vaskitsa_
Lounaissuomalainen nainen, joka tarvitsee naisen.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 52 kommenttia
- Tähän minäkin haluan vastauksen! :)
Onneksi ystävissäni on naisia, jotka ovat löytäneet omansa ihan vielä viime vuosina, monien mutkien jälkeen. He luovat esimerkillään toivoa.
Tosin kaipaisin myös intohimoa, joka ei ainakaan kokonaan laimene pidemmän päälle, mutta nykyään olen jopa valmis tinkimään siitä. Kunhan olisi luottamusta, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka kestää. - En enää mistään. :D
Se on tavallaan sääli, koska pukeudun nykyään persoonallisemmin ja siten herätän satunnaisesti periaatteessa ihan mielenkiintoisten miesten huomion. Olen siis saanut kuulla, että he pitävät tyylistäni. Pidin ennen muinoin harteikkaista ja jotenkin särmistä tyypeistä, mutta nyt mikään minussa ei enää herää kuin naisille. - En ole vielä aloittanut treffailua, mutta pohdin samaa asiaa. Illat pitenevät ja pimenevät ja jossain vaiheessa tiedän kaipaavani toisen ihmisen seuraa. Siis muitakin kuin ystäviä, joita näen edelleen, nykyään vain vähän isommalla turvavälillä ja mieluusti ulkosalla.
Tänään olisi Turussa Pride-piknik, joka on ilmeisesti aika viime tipassa päätetty. Harmi kyllä seudun sateet näyttävät siltä, että tuskin tulee lähdettyä. Se olisi ollut hyvä ulkotapahtuma.
Todennäköisesti päätän ottaa riskin läheisyyden tarpeen kasvaessa, mutta milloin sitten? Tätä voi jatkua vaikka kuinka kauan vielä. Yhden kerran olinkin jo lähellä erästä naista melko pitkään, vaikkeivat ne varsinaiset treffit olleetkaan. Se sai silti kaipaamaan jotain enemmän.
Entäs sinä itse? - Kannatan lämpimästi. <3
- Älä ole masentunut omasta meikittömästä ulkonäöstäsi! <3
Ei tämä nainen jäänyt nukkumaan luokseni meikit kasvoillaan. Itse en juuri meikkaa, paitsi joskus korostan huulia (mulla on aika voimakkaat huulet, mutta yläreunassa on pieni arpi), mutta pesimme toki kasvot ennen nukkumaanmenoa. Hän näytti sitten hiukan erilaiselta, enemmän omalta itseltään, mutta kyllä mä nyt tälleen nelikymppisenä osaan asiaan suhtautua. :D Oikein suloinen oli silti ja liikkis ja jotenkin hellyyttävämpikin, kuten varmaan sinäkin. - En ole havainnut eroa. Olen pitkä ja hoikka, aina ollut hoikempi kumppaniani. Tosin tähän kyllä vaikuttaa vahvasti ainakin nykyään se, että pidän pyöreistä naisista. Jotenkin naisen vartaloon on helpompi suhtautua. Se on sopivalla tavalla pehmeä ja kiehtova, miltei koosta riippumatta.
Vähänkö oli nyt vaikeaa pysyä asiassa. - Silleen siinä kävi, että meillä oli mukava päivä aurinkoisessa puistossa. :)
Arvostan häntä ja hänen ajatusmaailmaansa, mutta paljon myös vain katselin häntä. Hän on minua jonkin verran lyhyempi ja pyöreämpi, juuri kuten tykkään. Kauniit silmät, hymy ja viehkeä liikkuminen ovat ihan piste i:n päälle. Hän on kuitenkin kymmenen vuotta minua nuorempi enkä toisaalta halua etäsuhdetta. Annoin siis hänen mennä ilman mitään jatkosuunnitelmia, vaikka lupailtiin tavata vielä joskus.
