo sanottu.
- Älä pelkää, en mä ole katkera, enää. Hetken huomaamattani olin.. Vaikka itsehän mä itsestäni pellen tein...! Se on jo mennyttä, mulle ainakin. Joskus ne silloiset tunteet vain pulppuavat esiin salaa, sanoina tänne. Pinnan läpi. Sallittakoon se niille. Muualla vallitsee tyyni hiljaisuus.
- Jos haluat, voit myös kuulla tämän pelkkänä musiikkina.. Valinta on Sinun. Minulle se on molempia. On aina ollut.
- Vanha on aloitus, mutta niinpä myös kommenttisi, en sitä ollut huomannut.
Meidän aikamme oli ja meni. Muutin maille muille vierahille... Mutta tapasimme vielä monta kertaa, yllättäen, ja sain kertoa ja jakaa tunteeni hänestä. Erosimme sovussa, mikä on paras lahja minulle.
Hyvää loppuelämää enkelilleni. Olit juuri niin tärkeä minulle kuin kerroinkin:) - Väärässä jälleen. Kaipaan rinnallakulkijaa jolla on myös oma aikuinen elämänsä. Jätän tämän nyt tähän. Ehken osannut kirjoittaa oikein.