munter
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 16 kommenttia
- Tulipa hyvä mieli lukea noin fiksua kirjoitusta. Jotenkin tuntuu että teillä on hyvä ja onelllinen tulevaisuus edessä sekä taloudelle myös vankka pohja. Eihän se raha sitä onnea tuo, mutta ei myöskään sitä vie, kun sen on itse ansainnut.
Meillä on aina toimittu myös samoin, ostetaan se välttämätön, mutta tuotteen pitää kestää, laatu ratkaisee. Elämän tyytyväisyys löytyy muusta kuin turhasta roinasta, tai jatkuvasta elämyksien ja kokemuksien hakemisesta. Nauttia voi myös pienistä asioista, tässä ja nyt. Ja sinä sivussa varallisuutta on kertynyt merkittävästi, joka tuo
riippumattomuuden ja turvan myös perheelle.
Itse olen seurannut sivusta mm. työkavereideni käyttäytymistä, kun ylimääräistä rahaa (esim bonareita) on tullut. Aina heillä on löytynyt jokin tärkeä hankinta, laskettelukamat uusiksi, uusi vene, vähän hienompi lomamatka jne. Ja vähän ajan kuluttua rutina, että tekeepä tiukkaa.
Ja kaiken kruununa tietenkin "siisti" auto, joka pitää päivittää vähintään kolmen vuoden välein. Kun itse ajelin vanhalla, sille jopa välillä naurettiin, mutta mitäpä minä siitä. Yksi kamveri sanoi suoraan, että vaikkei oikein ole varaa sellaiseen uuteen pirssiin, niin pitää silti vaihtaa, kun ei kehtaa ajella vanhemmalla.
Itse olen ne(kin) rahat vuosien varrella laittanut tuottamaan, niin nyt voin mukavasti nauttia niiden tuotosta. Todella mukavasti.
Jatkakaa samaan tahtiin, elämässä on niin paljon hienoja asioita joista nauttia, kun ei tarvitse turhia kuliseja ympärille. Ja mielenrauha talousasioissa on hyvä pohja ponnistaa. - Minä taas en ymmärrä, miksi näitä pitäisi sääliä. Jos on valinnut elämänsenteekseen, että kaikki menköön, mitä tulee, niin se on oma valinta. Siihen ei kukaan pakota.
Sääli on mailman paras asia; se ei saajaansa rikastuta eikä antajaansa köyhdytä. - Se että sinun tuttavapiirissäsi / sukulaisissasi kaikki valuu kurkusta alas ei tarkoita, että näin kävisi kaikissa perheissä tai suvuissa. Enkä puhu vain omasta perheestäni, sillä lähin sukuni on myös aika "kuivahuulia". Itse tosin nautin hyvistä juomista silloin tällöin, mutta ryyppääminen ei kuulu tapoihin.
Ei sitä omaisuutta kerätä pelkästään lapsia varten. Minäkin olen 10-vuotiaasta pistänyt pikkuisen aina sivuun, ja nyt vähän yli 50-kymppisenä voin elellä suht mukavasti vailla taloudellisia huolia. Ja vaikka hommat loppuivat, niin tulopuoli on turvattu. Itse en koskaan ole jäänyt mistään merkittävästä paitsi, vaikka olenkin ollut tarkka rahan kanssa. Toisaalta pröystäily kun ei kuulu tapoihin, niin silläkin jo saavutta paljon.
Monasti kuuluu sanottavan että "elä, äläkä pihistä". Mutta ei kaikille elämästä nauttiminen tarkoita aina rahamassin avaamista, sitä voi tehdä täysin rinnoin
muutenkin.
Kun näin elää, niin sitä omaisuutta väkisinkin jää jälkipolville. Vai pitäisikö tässä
keski-iän ylittäneenä muuttaa sitten elintapoja ja laittaa kaikki haisemaan, että
jälkipolvet eivät pääsisi hyötymään tilanteesta. Minä ainakin jatkan vanhaan malliin,
vailla omantunnon tuskia. - Moni esim. Espanjassa joitain vuosia sitten asunnon ostanut voi olla nyt eri mieltä asunnon arvon säilymisestä. Myös meillä on tapahtunut vastaavaa, ja 50000 euron
putkiremontti tasaa kummasti sitä jatkuvaa arvonnousua. Metsällä jos haluat rikastua, niin osta nyt, ja anna lastenlastesi korjata potti. Vuotuinen arvonnousu on joitain prosentteja, ja silläkin saralla suhdanteet vaihtelevat. - Lainaaminen onkin ihan eri juttu, sitä ei pidä tähän sekoittaa. Se on liiketoimintaa, eikä hyväntekeväisyyttä, eikä ketään pakoteta sitä käyttämään, jos ei halua.
