Mak-Ris
Makriina vaihtoi nimmarin. Olisin halunnut olla Makris, mutta se oli varattu.
Kahdeksankymppisissäkin jo ikääntynyt, seuraava kategoria jo häämöttää, mikä se sitten lieneekin.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 356 kommenttia
- Kyllä ne vanhat lapsuuden aikaiset kirjat ovat ihan mieleiset lukea uudelleen. Elämäni ensimmäinen lukemani kirja oli "Mestaritontun seikkailut", ja ilokseni se osui tänään käteeni kirjapinosta. Taidan lukea sen Huckin jälkeen. Olen sen varmaan lukenut lapsillenikin aikoinaan. Se on satuinen jännityskirja, jossa hyvä voittaa, tietysti.
Wanhojen tavaroiden lajittelu on ihan kauheaa. Kaiken aikaa pysähtyy muistelemaan ja miettimään.
Tästä ei tule mitään. - Se kertoi tsaari Aleksanterista ja Ulla Möllensvärdistä Mika Waltarin kirjan mukaan. Ei siinä haudoilla tanssittu.
Filmi on vanha, varmaan 1940-luvulta, joten ei se varmaankaan liikuttaisi tämän päivän katsojia. - Heippa.
Terveisiä Skillanille, että monta kertaa käy niin, että sitä vanhaa tavaraa jää nurkkiin, kun en pysty niitä hävittämään mihinkään. Taloyhtiön roskiksiin ei voi viedä talousjätettä kummempaa, ja kaatopaikalle on pitkä matka. Pitää vuokrata paku.
Muistan, kun minulle kesämökillä valkeni, että pitäjän kaatopaikka on muutaman kilometrin päässä. Syöksyin kiskomaan pihanurmikolle kaikkea roinaa, joita edellinen sukupolvi oli aittaan varastoinut. Silloin olin nuori ja jaksoin. Raivauksen jälkeen aitasta tuli ihana yöpymiskamari, jossa oli leppoisa nukkua. Nyttemmin aitta on taas kurjassa tilassa, kun sinne on kattorakenteisiin pesiytynyt lepakkosuku, jonka pipanat leviävät joka puolelle. Ei ajatustakaan, että siellä kukaan suostuisin nukkumaan. Lepakot ovat kuulemma rauhoitettuja otuksia, mikä ei minua kyllä hillitsisi, jos tietäisin hyvän keinon niiden karkottamiseksi.
Aitta on kaksikamarinen, siihen toiseen puoleen olen kerännyt mökkimuseon, eli kaikkia aarteiksi katsottavia muinaismuistoja. Se on ihan kiva menneisyyden tallentaja. Talveksi peittelen esineistön lepakoilta.
Että kyllähän minä hamstereitten sukuun kuulunen.
Olen lukenut Huckleberry Finnin seikkailuja. Kyllä sitä ennen vanhaan elettiin reippaanlaista elämää, jos niihin juttuihin on uskominen. Vähän kärvistelee lukea tätä vuosikymmenten takaista suomennosta (Jarkko Laine), joka nimittää orjia sillä nykyisin kielletyllä sanalla. Ennen se oli aivan käyttökelpoinen nimitys mustaihoisista ihmisistä. Orjat muuten olivat tuolloin ilman muuta valkoisten omaisuutta. Huck päivitteli erästä miltei valkoista pohjoisesta saapunutta henkilöä, joka oli kuulemma yliopiston käynyt ja sivistynyt ihminen, taustastaan huolimatta. Vapautettu orja. Kävi ilmi, että hänen vapautensa olisi päättynyt tässä osavaltiossa puolen vuoden kuluttua, ja hänet olisi sen jälkeen voinut myydä, mutta mies ei viipynyt niin kauan paikkakunnalla.
Mietin paljonko asenteet ovat muuttunut Mark Twainin ajoista. Kun seuraa USA:n oikeudenistuntoja poliisien ja mustan väestön välisistä konflikteista, niin . . .
Sää viilenee ja harmaantuu. Tyypillistä huhtkuun ilmaa, sataa ja paistaa vuoropäivinä. Ei se mitään, kohtahan se Wappu on käsillä! - Harmilista, demeter, että liikkumisesi on noin huonontunut, juuri kun kevät vihdoinkin alkaa lämmittää ja ulkona olemisesta voisi nauttia kunnolla.
