SusiLIFE
SusiLIFE-hanke välittää tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä, edistää paikallistason vuorovaikutusta ja tuo työkaluja susien aiheuttamien haittojen ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn.
Lisää tietoa hankkeesta: www.susilife.fi.
Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Hanke on täysin vastuussa tuottamastaan sisällöstä ja ainestosta. Euroopan komissio tai CINEA ei ole vastuussa aineistosta tai aineiston sisältämien tietojen käytöstä.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 65 kommenttia
- Luke vastaa: Susi hyödyntää kyllä hyvin monipuolisesti erilaiset ravinnonhankintatilaisuudet, eli ei ole todennäköistä, että susi ryhtyisi valikoimaan ravintoaan vain siihen, mitä se on haaskalla saanut. Suurempi uhka susi kuitenkin on esimerkiksi lampaille, vaikka eivät ole lampaan hajuun haaskalla tottuneetkaan.
- Kello lyö pian seitsemän ja on aika päättää tämän illan keskustelu. Kiitos kaikille osallistujille! Kysymyksiä tuli rutkasti, joten taustatiimimme ei ehtinyt vastata niistä aivan jokaiseen. Näihin kysymyksiin vastataan loppuviikon aikana vielä jälkikäteen.
Keskustelu oli ensimmäinen laatuaan SusiLIFE-hankkeessa. Kuulemme mielellämme ajatuksia ja palautetta jatkoa ajatellen. Viestejä saa lähettää sähköpostilla osoitteeseen susilife(at)luke.fi.
Kiinnostuneet voivat tutustua SusiLIFE-hankkeeseen osoitteessa www.susilife.fi.
- Keskustelun ohjaaja - Luke vastaa: Kyllä, valkohäntäpeura on tärkeä susien saaliseläin esimerkiksi Lounais-Suomessa. Joissakin paikoissa maailmassa, esimerkiksi Minnesotassa, valkohäntäpeura on susien tärkein saaliseläin.
- Luke vastaa: Kiitos tiedosta. Tarkistimme asian, ja raportin mukaan kyseessä tosiaankin on synnyttänyt naaras, eli tässä tapauksessa alfa. Uroksen osalta alfastatusta ei voida vastaavasti raporteista tarkistaa. Uroksen alfastatus selviää vain sukulaisuusanalyysin tai aiemman yksilöllisen merkitsemisen kautta. Uusissa analyyseissa mahdolliset jälkeläiset voidaan tunnistaa aina kolmanteen polveen asti.
- Erävalvonta vastaa: Kiitos vinkistä, täytyypä tutustua tähänkin tutkimukseen ajan kanssa.
- Erävalvonta vastaa: Kuten sanottu, myös niin sanottu omaehtoinen karkottaminen on mahdollista, kun se tapahtuu oikein.
Metsästyslain 37 §:n sanamuodon mukaan "rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia häiritä."
Sanamuoto ei siis estä häirintää, joka kohdistuu riistaeläimen muuhun yksilöön kuin poikaseen.
Suurpedon yksittäinen karkotus tai häirintä, joka ei vahingoita eläintä, ei ole
luontodirektiivin artiklan 12 mukaista häirintää. Suurpedon karkottaminen
hoidetusta pihapiiristä tai laitumelta eläintä vahingoittamatta ei ole laissa
kiellettyä.
Mikäli suurpetoa karkotetaan eläintä vahingoittamalla tai sitä seurataan ja
ajetaan pihapiirin tai laitumen ulkopuolella on toiminta silloin metsästyslain
37 §:n vastaista. (Suomen susikannan hoitosuunnitelma 2019). - Aikamme alkaa olla pian lopussa, vielä 20 minuuttia jäljellä. Olisi hienoa kuulla teiltä osallistujilta vielä tähän loppuun, mitä keskustelu on teille merkinnyt ja mitä ehkä oivalsitte sen aikana.
Jos taustatiimimme ei ehdi vastata jokaiseen kysymykseen tänään, palaamme asiaan ja vastaamme vielä loppuviikon aikana jälkikäteen. - Erävalvonta vastaa: Jos puhutaan metsästyksenvalvontatilanteesta, niin erävalvontapartio voi ampuma-aselain perusteella tarkastaa kaikki henkilöllä mukana olevat aseet niiden luvallisuuden selvittämiseksi, ja henkilö on velvollinen aseet esittämään kysyttäessä.
SRVA-toimijoilla ei ole laissa säädettyä ilmoittamisvelvollisuutta, mutta tietysti on toivottavaa, että ihmiset tällaisista asioista ilmoittaisivat - Maa- ja metsätalousministeriö vastaa:
Kuvaushaaskojen rajoittamiseen liittyvä sääntely kuuluu useamman ministeriön toimialaan.
