- tuula täällä taas.en olisi uskonut ,että minulle löytyy kohtalotoveria .niin sairaudessa, mutta ei vielä mies elämässä.usko hyvään tulevaisuuteen,niinkuin minulla.mies toi sairaalaan minulle ja vierustoverilleni,hänellä oli rintasyöpä,kahvia ja täytekakkua.tälläisen miehen sinäkin ansaitset.hyvä kun pääsit siitä lapsellisesta eroon.näetkö minun sähköpostiosoitteen,olsi kiva vaihtaa vinkkejä,miten hajut pysyy kurissa.minäkin olen nännitön,mutta rakastettu.vielä tämä hyvä koittaa sinullekin.muistatko kun kerroin niistä ihanista inkerin miehistä.tämä minun järjästi taas ihanan joulun kanssani suvulle.
- kun minä pääsin ylioppilaaksi,menimme miesystäväni kanssa illan viettoon.ei minulla ollut edes kukkaroa mukana,oli itsestään selvä että hän maksaa.en vieläkään tiedä miksi.kai se oli niin kun minä olin koulutyttö ja hän työelämässä.sen jälkeen ei vuosikymmeniin tullut mitään lahjoja,mutta nyt kun poika on omillaan,äitienpäivänä tulee puolen metrin verenpisara joka vuosi.kyllä minun miehettömät naiskaverit kadehtivat .
- minä muutin aikoinani mieheni taloon,jossa hänen leski äitinsä muutti yläkertaan.oli aivan kauheaa elämää.tämä äiti riippui pojassaan.kutsui poikaansa syömään,mutta ei minua.pari kertaa söin itsekseni ja ajattelin,että tätäkö se parisuhde on.onneksi mieheni järkiintyi ja tajusi tämän sairaan kuvion.jos olimme myöhään veneellämme ajelulla tämä anoppi istui pappusilla ja huusi,että tähänkös aikaan sitä kotiin tullaan.meille aikuisille ihmisille.enpä paljon edes kehtaisi keroa miten hän mutti pois.no ,kerronpa että hän soitti rikospoliisille,että minä olin kuulemma pahoinpidellyt hänet.äitini oli kanssani leipomassa karjalanpiirakoita kun poliisi tuli.totesi äitini,että on sinulla tytär aika raju elämä,ei meillä kotona.jotkut ovat niin lapsessaan kiinni ,että tekevät mitä vain.tämä on varmaan rajuimmasta päästä ,mitä on asua anoppilassa,en soisi kenellekään.
- minullakin oli ura edessä kun sain lapsen.odotusaikana kysyttiin tulethan varmasti töihin äitiysloman jälkeen.sanoin,että en.minä rakastan tämän lapsen vahvaksi persoonaksi.voi kuinka me kävimme lapsikerhot,seurakunnan pehäkoulut,yhdessä seurakunnan leirit vuosi vuodelta.ja lääkärinä poika otti minua kädestä ja sanoi,että kiitos kun hoidit minut kotona,sain elämän eväät,että mietihän,sinua ei korvaa kukaan,mutta sinun täytyy asennoitua kuin esiäitimme,maanläheisesti.meilläkin oli kirjallisuutta,teatteria,maalausta,musiikkia,ei,poika tyhjiössä kasvanut.mutta syli ja rakkaus on tärkeintä.