Tiedän kyllä, miltä tuntuu, kun ei voimat salli pitkää lenkkiä. Polveni on aina vaan ärtynyt, vaikka se lepotilassa ei kipuile ollenkaan. Ei juuri tee mieli lenkkeillä.
Tänään lähden kuitenkin liikkeelle ja vien tyttäreni nuken nukketohtorille. Poloisen kädet ovat irronneet ja nyt ne on saatava paikalleen. Nukke on 55 v. vanha, mutta hyvin pidetty.
Kun nyt kaupunkiin reisaan, pääsen ostoksille edes yhteen isoon markettiin. Ei minulla mitään ostettavaa ole mielessä, mutta enköhän jotain tule ostaneeksi kassini pohjalle. Olisi mukava ostaa ruokapöytään jotain muuta kuin lähikaupan niukasta valikoimasta.
Sää on viileämpi kuin eilen, mutta aurinko paistaa, eikä tuule.
Eilen siivoskelin ulkovarastoa ja keräsin pois heitettävää. Minulla on kaksikin kuollutta trimmeriä, joista on nyt päästävä eroon. Turhaan täyttävät ahdasta ulkovarastoa. Ja muutakin turhaa sieltä siirsin pihan puolelle. Kyllä yksi pakullinen koostuu kaikesta sälästä, joka nyt on siirrettävä pois poikani tavaroiden alta. Suoraan Sorttiasemalle!
Hyvää päivänjatkoa. - Ei kai 90-palstaa ole ollutkaan.
Me kahdeksankymppiset kyllä ollaan elossa ja kirjoitellaan, älä huolestu.
Seitsemänkymppisistä pistäytyy täällä aina joku osallistuja, mutta tietenkään ei tämä palsta ole niin vilkas kuin muutamia vuosikymmeniä nuorempien.
Kotona on hiljentänyt elämämme, emme käy riennoissa, eikä sukulaiskäyntejä harrasteta.
Niinpä ei ole suurta tarvetta kirjoitellakaan vanhoja, jo vatvottuja mielipiteitämme. - Kiitos kannustuksesta, Korppis. Ihan tässä häkeltyy ja menee sanattomaksi.
Huckleberry Finn on klassinen esimerkki selviytyjästä. jolla ei ole mitään selviytymisen edellytyksiä. Hänellä ei ollut muuta turvaa kuin oma itsensä, auttajatkin vain sekoittivat hänen elämäänsä.
Hyvää tarkoittava auttaminen saattaa olla vain yksi kivi lisää kuormaan. Toivottavasti innokkaat hyväntekijät pitävät sen mielessään. - Luin tässä hiukan matkaa Huckleberry Finnin elämää, kun hän oli joutunut Watsonin lesken kasvatiksi. Leski yritti häntä sivistää ja luki isosta kirjasta Huckleberrylle sivistävää tekstiä. Kirjassa puhuttiin laveasti jostakin Mooseksesta ja Huck yritti painaa mieleensä tämän vaikuttavan herran tekoja, mutta kun hänelle selvisi, että Mooses on kuollut jo aika päiviä sitten, loppui kiinnostus. Huck ei halunnut olla missään tekemisissä vainajien kanssa.
Leski puhui hänelle vakavasti ja sanoi, että kuoleman jälkeen päästään hyvään paikkaan, jos eletään siivolla. Huck ei ollut varma, minne hän toivoi pääsevänsä, sillä leski ei ollut varma siitä, mihin Tom Sawyer viimein päätyisi. Huck halusi samaan paikkaan, että olisi jotain vauhtia elämässä.
Lukemastani katkelmasta tuli mieleeni, että monien uskonnollinen kasvatus lienee tätä laatua, ja sen vuoksi eivät raamatunlauseilla höystetyt vetoomukset oikein ota onnistuakseen.
Kyllä ystävyys ja avunanto onnistuu tavalliselta maailmalliseltakin ihmiseltä yhtä helposti kuin heiltä, jotka auttavat ja tukevat vaikeuksissa olevia Jesajan neuvojen mukaisesti. - Ikäviä paljastuksia erilaista keräyksistä on saatu vuosien varrella, kuten nyt tämä satanen, joka menikin vastapuolen leiriin. Monet kerätyt lantit ovat häipyneet kerääjän taskuun. Kuitenkin on muistettava, että suurin osa lahjoituksista menevät perille. Kerääjät ovat velvollisia esittämään tilityksen viranomaisille.