Siinä vaiheessa kun olen valmiimpi, toivon tapaavani jonkun lähempää. - Olemalla suoraviivainen ja rehellinen ja kunnioittava. En tiedä oliko tämä nyt mitenkään tyylikästä varsinaisesti, mutta...
Olin tuossa ulkona ystävien kanssa ja törmäsimme joihinkin tuttuihin. Siinä oli nainen, joka tanssi todella kauniisti ja oli muutenkin viehättävä. En ole ihan valmis uuteen suhteeseen, mutta jotenkin päädyin juttelemaan hänen kanssaa ja hän näytti pitävän seurastani. Jossain kohtaa hän varmisteli, etten ole vielä lähdössä tms. Istuin sohvalla hänen vieressään ja laitoin aika klassisesti toisen käteni hänen taakseen selkänojalle, kuitenkaan koskematta. Olimme pilkkuun asti ja lähdimme kävelemään samaan suuntaan. Hänen korkokenkänsä hiersivät ja kysyin haetaanko matkan varrella luotani varvastossut hänelle loppumatkaksi. Mulla on aika kaunis vanha asunto, jota hän jäi katselemaan ja sanoi siinä, että nyt alkaa väsyttää liikaa. Vastasin, että kyllä voit jäädä munkin viereeni yöksi eikä se edes ole mikään seksiinkutsu. :D Tarkoitin ihan mitä sanoin. Suutelin häntä kyllä ihan pienesti ennen kuin menimme nukkumaan ja kerroin, että hän on kyllä ihana ja kaunis, mutten ole valmis.
Hän jätti kaulakorunsa luokseni, jonka vien hänelle tänään. Ei tästä mitään suhdetta tule, koska hän asuu sen verran kaukana (oli vain ystävänsä luona täällä kylässä), mutta ei se mitään. Kokemus oli kiva, toivottavasti molemmin puolin. Mitäs tästä nyt sanoisi. Ole opportunisti, mutta silleen hyvällä tavalla eikä toisia käyttäen. :) - Voi kai kommentoida, vaikka suhde on jo päättynyt? Olen aika aloitteellinen, ainakin välillä, mikä on hassua koska nuorena olin tosi ujo ja vetäytyvä. Siinä kohtaa kuitenkin koitan vain ajatella mitä tässä voi hävitä. (Tai toisaalta voi "hävitä", jos suhde on huono ja päättyy huonosti, mutta tavallaanhan se on sen ajan murhe. Etukäteen sitä ei voi pelätä, jos haluaa kumppanin.)
Joka tapauksessa mitään ei saa, jos mitään ei anna. Olemalla aloitteellinen ja aktiivinen otan se riskin, että minut torjutaan. Se sattuu sitä enemmän mitä enemmän toisesta on kiinnostunut. Mutta minusta pahinta on, jos suhteeseen olisi mahdollisuus, sitä mahdollisuutta ei käytetä ja sitten se olisikin todella hyvä ja kestävä ihmissuhde. Onnistunutta suhdetta meistä valtaosa kuitenkin hakee ja jostain sen pitää alkaa.
Olin pitkään ihastunut erääseen naiseen, kipuilin ja haaveilin. Näimme aika paljon, kahdestaankin, ja lopulta paljastin tunteeni. Sai kiltit pakit. Se oli aivan kamalaa, mutta tuska kesti lyhyemmän aikaa kuin luulin. Ehkä siksi, että pysyimme yhä kavereina ja toisaalta tiesin tehneeni kaikkeni haaveideni eteen.
Ne aloitteet, jotka lopulta johtivat suhteeseen - toinen lyhyempään ja toinen pidempään - tulivat minulta sitten nopeammin. Olin jotenkin kelannut koko asian valmiiksi. Toisen kanssa se oli hetken huumaa ja toisen kanssa yritimme tosissamme pitkään. Ehkä liiankin pitkään.
