pikenposti
Huumorintajuinen,pyöreähkö,aikuinen nainen
Suosikkibändit/artistit: yö ym.kotimainen
Suosikkileffat: Komediat
Lempikirjat: Satukirjat
Vapaa-aikanani: parsin, paikkaan, Neulon, ompelen ja käyn luomusalilla eli rankametsällä
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Suomi
Katson tv:stä mieluiten: poliisi- ja sairaalasarjoja
Kotieläimet: koira, kissa ja kani
En pidä: ötököistä ja helteestä
Ruoka & juoma: kotikalja ja riistakäristys
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 12 kommenttia
- Meillä käy myös yhdet sisarukset kerran kuussa äidillä ja kerran kuussa isällä,joten ovat joka toinen viikonloppu jommankumman vanhemman luona. Lomat ollaan jaettu myös puoliksi vanhempien kanssa,kuten joululoma oli kaksi viikkoa; toinen äidillä toinen isällä ja nyt hiihtoloma jaettiin myös puoliksi. Meille tietysti harmi,koska lapset ei lomaile kanssamme kuin muutaman viikon kesällä,MUTTA koska lapset vanhempineen ovat näin toivoneet olemme kaikki tyytyväisiä. Huomioon ottaen ettei lapset oirehdi mitenkään päin vastoin koulukin sujuu kiitettävästi.
- Meille on sijoitettu n.9vuotta sitten 4kk ikäinen vauveli ja kuten huomasit sijoitus jatkuu yhä.Sijoitukseen tai sen kestoon vaikuttaa myös paljolti se kuinka kauan vauva on jo ollut teillä.Meillä lapsonen oli ollut jo 3vuotta,kun äiti sai asiansa kuntoon ja ehdotti huost.oton purkua ja asiaa alettiin työstämään.Sitten äiti yhtäkkiä tajusi,että ajaa vain omaa etuaan,käänti"kelkkansa" ja halusi lapsen pysyvän meillä.Perusti uuden perheen ja pitää edelleen säännöllisesti yhteyttä meihin.Mutta uskoisin että vauvasijoituksen kesto riippuu paljon biotaustasta,siis tosi paljon vauvan biologisista vanhemmista;onko muita huost.ottoja,onko alkoholi vai huume taustoja,onko yksinkertaisuutta jne.lista on loputon.Toivottavasti sait jotain tekstistäni irti.
- Tottakai teet ilmoituksen,jollet sitä vielä ole tehnyt.Ilmoituksen voit tehdä nimettömänä ja jos sosiaalitoimi ei puutu siihen,voit ottaa yhteyttä myös muihin viranomaisiin esim.turvakodit,terveydenhoitajat yms.Mutta tartu pian toimeen,jos et vielä ole tehnyt asian hyväksi mitään,Ne lapset tarvitsee APUA ja pian.
- olisi varmasti ihanaa jos lapsesi tulisi luoksesi.Mutta asioita on mietittävä tarkoin;onko lapsesi kuinka kiintynyt siaisperheeseen,koulunkäynti asiat,nykyiset ystävät,joita tuleva murrosikäinen varmasti tarvitsee ja paljon muita,tässä vain pieniä kysymyksiä.Onko sos.tekijät jo lupailleet kotiutumista,se onkin taas eri juttu.Voimia sinulle,kävi asiasi suhteen niin tai näin.
- tosiaankin ensin annetaan äidin yrittää,sitten puututaan asiaan mutta ehkä lapsi huostaanotetaan "helpommin"kuin ensimm.Meillä bioäiti onnistui toisen lapsen kanssa kaksi vuotta,sitten tyttö huost.otettiin.Nyt kolmannen kanssa on pärjännyt neljä vuotta ja todella toivon ettei poikaa huost.oteta ja hän selviäisi jatkossa,tosin koko ajan hän on poikansa kanssa perhetyöntekijän hoivissa.Ymmärrän huolesi,paremmin kuin arvaatkaan.
- on me menty.Meistä tehtiin ilmoitukset pahoinpitelystä,hoidon laimin lyönnistä,sopimattomuudesta edes biol.lasten huoltajiksi jne.Joten tutulta kuullostaa,mutta onneksi sos.työntekijämme auttoi meitä kera neuvolan,psykologin,lääkärin ja liittomme tuomarin kanssa,me saimme asiat oikeille uomille ja totuuden esille.Nyt ovat silloiset "haastaja"biovanhemmat melkeinpä "ystäviä"kanssamme.Se oikeusprosessi puhdisti toden teolla ilmapiirin,mutta rankkaa se oli.Näin jälkeen päin ajattelenkin usein,kuinka ylipäätään jaksoimme sen.(tapahtui 10vuotta sitten,ja sijoitus jatkuu edelleen.)
- me ollaan yhden sijoituksen puitteissa oltu haastettuna oikein korkeimpaan oikeuteen ja voitettiin juttu hyväksemme.Ja mitä vierailuihin tulee,biovanhempia EI tarvitse ottaa kyläilemään huusholliisi,kerro se rohkeasti sos.työntekijällesi ja yhdessä etsitte lapsille ja biolle kokootumispaikan;se voi olla päiväkodinhuone,sos.toimisto,kirjaston lukusali yms.tilat niitä on "hurumykke".Onnea matkaan.
- olen kanssasi siinä,että lapsi "raivoaa"siellä missä on turvallista.Meillä on sijoituksessa nuoria,kouluikäisiä ja leikki-ikäisiä ja suoraan sanoen olen onnellinen kun he "kyläilyjen" jälkeen äkkäilevät kunnolla.Se tuntuu,että he tosiaan luottavat meihin ja ehkä olivat ikävöineet edes hiukan luoksemme;kiva on kyläillä ja kotiin palata.Niin,ja samalla lailla ne äkkäilevät "biotkin".Voimia!!!!
- yritä ottaa itseäsi ensin niskasta kiinni ja kerro äidillesi.Jos et kuitenkaan uskalla,laidat olla peruskoululainen;kasiluokalla,käänny terveydenhoitajan puoleen,hän on vaitiolovelvollinen,eikä näin ollen saa kertoa asiaasi,raskauttasi,kellekkään ja mitä adobtioon tulee,uskon että ottajia vauvallesi on jonoon asti myös nimimerkki.Mutta adobtio asioita EI hoideta netinvälityksellä.Hyvää jatkoa ja kirjoittele aatoksistasi tuonnempanakin.
- Minulla on onneksi toinen sijaisäiti,jolle voin purkaa niin hyvät kuin pahat jutut ja hän purkaa myös minulle.Ollaankin todettu asia tosi käytännölliseksi,kun tutustuttiinkin sijaisvanhemmuuden myötä ja myös lapset tutustutettiin toisiinsa.Ollaan jo purettu huoliamme pari vuotta toisillemme ja molemmille on tullut uusia sijoituksia tänä aikana.Yritä löytää ystävä,kysele vaikka sossuilta lähi alueesi muista sijaisvanhemmista.
- ja hyvää alkanutta vuotta meille kaikille.Voi kun kaikki oliskin näin helppoa,että se elämä sujuis onnella ja hyvän toivotuksella,MUTTA ainakin me yritämme kaikkemme,eiks vaan.
- Koko ajan jankuttamalla ongelmista tapaamisen jälkeen.Yksi lapsistamme tajusi itsekkin kuinka paha olo hänellä oli tapaamisien jälkeen ja halusi itsekkin harvennusta niihin.Jaksamista!!!!!