Pitää uskoa ja luottaa sen verran lähimmäiseen, että uskaltaa lanttinsa keräykseen antaa. Minä olen ratkaissut asian siten, että olen kuukausilahjoittaja muutamalla eurolla suoraveloituksena, niin että voin unohtaa koko lahjoituksen. Vasen jalkani ei näin ollen tiedä, mitä oikea käsi tekee, ja se lienee hyvä ohje vuosien takaa. - "Vanhuus ja viisaus" tietää, että nälkäinen ja koditon ei osaa antaa apua eikä lohtua toisille, hänellä on hätä ja huoli oman elämänsä vaikeuksissa.Vaikka kuinka oltaisiin yleviä ja sanottaisiin, että raha ei onnea tuo, niin rahattomuus ei sitä myöskään tuo.
Me ikäihmiset olemme kokeneet hyvät ja huonot ajat ja tiedämme, että kun talous on kunnossa, voi olla apuna ja tukena toisille, jotka apua kaipaavat. Joko henkistä tai rahallista tukea.
Ikäihminen tietää myös sen, että tuen tarjoaminen ei ole helppoa. Vaikka lähellä olisi ihminen tai perhe, jolle on tapahtunut jokin onneton sattumus, ei ole niinkään helppoa koputtaa ovelle ja tarjoutua auttamaan. Ei ole lainkaan sanottu, että toinen haluaa ottaa apua vastaan. Moni vaikeuksiin joutunut ihminen kerää sisunsa ja ylpeytensä ja haluaa näyttää kaikille, että selviytyy itse. Omin avuin. Ei halua jäädä kiitollisuudenvelkaan. Ei halua kuunnella hyvää tarkoittavia neuvoja.
Avun vastaanottaminenkin on taitolaji. Senkin omasta kokemuksesta saatamme tietää. - Populismi alkaa levitä kaikkialle, emmekä edes ymmärrä säikähtää.
Maailmaa syleilevä ajatus lopahtaa siihen, kun kansainvaellus rajoillamme tuo sadoittain turvaa hakevia ihmisiä koko omaisuus ruutukassissa.
Silloin nousee esiin vakaa ajatus, että muiden maiden kansalaisia on autettava heidän omassa maassaan, eikä sovi päästää heitä tänne meidän reviirillemme, vaikka tietysti ymmärrämme, että ihan kauheaa on heillä ollut, ja yritämme kaikin voimin auttaa, kunhan palaavat takaisin sinne mistä tulivat. Ihan oikeasti keräämme varoja ja annamme lanttimme kerääjien lippaaseen. - Minulla oli ilmeisestin erittäin hyvä suomen kielen opettaja koulussa, koska kielioppi on minulla ollut suorastaan harrastuksena ja virheelliset ilmaisut karmivat selkäpiitä yhä.
Olen urhoollisesti yrittänyt hyväksyä sanonnan "alkaa satamaan", koska se on nyt siunattu ja sallittu. Kai siihen oppii.
Mutta en ikinä tule sietämään sanontaa "Kiitos paljon". - Jaaha. Mitä apua arvelet ikäihmisen voivan antaa jollekin varattomalle? Tällä palstalla kirjoittavat ovat yli 80-vuotiaita. Aloittaja on ilmeisesti nuorempi ja vielä toimintakykyinen, avustaa varattomia työpanoksella ja ehkä keskusteluavulla. Me emme enää ole liikkeiltämme ripeitä, tervekin kahdeksankymppinen on hidas ja kankea, mihin meidän apuamme tarvittaisiin varattoman henkilön elämässä? Jopa ajatuksemme ja kokemuksemmekin ovat vanhahtavat, emmekä ole perillä kaikista tämän päivän ongelmista työelämässä tai avustusten hakemisessa.
Meitä on nyt turha syyllistää. Aloittaja antakoon meille tietoja, miten esim. sydänvikainen 83-vuotias voi avustaa työttömän perhettä, jos raha ei kelpaa? Oma esimerkki on paras. - Onneksi olkoon Skillanin perheenlisäyksen johdosta, kaikeksi onneksi ponnistus on nyt takana. Muistan omien lapsieni syntymää vuosikymmenet sitten, esikoinen piti kovaa kiirettä ja halusi maailmaan liian aikaisin. Ponteva oli tullessaan, mutta pikkuinen.