Olin ollut hänestä kiinnostunut jo jonkin aikaa ja sitten huomasin, että eräs toinenkin nainen on. En halunnut hukata mahdollisuutta tutustua lähemmin tähän ihastumaani naiseen ja haikailla sitten myöhemmin taas turhaan. Käytin ensimmäisen vähääkään potentiaalisen tilaisuuden pyytääkseni häntä treffeille. Ihan siis noin, "tulisitko minun kanssani treffeille?" Kai se oli vähän kömpelöä, mutta toimi.
En tiedä oliko hän alunperin yhtä kiinnostunut minusta, mutta ainakin hän oli mielissään. Heti ensitreffeillä kemiaa löytyi yllättävän paljon ja suhde alkoi nopeasti seuraavien viikkojen kuluessa. En vieläkään kadu, että uskalsin. - Et ehkä ole ajatellut tätä riittävän pitkälle, mutta tiedoksi etteivät kaikki kumppanit ole sopivia ja sitä ei ihan ensitreffeillä tiedä. Usein ei muutaman kuukauden jälkeenkään ja silti haluan sitoutua yhteen ihmiseen kerrallaan. Pisin suhteeni oli rapiat kymmenen vuotta, kunnes elämäntilanne oli jo aivan toinen ja molemmilla eri tavoitteet kuin suhteen alussa.
Lyhyimmissä parissa suhteessa muutama kuukausi riitti osoittamaan, ettei pelkkä rakkaus riitä. Pitää olla riittävän samat periaatteet, tulevaisuudenhaaveet ja kommunikointi. Kaikkien suhteideni mediaani taitaa olla neljä vuotta.
Vai oliko tämä jonkun seinäruusun kitinää ilman mitään aitoa vuorovaikutuspointtia? Taisi olla, niitähän riittää. - Olen sitoutuva, tosin juuri tällä hetkellä on aivan hyvä olla yksin. Seikkailut kuuluivat nuoruuteen ja koko ajatus on nykyään pelkästään rasittava.
Koen naiset läheisimmiksi. En ole päässyt mieskumppania koskaan niin lähelle kuin naista, joten en enää harkitse miestä. Miksi tekisin niin, koska tunnen nyt itseni paremmin - ja olisi syytäkin tässä vaiheessa elämää. Identiteetiltäni olen siis lähempänä lesboa, mutta taustaltani bi, joten vastaan kysymyksiin täälläkin. (Sitä paitsi lepakkopuolella oli tylsemmät ketjut menossa ;) - Alkuperäiseen kysymykseen vastaukset: on otettu ihan hyvin vastaan vähemmistöpiireissä, ei ongelmia. Lepakkotapahtumissakin on mennyt varsin mukavasti. Ainoat suorat päänaukomiset ovat tulleet hassunhauskasti parilta umpilesboexältä, mutta bi-taustani ei tosiaan ole mitenkään estänyt heitä seurustelemasta kanssani ja suunnittelemasta kirkkohäitä.
Toinen ei siis pitänyt minua "oikeana" lesbona, vaikka olen kiinnostunut enää vain naisesta kumppanina ja toinenkaan ei oikein ymmärtänyt mitä tässä välissä sähelsin. Satuin rakastumaan miehiin, koska se oli helpompaa. Ei sosiaalisen paineen takia, vaan miehet yksinkertaisesti pokailivat minua enemmän, joten tutustuin heihin helpommin. Nyt kun muutenkin olen päässyt sosiaalisista peloistani ja saanut itsevarmuutta, on asetelma muuttunut ja lähestyn itse naisia. Kuten näitä exiänikin. Ei se sen kummenpaa ole ollut.
Jännää kyllä nämä umpilesbot kumppanini eivät silti mitenkään poissulkeneet mahdollisuutta, että itse rakastuisivat joskus mieheen, vaikka aina ovat seurustelleet vain naisten kanssa. Ja pidempiä suhteita minulla on ollut.