Metsästyslain 34a § pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan alueellisesti kieltää riistaeläinten tarkoituksellinen houkuttelu haaskaa tai muuta ihmisen perustamaa eläinperäiseen ravintoon tai hajuun perustuvaa houkutinta sekä ihmisten ja kotieläinten ravinnoksi tarkoitettuja elintarvikejalosteita hyväksi käyttäen 1 päivän kesäkuuta ja 9 päivän syyskuuta välisenä aikana, jos se on tarpeen metsästyslain 33 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädetyn karhunmetsästyksessä käytetyn ravintohoukuttimen käyttöä koskevan kiellon valvonnan tehostamiseksi. Toistaiseksi valtioneuvoston asetuksella ei ole kielletty ravintohoukuttimen pitoa millään alueella.
Edellä mainittu valtioneuvoston asetuksella annettava kielto ei lain 34a §:n 3 momentin mukaan kuitenkaan koske yritystä, jonka kaupparekisteriin ilmoitetun toiminnan laatu tai toimiala on luontokuvaus- ja katselutoiminta. Tällaiseen yritykseen sovelletaan mitä kuluttajaturvallisuuslaissa (920/2011) säädetään.
Ravintohoukuttimen käyttämisessä on lisäksi noudatettava, mitä eläimistä saatavista sivutuotteista annetussa laissa (517/2015) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään käsittelemättömien sivutuotteiden käytöstä luonnonvaraisten eläinten ruokintaan sekä jätteiden hävittämisestä. Haaskaruokintapaikkaa koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta ja rekisteristä säädetään eläintunnistusjärjestelmästä annetussa laissa (238/2010). Lisäksi Ruokavirasto on ohjeistanut haaskakäyttöä. Haaskanpitoa säätelevät myös monet muut lait ja asetukset kuten jätelaki, ympäristönsuojelulaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki, joiden tunteminen ja noudattaminen ovat edellytyksenä haaskatoiminnalle.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on mietinnössään (MmVM 8/2017 vp) todennut, että koska suurpetojen kuvaamiseen ja katseluun on jo syntynyt elinkeinotoimintaa Suomessa, metsästyslain soveltamisala ei mahdollista tällaisen toiminnan kieltämistä vahinkojen estämiseksi. Eikä se siten ole myöskään mahdollista turvallisuusriskin vähentämiseksi.
Luonnonvarakeskukselle on asetettu tulossopimuksessa 2019-2023 osana uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä tukevaksi toimenpiteeksi tutkimus riistaeläinten ruokinnan laajuudesta, merkityksestä riistanhoito- ja pyyntikeinona (villisika, petoeläimet, hirvieläimet, vesilinnut) ja siihen liittyvistä konflikteista yhdessä Suomen riistakeskuksen, Metsähallituksen ja Ruokaviraston kanssa. Näiden tutkimusten perusteella voidaan selvittää, millaisia riskejä aiheuttavat keinoravinnosta johtuva eläinten käyttäytymisen muutokset. Tutkimuksen johtopäätösten perusteella on myös mahdollista harkita tarkempaa haaskoja koskevaa sääntelyä, jossa huomioidaan kaikki haaskojen pitoon liittyvät näkökulmat. - Erävalvonta ja poliisi vastaavat: Suurpetojen laiton tappaminen on samanlaista piilorikollisuutta kuin esimerkiksi lähisuhdeväkivalta tai huumausainerikollisuus. Tarkastelemalla syntyvyyttä, luontaista kuolleisuutta sekä tiedettyä kuolleisuutta (liikenne, poikkeusluvat, ilmi tulleet salakaadot), voidaan arvioida susikantaan kohdistuvan merkittävä salakaatopaine (Pohja-Mykrä 2013). Piilorikollisuutta koskevia kansallisia tutkimuksia ja artikkeleitä on tehty useita, kuten Pohja-Mykrä & kumpp. 2013 ja 2014 ja Suutarinen 2019.
Pohja-Mykrän (2013) mukaan, laittoman tappamisen motiiveja ovat muun muassa viha, pelko, susien aiheuttama harmi (mm. koiravahingot), turhautuminen viranomaistoimintaan sekä virallisen suden kannanhoidon kiistäminen.
Suutarinen (2019) totesi mm. seuraavaa: Salametsästys on yleisin kuolinsyy 2000-luvulla (artikkeli 1.)