Eipä liene alaa, jossa työvoima lisääntyy, kun siirrytään automaattisempaan palveluun. Väki vähenee, mutta niin vähänee asiakkaidenkin asiointi konttorissa. Itse en kaipaa säännöllistä pankkiasiointia konttorissa asioiden hoitamiseksi, makselen mielummin sen pari euroa. Mutta voihan jokainen niin tahtova nostaa protestiksi rahansa pois tililtä ja laittaa tyynyn alle jemmaa. En ota kantaa, kumpi säilytysmuoto on turvallisempi. - Minulle muutaman euron palvelumaksu / kk on yks hailee. Saan sillä kuitenkin sähköiset maksu- ja rahaliikennepalvelut, ulkomaan maksupalvelut, arvopaperisäilytyksen, tiliotteet jne. Vastineeksi voin hoitaa kaikki aisiat kotoa, ilman jonotusta pankissa.Tarvittaessa voin soittaa tutulle pankkihenkilölle, joka hoitaa/selvittää pulmani. Minusta loistavaa palvelua, lähes ilmaiseksi. Kuitenkaan ne sähköisetkään palvelut eivät ole tulleet lahjana pankille. Mikään kun ei tule ilmaiseksi.
- Käypä jollain pankin laskurisivulla katsomassa, mitä 42 vuotta, 2000 eur /kk esim 4% vuosituotolla antaa loppupääomaksi. Huikealla 6 % tuotolla loppusumma olisi
n. 4,3 milj, ja 2 % tuotollakin n. 1,5 milj. Totuus on jossain tässä välissä, riippuen valituista säästöelementeistä. Tässä ei ole mukana inflaatiota, muttei myöskään
ota kantaa verotukseen tahi palkkojen nousuun. Pienistä puroista voi kertyä
jonkinlainen virta vaan ei ehkä jokea... - Voitto on vain ja ainoastaan ostohinnan ja myyntihinnan välinen erotus, vähennettynä
kuluilla ja veroilla. Lainanlyhennyksellä ei ole merkitystä myyntivoittoa laskettaessa. Jos välityspalkkioksi laitetaan varovasti vain 3,5 %, (maltilllinen kiinteistökaupassa), on voitto (275000-256000) - 275000*3.5% = 9375,00. Ja tästä pois luotusvoiton vero, jos myynti tapahtuu alle kahden vuoden asumisen. Sinulta puuttuu laskelmassasi lainanlyhennys, joka on omaa pääomaa. - Minun matikallani sinulla olisi kuitenkin samassa ajassa nyt 26000 30000
sijoituskorot päälle, eli ei se arvonnousu ihan noin dramaattinen ole. Ja jos nyt myisit, maksaisit luovutusvoiton veron, koska et ole asunut asunnossa kahta vuotta.
Ero kapenee. - Itse asiassa noihin lyhytaikaisiin korkeakorkoisiin lainoihin, kulutusluottoihin ja pikavippeihin ei oikeasti olisi varaa kuin suht hyvätuloisilla. Sen verran niistä aina joutuu maksamaan ylimääräistä. Heikossa taloudellisessa jamassa olevalle se on se viimeinen vaihtoehto, johon ei pitäisi turvautua. Muuten tulee lirit housuun pakkasella. Pitäisi oivaltaa että käteissatanen on arvoltaan 110 ja lainasatanen vain 80.
- Sanoisin että säästäminen ja sen tajuaminen on osa myös kotikasvatusta. Minä opin
sen omilta vanhemmiltani, ja lapseni taas minulta. Toisaalta ollen oppinut ja koettanut opettaa, ettei ulkoisilla asioilla tarvitse kilpailla kenenkän kanssa, vaan tärkeintä on tehdä itselle hyviä ostopäätöksiä. Kun ostaa paljon pientä, ei koskaan osta mitään suurta, tavataan meillä sanoa. Kun tajuaa, että kaikkea ei voi eikä TARVITSE saada, pääsee paljon helpommalla.