Tässä tavarapaljoudessa, joka ovesta meille raahattiin, löytyi taulu, jonka olin tehnyt vuosikymmenet sitten. Kiinnitin pahville poikani ensimmäisen paidan ja myssyn, jotka oli lapsen mummi ommellut vaarin nenäliinasta. Vauva oli niin pieni, että oli hukkua vaatteisiinsa, ja niin mummi teki sopivan asun pienelle, Pitsikauluskin paidassa, Annoin aikoinaan tämän muinaismuiston pojalle joululahjaksi. Nyt sen seuraava osoite on mökkimuseo kesäpaikassa. Kerään sinne vietävää muutakin.
Myrsky on laantunut, viikonloppu edessä, kaikki hyvin täällä.
Samaa muillekin toivon sinne nojatuolin syvyyksiin. - Aloittaja ei nyt saa kannatusta moitteelleen. Ilman uskonnon asettamia vaatimuksiakin suomalaiset ja Suomi huolehtii vähäosaisista, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Osa maksamistamme veroista suunnataan kehitysapuun, otamme turvapaikan hakijoita Suomeen, kiintiöpakolaisiakin useampia satoja vuodessa. Meillä on osattomia paljon maassamme ja työttömyysluvut ovat korkeat. Jokainen kansalainen huolehtii osattomista maksamalla veronsa ja kirkollisveronsa, mikäli kirkkoon kuuluu.
Aloittaja huolehtii turhaan meidän uskonelämästämme. - Ei tulisi mieleenikään "painaa alas" ketään. miksi sen tekisin.
Auttaminen olisi aika hankalaa, jos pitäisi löytää joku tai jotkut ihmiset ja perheet, joiden auttamiseen paneutuisin. Antamani apu tuskin riittäisi mihinkään.
Minä autan osallistumalla keräyksiin ja säännöllisiin avustuksiin kuukausittain. Eläkeläisen varoista ei suuria summia voi avustustileille siirtää, mutta uskon siihen, että pienikin avustus on lisänä. - Käväisin netissä katsomassa miten lukutaito on Suomessa kehittynyt, ja siitä on paljonkin tietoa saatavilla. Suomessa on lukutaitoon kiinnitetty huomio jo 1600-luvulla. Netti mainitsee, että mm. Mikkelin seudulla mainitaan v. 1699 koulumestari Josias Soniander.
Kuninkaan käskystä koulutukseen panostettiin vuodesta 1723, jolloin alettiin vaatia lukutaitoa ja luteeruksen tuntemusta rippikoulussa ja naimaluvan hakemisen yhteydessä. Tuskin lukutaito kovin kummoista on ollut, mutta Mikkelin seudulla mainittiin, että nuoret osaavat lukea kirjasta.
Suomenkielinen lyseo ja opettajaseminaari perustettiin Jyväskylään 1800-luvun puolivälissä.
Kyllä Suomen kansaa on sivistetty jo kauan. Siitäkin voimme olla tyytyväiset. Lukutaito ei ollut pelkästään varakkaiden kaupunkilaisten taito, vaan katsottiin, että se kuuluu kaikille. - Missä lehdessä? Täytyy yrittää.
- Kuka tässä on kuumakalle?
- Tarkoitatko minun mielipidettäni?
- Iloa päivään kaivataankin, kiitos toivotuksesta.
Nukuin kuin tukki klo 9 asti. Nyt istun tässä ja ihmettelen, missä se myrsky on, jolla meitä niin eilen peloteltiin. Aurinko paistaa, "metsässä ei liikahda Lehtiskäkään, on kuin luonto hältä ois pois", näin laulun sanoin. No kai sää vielä ehtii muuttua päivän aikana.
Veroilmoituskin tuli. On nyt paneuduttava netin puoleen, koska kaavakkeessa ohjeistetaan, että muutokset esitäytettyyn lomakkeeseen voi tehdä OmaVerossa.
Miten ne poloiset ikätoverimme mahtavat selviytyä, joilla ei tietokonetta ole, tai sen käyttöä ei ole kukaan opettanut. Kaikki lähivirastothan on lakkautettu ja keskitetty yhteen paikkaan, niin että jos joutuu vaikka nyt verovirastossa käymään, pitää matkustaa matkojen päähän ja jonottaa sitten koronaa peläten muiden kohtalotovereitten joukossa.
Hattua nostan Skillanille, joka siirtelee mööpeleitä kesäasentoon ihan omin voimin. Kyllä se voimailusta käy! Minäyritän ottaa esimerkkiä.
Iloa pintaan, kevät lähestyy, kohta on Wappu. Jos se koiranilma tulee, niin se puhaltaa talven viimeisetkin merkit ja kevät pääsee valloilleen.