- Suurin osa tapauksista jää toteen näyttämättä
- Salakaadetuista suurin osa aikuisia (alfoja)
- Kohtaloltaan tuntemattomia runsaasti
- Suurin osa tuntemattomista nuoria / vaeltajia
- Salametsästyksen määrä vaihtelee vuositasolla tarkasteltuna
- Vuotuinen riski on korkein kevättalvella
Ja lisäksi Suutarinen totesi, että populaation koko voimistaa salametsästystä ja laillinen metsästys vähentää salametsästystä. - Luke vastaa: Tätä ei aivan tarkalleen tiedetä. Keski-Suomessa on ollut jo pitkään monia muita alueita vähemmän susia, joitakin yksittäisiä laumoja ja vaeltavia nuoria yksilöitä aina silloin tällöin. Suomenselän alueella on ollut enemmän susia ennen kuin susikanta on vahvistunut Länsi-Suomessa, eli voidaan ajatella susien siirtyneen aikaa myöten lännemmäksi sitä kautta.
- Emme ole täällä arvottamassa toistemme kokemuksia tai osoittamassa syyttävällä sormella. Keskustelun tarkoitus on lisätä ymmärrystä aiheesta ja kuulla toinen toistemme kokemuksia.
- Keskustelun ohjaaja - Poliisi vastaa: Itäisessä Suomessa syyttäjän päätökset pakkotilatilanteista ovat parin viime vuoden aikana tulleet kuukaudessa kahdessa siitä, kun poliisi on toimittanut esitutkintamateriaalin syyttäjälle. Mitä tulee tekovälineen (esim. ampuma-ase) takavarikointiin pakkotilanteoissa, se ei ole automaattinen seuraus. Jos on perusteltua syytä epäillä, että kyseessä on ollut oikeuttamisperuste (pakkotila), ampuma-asetta poliisi ei takavarikoi. Jokainen tilanne on kuitenkin erilainen ja tutkintaa johtava poliisimies (tutkinnanjohtaja) ratkaisee aina tapauskohtaisesti, otetaanko tekoväline takavarikkoon vai ei.
- Vaikka metsäkauriit ja valkohäntäpeurat puhuttavat nekin, keskitytään tänään vain susiin kiitos!
- Keskustelun ohjaaja - Maa- ja metsätalousministeriö vastaa:
EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun (C 674/17) ja luontodirektiivin mukaisesti poikkeusta tiukasta suojelusta ei voida hyväksyä ilman, että arvioidaan kyseessä olevan lajin kantojen suojelun taso sekä vaikutus, joka suunnitellulla poikkeuksella on siihen niin paikallisella tasolla kuin jäsenvaltion alueella tai tapauksen mukaan kyseessä olevalla luonnonmaantieteellisellä alueella, jos jäsenvaltion rajat ulottuvat useille luonnonmaantieteellisille alueille, taikka jos lajin luontainen levinneisyysalue tätä edellyttää ja mikäli tämä on mahdollista, rajat ylittävästi.
Ennakkoratkaisu ottaa kantaa myös siihen, mitkä alueet voidaan ottaa huomioon asianomaisen kannan levinneisyysaluetta tarkasteltaessa: Arvioinnissa ei ennakkoratkaisun mukaan oteta huomioon susikannan luontaisen levinneisyysalueen osaa, joka ulottuu tietyille sellaisessa kolmannessa valtiossa sijaitseville alueille, jota eivät sido unionin tärkeinä pitämien lajien tiukan suojelun velvoitteet (kuten esimerkiksi Venäjä ja Norja).
Susi on rauhoitettu metsästyslain 37 §:n nojalla koko maassa ympäri vuoden. Metsästyslainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa 41a §:n nojalla poikkeuslupien myöntämisen, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella. Syynä poikkeusluvan myöntämiselle voi olla esimerkiksi muun luonnon säilyttäminen, karjatalousvahinkojen ehkäiseminen, yleinen turvallisuus, sosiaaliset syyt tai ns. kannanhoidolliset perusteet. Poikkeuslupien myöntämisen edellytykset on säädetty metsästyslain 41 a §:ssä. - Kerrot, että pidät Suomen riistakeskusta puolueellisena ja luontovastaisena. Samoin esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriötä. Taustoittaisitko näkemystäsi hieman? Millaiset tilanteet ja kokemukset ovat vaikuttaneet mielikuvan syntymiseen?
- Keskustelun ohjaaja - Kiinnostava kysymys, mitä mieltä olette muut: lisääkö pimeys ja jälkien näkyminen pelkoa? Suomessa iso osa vuodesta kuljetaan pimeässä, ja usein samana vuodenaikana susien liikkeet tulevat näkyviin lumipeitteen ansiosta.
Ohjeita suden kohtaamiseen löytyy esimerkiksi täältä: https://susilife.fi/fi/ajankohtaista/794.