Minä ainakin olen pistänyt sivuun 10-vuotiaasta nassikasta alkaen, ja ihan mukavalta tuntuu, että nyt 50-kymppisenä voi halutessaan heittäyä pois kärrynpyörästä ja ottaa tarvittaessa lunkimmin. Lainaa ei enää ole ollut 10 vuoteen, ja kaikki tarvittavat talosta, mökistä ja autoista lähtien on maksettu pois. Silti laitan merkitävän osan tuloista edelleen säästöön, vaikkei mitään varsinaista tarvetta ole. Toisaalta, vaikka kuinka ostaisin kaikkea "pikkukivaa", en olisi yhtään sen onnellisempi. Ja minua ainakin turvattu tulevaisuus rauhoittaa. Mutta jokainen
taaplaa tavallaan. Minusta säästäminen kannattaa. - Kompura ei ole 130 kW, vaan 130 W, eikö vain. Pitäisi muuten olla
aika tämäkkä sähkönsyöttö. - On teillä suurella teknologiayrityksellä vaatimattomat vaatimukset työnhakijalle, kun ei tarvita muuta kuin surkea rahatilanne. Mahdatte olla tosi mukavaa porukkaa, kun ette muuten saa ketään hommiin. Voi sua ressua, tätä se avohoito teettää.
- Ei pidä paikkaansa. Olen itse ajanut aikoinaan peräkolarin, jossa molemmat todettiin syylliseksi. Syy: toisen osapuolen liikennerikkomus ja täysin ennakoimaton ja odottamaton pysähtyminen. Ratkaisu tuli oikeusistuimessa. Näitä tapauksia on käsitelty lehdissäkin useita, joissa pysähtyjä tai voimakkaasti jarruttaja on tuomittu hävinneeksi osapuoleksi, jos yllämainitut tunnusmerkit ovat täyttyneet. Tälläiselle ääritilannekäyttäytymiselle on oltava syy, huvikseen liinansa kiinni vetävä pääsee
myös maksumieheksi.
Tämä ei kuitenkaan ole kannanotto alkuperäisen tapauksen syyllisyyskeskusteluun. - Pyytämäsi tunnusluvut kertovat vain osan totuudesta. Jos velka tai säästöt ovat 0 euroa, laskut eivät onnistu. Mutta on eroa, onko siinä tilanteessa 10 vai 10000 euroa kukkarossa. Taas isokaan asuntovelka ei välttämättä ole niin paha, jos se on vain kohtalainen prosenttiosuus koko asunnon arvosta. Toki laina täytyy kyetä hoitamaan, mutta on mukavampaa, jos vaikka joutuu realisoimaan asunnon ja velan maksun jälkeen jää jotain käteen.
- On hienoa luvata suuria lahjoituksia, kun ei koskaan tarvitse lunastaa lupauksiaan. Myös periaate että tyhjätaskuna henkinen pääoma kasvaa, on aika hassunkurinen. Mikset lahjoita myös asuntosi ja vararahastosi, jos vaikka pääsisit suurten hengenjättiläisten joukkoon.
Kaikki sen tietävät että ei rahan tuhlaaminen mikään taito ole, sen sijaan säästöön saaminen onkin paljon vaikeampaa. Ei Suomi sillä pelastu että makaa kurkkunaamiot kasvoillaan tai käy hoidattavansa varpaitaan,
eikä mielestäni se henkinenkään pääoma sillä kartu.
Happamia, sanoi kettu pihjalanmarjoista...
Ja voin kuitenkin todeta, että rahankin kanssa voi olla onnellinen. Minä ainakin olen. Raha ei tuo onnea, mutta minun kohdallani ei sitä myöskään vie. Jotenkin luulen että rahattomana olisin onnettomampi. Kun vertaan tilannetta ystäviini, jotka jatkuvasti elävät kädestä suuhun, on minun vaikea havaita sitä ylenpaattista onnea, puhumattakaan henkisestä pääomasta.
Mutta onneksi jokaisella on vapaus tehdä kuten haluaa: laita sinä pennoset kiertoon, minä pidän
sen millini. Mutta tottakai lupaan, että jos sitä pöpönnahkaa kertyy yli 5 milliä, niin lahjoitan kaikki pois, ja muutan munkkiluostariin. Saankohan sädekehän pääni päälle?