Mitä mieltä olette: onko ihmisille tuttua se, kuinka suden kohdatessa pitäisi toimia?
- Keskustelun ohjaaja - Suomen riistakeskus vastaa: On kiistaton tosiasia, että sudet tuovat turvallisuusriskiä koirametsästykselle, ja paikoin riski koiravahingolle on merkittävä. Suomen riistakeskuksella ei ole tarjota yksittäistä toimintavarmaa keinoa koirametsästyksen turvaamiseen, mutta kannustamme metsästäjien mahdollisuuksien rajoissa suosimaan sellaisia käytänteitä, joilla riskiä voi vähentää. Tällaisia keinoja voivat olla esim. metsästysalueen huolellinen kartoittaminen ennakolta susien varalta, koiranohjauksessa lyhyempien hakulenkkien ja pienikokoisempien mottien hyödyntäminen koiran tiiviissä seuraamisessa. Kaikkein suurin riski on koirille, jotka työskentelevät etäällä omistajasta, ovat sitkeitä ja jätetään yöksi esimerkiksi hirveä haukkumaan. On mahdollista, että hirvenmetsästyksen pyyntitapoja joudutaan muuttamaan ja kehittämään susireviirialueilla. Tällaisia metsästysmuotoja voivat olla esimerkiksi kyttäysmetsästys ja metsästys karkottavilla koirilla tai ajoketjujen käyttö.
- Maa- ja metsätalousministeriö vastaa:
Susi kuten muut suurpedot ovat EU:n luontodirektiivin mukaisesti Suomessa tiukasti suojeltuja lajeja. Luontodirektiivi on täytäntöön pantu metsästyslainsäädännössämme siten, että susi on aina rauhoitettu metsästyslain (615/1993) 37 §:n 3 momentin perusteella. Susi kuuluu poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin IV liitteen (yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua) lajeihin. Tämä edellyttää sutta koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamista sen luontaisella levinneisyysalueella ja kieltoa lajin yksilöitä koskevan tahallisen pyydystämisen tai tappamisen osalta. Direktiivin 16 artikla kuitenkin sallii tiukasta suojelusta poikkeamisen muun muassa erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä poikkeaminen haittaa lajin suotuisaa suojelutasoa koskevan tavoitteen saavuttamista. Kaikille maasuurpetokannoille on tehty hoitosuunnitelmat, joiden avulla suurpetokantoja pyritään hoitamaan pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti ja joissa on otettu huomioon eri tahojen näkemykset ja edut. Tähän mennessä ilveksen ja karhun kantoja on voitu kannanhoidollisella metsästyksellä säädellä, mutta niiden määrä on jo vuosia sitten saavuttanut suotuisan suojelutason.
Poliisihallitus on vahvistanut marraskuussa 2020 ohjeen, joka koskee poliisin toimivaltaa ja toimintalinjoja suurpetotapauksissa. Poliisilain (872/2011) 2 luvun 16 §:n mukaan poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä.
Niissä yleistä turvallisuutta heikentävissä tilanteissa, jotka eivät ole poliisilain soveltamisen näkökulmasta välittömiä, mutta jotka kuitenkin ovat toistuvia, on Suomen riistakeskuksella toimivalta arvioida tilannetta ja toimia metsästyslaissa säädetyin edellytyksin. Suomen riistakeskukselta voi esimerkiksi hakea niin sanottua turvallisuusperusteista poikkeuslupaa suden karkottamiseen tai tappamiseen.
Susi on yleensä arka eläin, ja sen kohtaaminen luonnossa on harvinaista. Erityisesti susireviirialueilla, mutta myös niiden ulkopuolella sudet saattavat kulkea lähellä ihmisasutusta. Susien niin sanotut pihavierailut ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, eikä kaikkiin susien ns. pihavierailuihin välttämättä liity akuutin hengen ja terveyden vaaraa. Sen sijaan toistuvasti ja säännönmukaisesti hoidetulla piha-alueella vieraileva susi käyttäytyy epätyypillisesti ja sutta voidaan pitää sellaisena uhkana ja turvallisuutta heikentävänä tekijänä, jonka perusteella suteen voidaan kohdistaa karkotustoimenpiteitä tai viimesijaisena keinona lopettaa eläin poliisin määräyksellä tai riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla. Suurpedon ihmisille aiheuttamaa vaaraa arvioidaan aina tapauskohtaisesti. - Ministeri ei ole tässä keskustelussa, vaan meillä on ministeriöstä virkakuntaa paikalla vastaamassa kysymyksiin.
- Keskustelun ohjaaja